”Kas, sieltähän saapuu itse piru!” – Lukijat kertovat lasten touhuja ja tokaisuja kirkollisissa juhlissa
Kirkko ja kaupunki kysyi lukijoilta hauskoja sattumuksia ja kommelluksia, joita on sattunut kirkoissa tai kirkollisissa juhlatilaisuuksissa.
Kastetilaisuuden jälkeen pappi toivotti heipat ja poistui juhlasta. Kastetun nelivuotias isosisarus kyräili nurkkia ja kuiskasi epäluuloisena: ”Minne se tietäjä meni?”
– Nainen, 32 v.
Oli kesähäät ja vihkiminen kirkossa jo loppusuoralla. Aviopari antoi kevyen suudelman alttarilla. Yleisön joukosta pikkupoika huusi kovalla äänellä ”YÄK”. Se sai yleisön nauramaan iloisesti.
– Nainen, 70 v.
Isoäidin hautajaisissa arkku tuotiin sisään musiikin soidessa. Kun arkku jäi korokkeelle ja musiikki lakkasi, 2,5-vuotias poikani taputti ja huusi: ”hyvä, hyvä!”
– Nainen, 60 v.
Olin noin vuoden ikäisen lapsen kanssa ehtoollisella. Polvistuttuamme hän heitti tutin kauas alttarinkaiteen sisäpuolelle ja sai erittäin äänekkään raivarin, koska tutti meni sinne. Onneksi suntio oli ajatusta nopeampi ja tutti palautui oikealle omistajalleen. Kokeilin samaa muutaman kuukauden kuluttua toisessa kirkossa. Viime kerrasta viisastuneena en ottanut tuttia mukaan. Tällä kertaa lensi ehtoollispikari – onneksi tyhjänä! Äänitehosteet olivat samat, ilmeisesti hyväksi havaitut.
– Nainen, 35 v.
Olimme muistotilaisuudessa ja 4-vuotias lapsenlapseni kysyi ruokajonossa, kun pappi oli vainajan tyttären kanssa ottamassa ruokaa, että syökö tuo aamenkin. Oli meillä naurussa pitelemistä.
– Nainen, 73 v.
Oltiin partiolaisten hartaustilaisuudessa kirkossa, kun yksi lapsistani tokaisi kirkkaalla lapsen äänellä ”Minä laskin hiljaisen pierun!”.
– Nainen, 55 v.
Milloin elefantit saapuvat?
Menimme 4-vuotiaan poikani ja hänen isovanhempiensa kanssa joulukonserttiin kirkkoon. Kirkko oli kaunisti valaistu ja tunnelma oli harras. Poikani ihmetteli silmät ymmyrkäisinä kaikkea näkemäänsä. Kirkon yhdellä seinällä oli melkein aidon kokoinen puinen krusifiksi. Juuri ennen musiikin alkamista oli hiljainen hetki, jonka yhtäkkiä täytti poikani kirkas lapsenääni, kun hän huomasi krusifiksin: ”Äiti! Mikä toi nakupelle tuolla seinällä on?!” Hetkeksi siinä harras tunnelma herkesi, kun naurun tyrskähdyksiä kuului ympäri yleisöä.
– Nainen, 54 v.
Äiti oli tytön kanssa kouluunlähtevien siunauksessa. Kirkkoväki istui penkeissä, kun pappi ja muut tulivat kulkueena kirkon käytävää pitkin. Tyttö totesi kirkkaalla äänellä: ”Kas, sieltähän saapuu itse piru!” Äiti olisi halunnut vaipua penkin alle.
– Nainen, 59 v.
Oli ristiäiset kirkon kuorissa. Aurinko paistoi isoista ikkunoista täydeltä terältä ja oli kuuma. Kastettava itkee ja pappi puhuu ja puhuu ja puhuu. Lopulta kirkas ääni, 4-vuotias Eero sanoo: ”Kuule mies, minä puhun nyt!”
– Nainen, 68 v.
Kun olin lapsi, pääsin käymään Ylistaron kirkolla. Kun kiipesimme pääoville johtavia portaita, katsoin valtavaa tornia ylöspäin. Totesin vakavana: ”Me mennään mörön suuhun.” Itse en tapausta muista, mutta vanhemmat pitävät huolta, ettei se myöskään unohdu.
– Nainen, 35 v.
Häissäni sukulaislapsia istui edessä penkkirivillä, ja he alkoivat iloisesti taputtaa käsiään ja huusivat: ”Milloin elefantit saapuvat?” Olivat käyneet kai vast’ikään sirkuksessa.
– Nainen
3-vuotias lapseni oli mukana isoenon hautajaisissa. Ruskeatukkainen miespappi käveli keskikäytävää pitkin. Lapsi seisoi tuolilla nähdäkseen ja kajautti suureen ääneen: ”Ei tuo ole oikea pappi!”. Muistotilaisuudessa selitin hämillään olevalle papille, että kotiseurakunnassa ja äidin työpaikassa lapsi on tottunut kaljuihin miespappeihin ja pitkähiuksisiin naispappeihin.
– Nainen, 38 v.
Kasvattityttäreni oli noin kolmen vanhana kanssani lasten pääsiäiskirkossa. Ohjelmaan kuului perinteinen pääsiäiskuvaelma, jossa oli enkeli ja naiset haudalla. Tyttö oli kovin levoton eikä halunnut pysyä penkissä, yritin hyssytellä häntä. Kun kuvaelmassa tultiin kohtaan, jossa enkeli sanoo: ”Miksi etsitte Häntä täältä, Hän on noussut kuolleista”, lapsi nousi penkille seisomaan, hyppäsi tasajalkaa, tuuletti molemmin käsin ja kiljui: ”Jeesus on noussut haudasta! Jeesus elää!” En enää hyssytellyt. Tämä on jäänyt lämpimänä muistona mieleen.
– Nainen, 45 v.
Poikamme oli innokas formuloiden seuraaja. Kun hänen serkkunsa pääsivät ripille ja olivat alttarilla saamassa ehtoollista, tämä pikkumies kajauttaa kirkossa kirkkaalla lapsen äänellä, että milloin sitä juomaa kuohutetaan. Hän oletti, että rippilapset saavat ehtoollisellla kuohuvaa päälleen kuten formuloiden palkintojenjaossa.
– Nainen, 65 v.
Olin kastepappina ja kerroin puheessa kohta piirtäväni vauvan otsaan ja rintaan rintaan ristinmerkin. Närkästynyt pieni ääni ilmoitti: ”Ei naamaan saa piirtää!”
– Nainen, 59 v.
Viime keväänä korona-ajan alussa puhuttiin paljon turvaväleistä. Kastetilaisuudessa pidettiin myös huolta niistä. Kun tuli itse kastamisen hetki, tilannetta tarkasti seurannut 5-vuotias isoveli sanoi kovalla äänellä: ”Nyt pappi on liian lähellä vauvaa, pitää olla metrin väli!”
– Nainen, 51 v.
Luimme tyttärellemme ääneen jonkin verran myös hengellisiä kirjoja. Pieni iltarukouskin pidettiin ennen nukkumaanmenoa. Kun tyttärenikin sitten vihdoin parivuotiaana natiaisena pääsi kirkkoon, hän kajautti heti ovella kovalla äänellä ”Missä Jeesus?” ja katseli kovasti ympärilleen. Mummojen hartiat vain hytkyivät.
– Nainen, 59 v.
Muokattu 30.10.2020: Lisätty muutama lukijan kertomus.
Kirkko ja kaupungin kommelluskysely on edelleen auki ja voit kertoa oman tarinasi. Palkintoarvonta suoritettiin jo 15.9.2020. Sen voitti Ulla Salonen, onnea!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Esikoisvauva toi uudenlaista syvyyttä vanhempiensa elämään – ”Haluamme välittää Leeville samoja kristillisiä arvoja, joita itse olemme saaneet”
AjankohtaistaPäätös Leevi-vauvan kastamisesta syntyi helposti.
