null ”Suomi ei toteuta kansainvälisiä velvoitteitaan” – Pakkoavioliittojen ja kunniaväkivallan uhrien auttaminen vaatii muutoksia lainsäädäntöön

”Suomi ei toteuta kansainvälisiä velvoitteitaan” – Pakkoavioliittojen ja kunniaväkivallan uhrien auttaminen vaatii muutoksia lainsäädäntöön

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettiin viime vuonna 63 pakkoavioliittotapausta, mutta uhrien todellista määrää ei tiedetä. Ongelma ei rajoitu vain maahanmuuttajayhteisöihin.

Tarkkoja tilastoja siitä, kuinka paljon Suomessa elää ihmisiä, jotka on pakotettu avioliittoon, ei ole olemassa. Jotain osviittaa antaa se, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettiin viime vuonna pakkoavioliiton perusteella 63 henkilöä. 

Maahanmuuttajanaisia auttavan Monika-Naiset liiton avun piiriin hakeutui viime vuonna muutamia kymmeniä naisia, joiden tilanteessa oli piirteitä pakkoavioliitosta.

Vaikka pakkoavioliittoja solmitaan usein joissakin maahanmuuttajayhteisöissä, ei ilmiö ole vain maahanmuuttajien ongelma. Kuten ei muukaan kunniaväkivalta.

– Ilmiö on moninainen. Suomessa pakkoavioliittoja on myös joissakin suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä. Täällä esiintyy paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Joka kolmas nainen on sitä kokenut. Jotta voimme ennaltaehkäistä kaikkea väkivaltaa, meidän on ymmärrettävä sen eri muodot, mukaan lukien kunniaan liittyvä väkivalta, sanoo Ihmisoikeusliiton sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Duin Ghazi.

Suomi on muihin Pohjoismaihin verrattuna jälkijunassa.

Hänen kollegansa, asiantuntija Johanna Latvala täydentää, että suljetuissa uskonyhteisöissä esimerkiksi seurustelevia nuoria saatetaan painostaa menemään naimisiin, vaikka he itse eivät olisi siihen valmiita. Myös avioeroa voidaan pitää tabuna, ja yhteisön paine pakottaa pysymään naimisissa, vaikka ei itse enää haluaisi.

– On myös tapauksia, joissa suomalainen mies on mennyt naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Puoliso saattaa olla kielitaidoton, eikä tunne oikeuksiaan. Nainen on suljettu kotiin. Jos hän haluaa erota, mies estää tämän uhkailemalla, Latvala sanoo.

Kunniaväkivallassa suojellaan perheen, suvun tai yhteisön kunniaa

Pakkoavioliitto on nimensä mukaisesti toiselle tai molemmille osapuolille pakotettu liitto. Suostumusta ei kysytä tai kieltäytymistä ei hyväksytä. Tässä se eroaa järjestetystä avioliitosta, josta osapuolten on myös mahdollisuus kieltäytyä. Liitto, johon on antanut aluksi hyväksynnän, voi myös muuttua pakkoavioliitoksi, jos toinen puoliso haluaisi erota, mutta perhe, suku tai puoliso tekee selväksi, ettei se ole mahdollista.

Pakkoavioliitto on osa laajempaa ilmiötä eli kunniaan liittyvää väkivaltaa. Kunniaväkivalta puolestaan on sukupuolittunutta väkivaltaa, jolla pyritään suojaamaan tai palauttamaan perheen, suvun tai muun yhteisön kunniaa ja mainetta. Uhriin, jonka katsotaan tahraavan näiden maineen, saatetaan kohdistaa pakottamista ja muuta henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Ääritapauksessa uhkana on kunniamurha.

Osa ilmiötä on myös tyttöjen sukuelinten silpominen, jota vastaan Ihmisoikeusliitto on kamppaillut vuodesta 2002.

Suomi on jo vuonna 2015 ratifioinut Istanbulin sopimuksen. Se velvoittaa sopimusvaltioita kriminalisoimaan lapsen tai aikuisen tahallisen pakottamisen avioliittoon sekä lapsen tai aikuisen tahallisen houkuttelemisen ulkomaille avioliittoon pakottamiseksi. Myös yritys tehdä näitä tekoja pitäisi sopimuksen mukaan säätää rangaistavaksi.

– Suomi ei tällä hetkellä toteuta kansainvälisiä velvoitteitaan, sillä kunniaan liittyvästä väkivallasta tai pakkoavioliitoista ei ole lakeja, Johanna Latvala kertoo.

Tarvitaan erillinen laki

Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu pakkoavioliiton kriminalisoinnin tarpeen selvittäminen ja sen mahdollistaminen, että pakkoavioliitto voitaisiin purkaa muulla tavoin kuin avioeron kautta.

Oikeusministeriö on arvioinut, ettei erilliskriminalisointia tarvittaisi, vaan nykyinen laki on riittävä, tai vaihtoehtoisesti voitaisiin tehdä lisäys ihmiskauppapykälään. Ihmisoikeusliiton ja monien muidenkin tahojen antamat lausunnot suhtautuvat tähän kriittisesti.

– Olemme sitä mieltä, että tarvitaan erilliskriminalisointi, jonka avulla voidaan tehokkaasti puuttua pakkoavioliittoihin ja kunniaväkivaltaan. Myös parhaillaan eduskunnan lakivaliokunnassa käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä pakkoavioliiton kumoamiseksi on puutteita, siinä ei huomioida ilmiön moninaisuutta, Johanna Latvala sanoo.

Ei pidä jättää sellaista tilannetta, jossa käytännössä täysin samanlaisissa oloissa elävät ihmiset olisivat lain edessä eriarvoisessa asemassa.

Suomi on muihin Pohjoismaihin verrattuna jälkijunassa, sillä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitu. Tanska ja Norja ovat huomioineet myös sen, että pakkoavioliitto saattaa olla solmittu vain kulttuurisesti tai uskonnollisesti. Vaikka se ei ole juridisesti sitova, sen käytännön seuraukset sitovat uhria. Tämä pitäisi ottaa huomioon myös Suomessa, jottei pakkoavioliittojen kieltoon jää kiertotietä.

– Meillä on Ihmisoikeusliitossa sellainen käsitys, että kulttuurisin ja uskonnollisin menon solmittuja liittoja on merkittävä osuus pakkoavioliitoista. Ei pidä jättää sellaista tilannetta, jossa käytännössä täysin samanlaisissa oloissa elävät ihmiset olisivat lain edessä eriarvoisessa asemassa, Latvala korostaa.

Olennaista on, että pakkoavioliitto on voitava purkaa ilman avioeroa. Hallituksen esitys, jossa tämä tapahtuisi siten, että henkilö palaisi siihen siviilisäätyyn, jossa hän oli ennen avioliittoa eli olisi naimaton tai leski, ei Latvalan mukaan riitä. Ongelmaksi jää yhä se, että avioliiton aikana syntyneet oikeusvaikutukset säilyisivät eli esimerkiksi varallisuuden jako tapahtuisi pakkoavioliiton kumoamisessa samaan tapaan kuin avioerossa.

– Tämä perustuu ajatukseen, että avioliittoon pakotettu olisi aina taloudellisesti heikommassa asemassa. Näin ei ole, vaan pakotetulla, useimmiten naisella, on voinut olla omaisuutta tai vaikkapa oma yritys. Tilanne pitää pystyä purkamaan niin, ettei avioliittoon pakotettu joudu siitä taloudellisesti kärsimään, Latvala sanoo.

Ongelman moninaisuuteen sisältyy se, että vaikka useimmiten avioliittoon pakotetaan tyttö tai nainen, osa uhreista on myös miehiä ja poikia.

Sen lisäksi, että lait saadaan kuntoon, pitää lisätä myös viranomaisten tietämystä kunniaväkivallasta ja pakkoavioliitoista. Vaikka tässä on menty eteenpäin, työtä yhä riittää. Uhrin kannalta on olennaista, että tilanne tunnistetaan ja hän saa apua.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: