Itohan Okundaye tahtoo kertoa kokemuksistaan ihmiskaupan uhrina, jotta ilmiö tulisi näkyväksi ja ihmiset tietäisivät, että kovista kokemuksista voi selvitä.
Itohan Okundaye antaa ihmiskaupan uhrien kokemuksille kasvot ja uskoo, että hänen kokemallaan on suurempi tarkoitus
Prostituoiduksi Nigeriasta Italiaan alaikäisenä päätynyt Itohan Okundaye asuu nyt Suomessa. Toipumisessa on auttanut usko Jumalaan.
Tällaisia tarinoita olemme tottuneet uutisista lukemaan: kymmenet tuhannet nuoret naiset Afrikasta ovat lähteneet paremman elämän toivossa Eurooppaan, mutta päätyneet ihmiskaupan uhriksi, prostituutioon ja velkavankeuteen. Myös Itohan Okundayelle tapahtui näin, mutta siinä ei ollut kaikki. Hän pääsi pois prostituoidun elämästä Italiassa, saapui Suomeen ja haluaa kertoa kokemastaan nimellään ja kasvoillaan.
Okundayen elämäntarina on nyt luettavissa 3. syyskuuta julkaistussa, hänen ja Kristiina Markkasen kirjoittamassa kirjassa Nimeni on Itohan (Docendo). Samalla avautui hänestä kertova valokuvanäyttely kulttuurikeskus Caisassa. Siellä nähtävät kuvat on ottanut Itohanin vaiheita vuosien ajan seurannut Anna Kuokkanen.
Vaikka Itohan Okundaye on kokenut paljon pahaa, hän ei halua painaa asioita unohduksiin eikä katkeroitua. Voimaa tähän hän kokee saaneensa uskostaan.
– Jumala on auttanut minua niin monella tavalla. Näen kaiken kokemani nyt eri tavalla kuin silloin, kun se oli minun elämääni. Jumala salli sen kaiken. Haluan käyttää kokemaani johonkin hyvään tarkoitukseen, Okundaye sanoo.
Totuus paljastui vähitellen
Itohan Okundaye oli vasta 15-vuotias kun hän lähti Benin Citystä Nigeriasta Italiaan. Sukulaisnainen lupasi hänelle töitä, eikä Okundaye aavistanut, mikä häntä todellisuudessa odotti. Italiassa selvisi, että Okundaye on naiselle 40 000 euroa velkaa ja rahat on ansaittava prostituutiolla, myöhemmin myös stripparina yökerhoissa.
– Ensin ajattelin, että sen voi maksaa nopeasti, mutta vähitellen ymmärsin, että se vie kauan.
Toki tiesin, että minut voidaan myös käännyttää takaisin, mutta jotenkin uskoin, että nyt saan uuden alun elämälleni.
Italiassa Okundaye oli hyvin yksin. Keneenkään ei voinut luottaa, ja uusia tyttöjä myös usein huijattiin. Elämä oli vaarallista: kaduilla oli paljon alkoholista tai huumeista sekaisin olevia ihmisiä ja osa asiakkaista oli väkivaltaisia. Ihmiskaupan uhreja myös pakotettiin tekemään raskaudenkeskeytyksiä lääkkeillä.
Elämä oli selviytymistä päivästä toiseen. Oli vaikea ajatella, miten tilanteesta pääsisi ulos.
– Välillä itkin, että tämä ei voi olla minun elämääni. Minulla oli yhä unelmia ja tavoitteita, mutta toisaalta myös totuin siihen kaikkeen ja hyväksyin, että tämä oli kohtaloni.
Kun Itohan Okundaye saapui Suomeen, hän oli raskaana. Poika syntyi Suomessa ja on nyt eskarilainen.
Identiteetti oli luotava uudestaan
Lopulta eräs norjalainen mies auttoi Itohan Okundayeta saamaan Italiassa vuokra-asunnon. Hän sai rauhoitettua elämänsä hetkeksi ja pystyi jättämään prostituution. Okundaye tuli myös erään lyhyen ihmissuhteen aikana raskaaksi ja alkoi miettiä, missä voisi elää lapsensa kanssa turvassa. Italiassa hän ei ollut oikeutettu sosiaaliturvaan, ja ihmiskaupan uhrin on siellä vaikea saada apua. Moni puhui hyvää Suomesta. Okundaye saapui Helsinki-Vantaalle ollessaan seitsemännellä kuulla raskaana.
– Toki tiesin, että minut voidaan myös käännyttää takaisin, mutta jotenkin uskoin, että nyt saan uuden alun elämälleni.
Okundaye haki Suomesta turvapaikkaa ja hänet otettiin ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Hän pääsi asumaan vastaanottokeskukseen Kallioon, sai ystäviä, alkoi käydä seurakunnassa ja lukea Raamattua. Sieltä löytyi monta kertomusta ihmisistä, joita elämä on koetellut.
– Löysin Jumalan uudestaan. Raamatun sanoma alkoi muuttaa identiteettiäni.
Nigeriassa Okundaye oli ollut tavallinen 15-vuotias tyttö, joka ei vielä juuri tiennyt maailman pahuudesta. Italiassa hän oli joutunut kovettamaan itsensä.
– Minulla on aina ollut sydämessäni paikka muille ihmisille. Nigeriassa olin haaveillut lääkärin ammatista ja siitä, että voisin auttaa ihmisiä.
Kun oma minä alkoi taas löytyä, Okundayen täytyi korjata yksi asia. Hän oli aluksi sekä Italiassa että Suomessa valehdellut poliisille ja muillekin muutamasta asiasta. Hän oli esimerkiksi kertonut olevansa nigerialais-kolumbialainen ja alun perin Kolumbian kansalainen, koska niin oli Italiassa neuvottu tekemään. Kolumbia ei nimittäin ottaisi vastaan käännytettyä.
Tukeakseen tätä tarinaa Okundaye oli kertonut väärän nimen. Toista identiteettiä hän oli jo rakentanut pitkään: se on tyypillistä prostituoiduille, joiden usein pitääkin salata oikea ikänsä ja käyttää väärää nimeä. Totuuden kertominen oli helpotus.
– En ikinä unohda sitä päivää kun kerroin kaiken asianajajalle. Ei ollut enää väliä, mitä tapahtuu, halusin vain identiteettini takaisin. Minulla oli tosi paha olo.
Jumala puhuu usein viime hetkellä
Suomessa Itohan Okundaye tuntee tulleensa omaksi itsekseen.
– Olen avoin, ulospäinsuuntautunut ja ystävystyn nopeasti. Tulen toimeen ihmisten kanssa, hän kuvailee.
Suomessa Okundaye oli alusta saakka kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmisillä on paljon masennusta ja surua. Hänelläkin on ollut vaiheita, jolloin maailma on tuntunut pahalta ja ihmisiin on ollut vaikea luottaa.
– Minullakin on ollut sellaisia kokemuksia, mutta viimeisellä hetkellä, juuri kun ajattelen, että ei ole enää toivoa, olen tuntenut Jumalan läsnäolon ja saanut voimaa.
Pian Okundaye täyttää 30 vuotta ja hänen poikansa on nyt kuusivuotias. Okundaye on saanut monien käänteiden ja käännytyspäätösten jälkeen turvapaikan, opiskelee suomea ja toivoo pääsevänsä opiskelemaan ammattioppilaitokseen.
– Minua kiinnostaa IT-ala, media, yrittäjyys. Haluan myös jatkaa sitä, mitä olen tehnytkin eli käydä puhumassa ihmisille kokemastani.
Itohan Okundaye sai lopulta turvapaikan ja muukalaispassin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Suomi ei toteuta kansainvälisiä velvoitteitaan” – Pakkoavioliittojen ja kunniaväkivallan uhrien auttaminen vaatii muutoksia lainsäädäntöön
AjankohtaistaIhmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään otettiin viime vuonna 63 pakkoavioliittotapausta, mutta uhrien todellista määrää ei tiedetä. Ongelma ei rajoitu vain maahanmuuttajayhteisöihin.
