Satu Huttunen ja Terhi Viljanen tekivät kirjan, koska Suomessa ei ole ollut kunnollista aineistoa aikuisrippikoulun tueksi.
”Uskomatonta, että kirkko antaa minulle näin paljon aikaa pohtia elämää” – Useimmat käyvät aikuisrippikoulun kahdestaan papin kanssa keskustellen
Aikuisrippikoulun käy vuosittain lähes tuhat ihmistä. Nyt tueksi on ilmestynyt ensimmäinen tehtäväkirja. Se sopii myös niille, jotka haluavat muuten vain pohtia elämän isoja kysymyksiä.
Vuonna 2018 kirkkoon liittyi lähes 16 700 ihmistä. Ne, joita ei ole kastettu, liittyvät kirkkoon rippikoulun ja kasteen kautta. Aikuisena rippikoulun käy myös moni sellainen, jolta jäi rippikoulu nuorena käymättä.
– Viime vuosina aikuisrippikoulun on Suomessa käynyt vajaa tuhat ihmistä. Tikkurilan seurakunnassa sen kävi viime vuonna tasan kaksikymmentä henkeä, kertoo Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten toiminnasta ja aikuisrippikoulusta vastaava pappi Terhi Viljanen.
Viljanen ja Helsingin piispan erityisavustaja Satu Huttunen, joka on pitänyt aikuisrippikouluja niin ikään Tikkurilassa, ovat kirjoittaneet uuden kirjan aikuisrippikoulun tueksi. Tai oikeastaan kaksi kirjaa, toisen ohjaajalle ja toisen rippikoulun kävijälle.
Aikuisrippikoululaiselle suunnattu kirja Taivaan ja maan kysymyksiä (Kirjapaja 2019) on nimensä mukainen. Siinä pohditaan ihmisyyttä, Jumalaa ja kirkkoa tavalla, joka haastaa aikuista oman kristityn identiteetin löytämiseen.
Aikuisrippikoulun aikana heittäydytään yllättävän rohkeasti miettimään isoja kysymyksiä.
– Terhi Viljanen
Kirja on tehtäväkirja, jota Viljanen ja Huttunen ovat valmistelleet kaksi vuotta omien työtehtäviensä ohessa. Käytännön kokemus ja tahto olla ”puhumatta pappia” näkyy kirjassa.
Kirjassa haastetaan käyttämään älyä ja sydäntä, ollaan sekä syvällisiä että kepeitä ja haastetaan myös toimimaan lähimmäisten parhaaksi.
Hengellisiä asioita lähestytään niin pop-musiikin kuin kirjavinkkien kautta. Ilmastonmuutoksen aikakautena voi kirjoitustehtävän avulla miettiä, millainen olisi luomiskertomuksen sijasta tuhoamiskertomus.
Kiroilukoulussa oppii, millaista teologiaa kirosanojen taakse kätkeytyy. Armoa kuvataan kirjassa täydeksi rakastamiseksi. Lukijalta kysytään myös, miksi toisia ihmisiä on helppo auttaa ja toisia ei. Jos elämän varrella on kertynyt taakkoja, tarjotaan mahdollisuutta rippiin.
– Olemme itsekin ajatelleet, että kirja sopii kristityn identiteetin pohtimiseen muillekin kuin aikuisrippikoululaisille, niin itsenäisesti kuin vaikka kaveripiirissä, sanoo Huttunen.
Aikuisrippikouluun tullaan monesta syystä
Aikuisrippikoulu käydään yleensä papin kanssa kahdestaan, joskus harvoin esimerkiksi viikonloppuleirinä. Monelle kirkkoon liittyminen tulee ajankohtaiseksi, kun pyydetään kummiksi tai halutaan kirkkohäät. Silloin rippikoulun käymiselle on tietty, usein kiireinen, aikataulu, joka johtuu näistä henkilökohtaisista syistä.
– Vaikka nämä ovat tavallisia syitä, aikuisena rippikoulun käyminen on aina oma valinta. Hämmästyttävää on, että vaikka motivaatio olisi kovin konkreettinen, niin rippikoulun aikana heittäydytään yllättävän rohkeasti miettimään isoja kysymyksiä hyvin henkilökohtaisesti. Näin tapahtuu sekä kasvokkain käytävässä että nettirippikoulussa. Yksi aikuisrippikoululainen totesi minulle, että on uskomatonta, että kirkolla on antaa hänelle näin paljon aikaa pohtia elämää, kertoo Viljanen.
Kun nuorten rippikoulun minimimitta on 80 tuntia, aikuisrippikoulussa se on 20 tuntia. Siihen voi halutessaan ja ohjaajan kanssa sovitusti käyttää enemmänkin aikaa. Jos rippikoulun käymisen syy on hengellinen etsintä tai joku muu henkilökohtainen syy, valitaan herkemmin kahdenkeskiset tapaamiset.
– Ohjaajan kirjassa neuvotaan keskustelemaan syistä aikuisrippikoululaisen kanssa, sillä se voi vaikuttaa rippikoulun sisältöön. Jollakin voi olla esimerkiksi rippikoulu käymättä jonkun nuoruuden kipeän kokemuksen vuoksi. Yhdellä voi olla vahva teologinen tausta ja halu keskustella uskonasioista. Toisen kosketuspinta kristinuskoon voi olla hyvin ohut, mainitsee Huttunen.
Riittääkö uskoni kirkolle?
Monet käyvät rippikoulun asevelvollisuuden aikana armeijassa, jolloin elämäntilanne vaikuttaa rippikouluun. Viime vuosina kirkkoon on liittynyt paljon maahanmuuttajia niin toisista kirkkokunnista, aiemmin uskonnottomista kuin muista uskontokunnista. Kaikilla on omanlaisiaan kysymyksiä.
– Elämän ja uskon ydinkysymykset ovat usein samoja iästä riippumatta. Näkökulma ja tapa lähestyä niitä on erilainen 15-vuotiaalla, juuri aikuiseksi tulleella tai vaikkapa 70-vuotiaalla kirkkoon liittyjällä. Aikuisilla elämänvaiheet ja kokemukset kulkevat mukana, sanoo Huttunen.
Jos esimerkiksi kysytään, mitä sellaista elämässä on saanut, mitä ei ole ansainnut, nuoret listaavat yleensä positiivisia asioita. Sen sijaan puolet aikuisista ottaa esiin epäoikeudenmukaisiksi kokemiaan asioita.
– Tämä on kysymys, joka tuo aikuisrippikouluun usein vahvasti sen, mitä elämässä on tapahtunut.
Entä usko? Siihen kastettava tai konfirmoitava aikuisrippikoululainen tunnustautuu lausumalla uskontunnustuksen ja vastaamalla papin kysymykseen "tahdon".
– Monella rippikouluun tulijalla saattaa olla pelkoa siitä, riittääkö hänen uskonsa. Riittääkö usko kirkolle? Tämä on hyvä lähtökohta keskustelulle ihmisestä, Jumalasta ja kirkosta. Voi muistuttaa, että kristityt ovat yhteisö, jossa me kannamme toisiamme. Uskossa olennaista on, että Jumala uskoo meihin. Uskoon kuuluu myös epäily, ei se ole staattinen olotila. Uskontunnustus lausutaan yhdessä, sekään ei ole yhden ihmisen suoritus, sanoo Huttunen.
– Pappi ei myöskään kysy, pystytkö tai uskotko, vaan tahdotko, lisää Viljanen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Aikuisrippikoulu avasi oven kirkkoon – ”Käyn sunnuntaisin messussa, vaikka en ymmärrä suomen kieltä”
Ajankohtaista HengellisyysVinay Singapuram halusi aktiiviseksi seurakunnan jäseneksi. Ennen liittymistään hänen oli käytävä rippikoulu.
