Lintuharrastaja Olli Keskikallio kulkee metsässä mieluiten yksin, mutta rengastusreissuilla hänellä on yleensä mukana nuorempi lintuharrastaja. – Lintuverkko on helpompi asettaa paikoilleen, kun kaveri on mukana.
”Viime keväänä rengastin viisi emoa ja 50 poikasta” – Espoolainen abiturientti Olli Keskikallio selvittää sirittäjien pesimistapoja ja voimautuu lintuharrastuksesta
Tänä keväänä Olli Keskikallio jännittää sitä, lentääkö lintuverkkoon viime keväänä rengastettu lintu.
1. Lintuharrastaja ja kevään abiturientti Olli Keskikallio, miten innostuit lintujen tarkkailemisesta?
– Olen tykännyt liikkua luonnossa lapsesta saakka. Olin suurin piirtein 10-vuotias, kun viisi vuotta vanhempi isoveljeni Otto saattoi minut bussilla ensimmäiselle linturetkelleni Espoon Suomenojan lintualtaille. Siellä asuu monipuolisesti vesilintuja, ja ne ovat tottuneet ihmisiin. Sieltä nuoren lintuharrastajan oli hyvä aloittaa.
– Lintuharrastus tuottaa onnistumisen kokemuksia, ja sen myötä tulee mentyä paikkoihin, joihin ei muuten menisi. Muuttolintujen kautta vuodenajat hahmottuvat hyvin, ja kevät alkaa aikaisin eli jo helmikuun lopussa.
2. Sait vuosi sitten Luonnontieteellisen keskusmuseon myöntämän lintujen rengastusluvan. Miten päädyit rengastamaan sirittäjiä?
– Läpäistyäni viime keväänä rengastuskokeen pohdin, mitä lintuja ei Suomessa juuri ole rengastettu, ja päädyin sirittäjiin. Sirittäjät tekevät pesänsä pieneen koloon mustikanvarpujen sekaan. Poikaset rengastetaan pesässä, ja emo otetaan varovasti kiinni lintuverkkoon. Linnun jalkaan kiinnitetään kevyt alumiinirengas, johon on kaiverrettu numerosarja. Sitä voi verrata ihmisen henkilötunnukseen.
– Jotkin linnut, kuten mustarastas, palaavat pesimään aina samaan pihapiiriin. Toiset lajit vaihtavat paikkaa joka vuosi. Sirittäjistä ei vielä tiedetä, miten ne toimivat. Viime keväänä rengastin viisi emoa ja noin 50 poikasta. Tänä keväänä on kiva nähdä, saanko rengastettua saman täysikasvuisen laulavan koiraan, jonka rengastin viime kevään poikasena.
Olli Keskikallio alkoi harjoitella lintujen rengastamista jo 14-vuotiaana. Kuvat on otettu Luonnontieteellisessä museossa Helsingissä.
3. Mikä on ollut ikimuistoisin hetkesi lintuharrastuksen parissa?
– Olin silloin 16-vuotias ja vielä rengastusharjoittelija. Pystytimme Espoon Laajalahdelle lintuverkon, johon lensi pikkusirkku. Se on Etelä-Suomessa todella harvinainen lintu. Samana päivänä näimme vielä kiljukotkan.
– Haluaisin jonakin päivänä nähdä mehiläissyöjän. Se on todella värikäs lintu ja Suomessa superharvinainen.
4. Mitä muuttolintuja on mahdollista bongata pääkaupunkiseudulla huhtikuussa?
– Huhtikuun alussa Etelä- ja Keski-Euroopasta Suomeen palaavat laululinnuista peukaloinen, punarinta, laulurastas ja rautiainen. Vesilinnuista haahka ja tukkakoskelo tulevat silloin takaisin tänne.
– Helsingin Kauppatorilla ruokaa varastelevat ruskeapäiset naurulokit palaavat huhtikuun aikana. Lisäksi kurkiauroja voi nähdä taivaalla läpi huhtikuun.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Luonto on minulle pyhä asia. On ihmeellistä, miten monimutkainen ja monipuolinen luonto on.
– Myös luonnossa oleva rauha on minulle pyhää. Nykymaailma on kiireinen, joten on hienoa, kun on paikka, johon voi mennä rauhoittumaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
K&k testasi kolme kalenteria vuodelle 2022: unelmoijille, lintubongareille ja kirkkoihmisille on omat kelpo päivyrit!
Hyvä elämäHuhut paperikalentereiden katoamisesta ovat liioiteltuja.
