null Naakkojen kiinnostus vanhoihin kirkkoihin on ruokkinut mielikuvitusta – ennen uskottiin, että mustanpuhuvassa linnussa voi asua papin sielu

Naakka on älykäs lintu. Se elää suurissa kolonioissa, joissa on tarkka arvojärjetys.

Naakka on älykäs lintu. Se elää suurissa kolonioissa, joissa on tarkka arvojärjetys.

Naakkojen kiinnostus vanhoihin kirkkoihin on ruokkinut mielikuvitusta – ennen uskottiin, että mustanpuhuvassa linnussa voi asua papin sielu

Naakat ovat perinteisesti viihtyneet vanhoilla kirkkomailla. Nyt ne ovat kuitenkin joutuneet etsimään uusia asuinpaikkoja.

Kyyhkynen on tuttu lintu kristillisessä symboliikassa, mutta myös naakkaa voi hyvällä syyllä kutsua kirkolliseksi linnuksi. Pulun kokoinen, tumma varislintu on perinteisesti asustellut rakennetuissa kulttuuriympäristöissä kuten vanhojen kivikirkkojen torneissa ja rakenteissa.

Suuria naakkayhdyskuntia on elänyt muun muassa Turun tuomiokirkossa, Rauman, Mynämäen ja Lohjan kirkoissa ja Turun saariston kivikirkoissa. Naakka on myös Varsinais-Suomen maakuntalintu ja komeilee Sauvon kunnan vaakunassa, sillä naakkojen tiedetään asustaneen Sauvon keskiaikaisessa kirkossa jo 700 vuoden ajan. 

Alun perin naakat pesivät maa- ja puukoloissa ja jyrkänteillä, mutta löysivät sitten tiensä kaupunkeihin, joissa rakennukset tarjosivat niille hyviä levähdys- ja pesäpaikkoja ja monipuolista ravintoa.

Naakkojen reittejä on tukittu

Pääkaupunkiseudulla naakat ovat ennen viihtyneet ainakin Espoon tuomiokirkon, Kallion kirkon ja Vantaan Pyhän Laurin kirkon liepeillä. Vantaalla ne ovat antaneet inspiraatiota myös paikalliselle kuorolle: gregoriaaniseen ja keskiaikaiseen musiikkiin erikoistunut vantaalaiskuoro on nimeltään Corvus Laurencij eli Laurin naakat. Karu totuus tosin on, että naakat eivät enää Pyhän Laurin kirkolla asustele.

– Ullakolla ollut reikä kirkon päädyssä on nyt tukittu, eivätkä naakat enää pääse sinne, kertoo vahtimestari Anne Huovinen.

Hän uskoo, ettei linnuille käynyt huonosti, sillä niitä näkee lähistöllä edelleen.

Espoon tuomiokirkolla on sama tilanne. Hautausmaalla naakan voi vielä bongata, mutta naakkayhdyskunnan pesäpaikka kirkko ei ainakaan enää ole.

– Meillä on aika tiiviit rakenteet. Aukkoja on tukittu. Koska ullakko on avointa tilaa, ei sinne  voi mitä tahansa laskea menemään. Lintujen kanssa ei ole enää ollut ongelmia. Se, että riisin tai muunkaan syötävän heittelyä häissä ei sallita, on rajoittanut lintujen määrää, suntio Teija Pikkarainen kertoo.

Lentävä kirkkoherra ja rahansyöjä

Naakan mieltymyksestä vanhoihin kirkkoihin kertovat myös linnun muut nimet: kirkhakkinen, kirkkohakkinen, kirkonnaakka ja kirkkoherra. Näiden lisäksi lintua on kutsuttu myös hakkiseksi, kirkkokaijaksi ja muuripääskyksi.

Linnun latinankielinen nimi corvus monedula taas viittaa naakan ja varislintujen kiinnostukseen kiiltäviin esineisiin. Monet ja edula tarkoittavat nimittäin rahansyöjää.

Naakan on nähty myös elävän kuin kunnon kristitty. Se kun on yhteisöllinen ja pysyy yhdessä saman puolison kanssa.

Naakkoihin on liittynyt paljon uskomuksia. Sitä on pidetty pyhänä lintuna ja sen on uskottu ennustavan kuolemaa. Lounais-Suomessa naakkoja pidettiin kuolleiden pappien tai kirkkoherrojen sieluina, mikä tuntui selittävän myös naakkojen halun majailla kirkon rakenteissa. Joissakin maissa naakka kirkontornissa on merkinnyt sadetta tai niiden on uskottu olevan myös munkkien sieluja. Naakan on nähty myös elävän kuin kunnon kristitty. Se kun on yhteisöllinen ja pysyy yhdessä saman puolison kanssa.

Suhtautuminen naakkoihin on ollut jakautunutta. Niitä on arvostettu ja niiden on ajateltu kuuluvan tiettyihin ympäristöihin. Keskiajalla kirkonrakentajat saattoivat jättää ihan tarkoituksella aukkoja kirkkojen ullakoille, jotta naakat pääsivät sinne. Joissakin kirkoissa on tehty tasanteita, joissa naakat saavat majailla rauhassa.

Varsinkin suurista naakkayhdyskunnista on ollut myös harmia ja niitä on pyritty hätistelemään. Suurista parvista tulee paljon ulostetta, ja maaseudulla naakat ovat rikkoneet säilörehupaaleja.

Kansan suussa on myös elänyt varoittava esimerkki siitä, kuinka naakkojen hätistelijälle voi käydä. Tarinan mukaan keväällä 1628 eräs aatelisherra ampui huvikseen Naantalin birgittalaisluostarin katolla istunutta naakkaa ja panos sytytti koko rakennuksen tuleen. Siinä paloi osa luostarirakennusta, kirkkoa ja osa kaupungista. Jotkut väittivät, että Pyhä Birgitta rankaisi naakan karkottajaa.

Osa naakoista talvehtii Suomessa, osa lähtee lämpimämmille seuduille talvikaudeksi.

Osa naakoista talvehtii Suomessa, osa lähtee lämpimämmille seuduille talvikaudeksi.

Naakka ei ole enää rauhoitettu

Vaikka vanhoja kivikirkkoja ei enää tule lisää ja nykyisistäkin naakkoja on hätistelty, niillä ei silti mene huonosti. BirdLife Suomen tiedottajan Jan Södersvedin mukaan naakkojen määrä Suomessa on noussut 19701980-luvuilta alkaen.

– Miksi näin on, se jää osin arvailujen varaan. Ainakin ne ovat löytäneet uusia pesäpaikkoja, naakat hyödyntävät esimerkiksi korkeajännitelinjojen onttoja vaakapylväitä.

Myös sillä on varmasti vaikutusta, että naakat ovat hyvin kaikkiruokaisia ja älykkäitä, joten ne keksivät aina keinot selviytyä.

Naakat olivat ennen rauhoitettuja, mutta tämä muuttui vuonna 2018. Nyt naakkoja saa metsästää, paitsi pesimäaikaan 10.3.31.7.

– On mahdotonta arvioida, onko tällä muutoksella ollut merkitystä. Uskoisin, että niitä on silti metsästetty hyvin vähän, Södersved toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi