Lintulan luostarissa asuva nunna Ksenia oli yksi Synaksarionin kääntäjistä.
Millainen on pyhä ihminen? – Viisituhatta esimerkkiä löytyy suomenkielisestä kirjasarjasta, jonka tekeminen vei viimeiset 17 vuotta
Maailman laajin elämäkertateos ortodoksisista pyhistä ihmisistä sisältää 5 500 sivua. Nunna Ksenian mukaan luterilaistenkin joukossa voi olla pyhiä.
17 vuodessa ehtii tapahtua monenlaista.
Siinä ajassa yksivuotias kasvaa täysi-ikäiseksi ja ekalle luokalle menevä lapsi voi valmistua maisteriksi yliopistosta.
Siinä ajassa moni kotikissa ja pitkäikäinen koira elää kaikki elämänsä päivät ja suomalaiset äänestävät neljästi eduskuntavaaleissa.
Siinä ajassa myös viisi ortodoksikristittyä, joista kaksi on nunnia, yksi pappismunkki ja kaksi maallikkoa, ehti kääntää suomen kielelle 5 000 pyhän ihmisen elämäkerrat.
Tuloksena on 12-osainen mammuttiteos, 5 500-sivuinen Synaksarion, suomeksi ”kokous”. Valamon ja Lintulan luostarin johtajat päättivät aloittaa käännöstyön vuonna 2002, ja valmista tuli tänä vuonna.
– Luostareissa on kielitaitoista joukkoa, kertoo nunna Ksenia, yksi viidestä kääntäjästä.
Valmistunut teos on luultavasti maailman laajin ortodoksisten pyhien elämäkertateos. Katolisen kirkon käyttämä sana ”pyhimys” lienee suomalaisille tutumpi, mutta ortodoksit puhuvat ”pyhistä ihmisistä” tai ihan vain ”pyhistä”.
Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo luovutti kirjasarjan julkistamistilaisuudessa nunna Ksenialle Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalin. Arkkipiispa palkitsi myös muut kääntäjät.
Synaksarionin julkaisu sattui sopivalle vuodelle: tänä kesänä Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka vahvisti kahden suomalaisen pyhän kanonisoinnin.
Pyhittäjä Johannes Valamolainen ja pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen ehtivät juuri ja juuri viimeiseksi valmistuneen niteen liitteiksi. He ovat ensimmäiset kanonisoidut pyhät, joilla oli eläessään Suomen kansalaisuus.
– Sen kauniimpaa päätöstä emme olisi voineet ajatella tälle työlle. Meillä on omassa kirkossamme aivan samanlaisia pyhiä kuin he, joiden elämäkertoja käänsimme. He ovat nyt osa tätä suurta virtaa, Ksenia sanoo.
Synaksarionissa on 12 osaa, joista kussakin esitellään yhdelle kuukaudelle muisteltavat pyhät. Kuvassa ovat tammikuun, helmikuun, kesäkuun ja lokakuun niteet.
Jos haluat olla pyhä, lakkaa haluamasta pyhäksi
Ortodoksisen ajattelun mukaan jokainen ihminen voi olla enemmän tai vähemmän pyhä. Pyhyys on kasvamista kohti Jumalaa, tulemista Jumalan kaltaiseksi eli jumalallistumista.
Jotkut ihmiset ovat edenneet pyhyyden tiellä niin pitkälle, että Jumalan armo ja läsnäolo alkavat heijastua heistä muille ihmisille.
Nunna Ksenia, jos joku haluaa tulla pyhäksi, mitä hänen pitäisi tehdä?
– Ensimmäinen edellytys on, että lakkaat haluamasta tulla pyhäksi, Ksenia vastaa.
– Se on ylpeä pyrkimys. Me tiedämme, mitä kävi sille enkelille, joka rupesi ylpeästi tavoittelemaan Jumalan kaltaisuutta ja lankesi.
Mitä pidemmälle ihminen on päässyt pyhyydessä, sitä huonommaksi ja syntisemmäksi hän tuntee itsensä.
Sehän kuulostaa kurjalta!
– Niin, mutta samalla hänen pitää säilyttää luottamus Jumalaan. Meidän tulisi pysyä nöyrinä ja tuntea, että olemme ansiottomia ja kaukana Jumalasta. Ja samaan aikaan meillä pitäisi olla ääretön luottamus Jumalaan. Se on sellainen paradoksi.
Luterilaisessa kirkossa ei sillä tavalla ole pyhiä.
– Nunna Ksenia
Ortodokseille tie kohti pyhyyttä tietää kilvoittelua. Usein se tarkoittaa kieltäymystä fyysisistä iloista – pyhimysluetteloissa on vaikka kuinka monta neitsytmarttyyria.
Onko fyysinen nautinto aina askel poispäin pyhyydestä?
– Ei aina. Se riippuu elämäntilanteesta. Elämästä saa myös iloita, Ksenia sanoo.
Synaksarionin 5 000 pyhän elämäkerrat ovat vain pintaraapaisu ortodoksien pyhistä ihmisistä. Heitä on Ksenian mukaan yhtä paljon kuin taivaalla on tähtiä. Pyhä voi olla yhtä hyvin kotiäiti kuin luostarikilvoittelija. Monet pyhät, etenkään maallikot, eivät ole jääneet kenenkään muistiin.
Voiko ortodoksikristitty pyytää avukseen luterilaista pyhää?
Pyhät ihmiset ovat kova juttu ortodoksien lisäksi katolilaisille, mutta Martti Lutherin seuraajat luopuivat pyhimysten pyytämisestä apuun 500 vuotta sitten.
Nunna Ksenia sanoo, että pyhiä on myös ortodoksisen kirkon ulkopuolella.
– Ilman muuta. Heitä voi olla missä tahansa kristittyjen parissa.
Voisiko luterilainen kristitty sitten olla ortodoksisen kirkon pyhä?
– No, pyhä hän varmasti voi olla. Mutta tietysti ollakseen ortodoksisen kirkon pyhä täytyy kuulua ortodoksiseen kirkkoon.
Voisiko ortodoksi pyytää apua pyhältä, joka ei ole ortodoksi?
– Varmasti katolisten pyhien joukossa on sellaisia, joita ortodoksitkin kunnioittavat. Mutta luterilaisessa kirkossa ei sillä tavalla ole pyhiä.
Mutta eikö pyhiä ole kaikkialla?
– Niin, no, ei se ole poissuljettua.
Voisiko ortodoksi sitten pyytää apua vaikka luterilaiselta papilta Dietrich Bonhoefferilta, joka kärsi marttyyrikuoleman natsien keskitysleirillä?
– Jos häntä pidettäisiin kirkon tietoisuudessa pyhänä, Ksenia vastaa.
Arkkipiispa Leo pohti, voisivatko ortodoksit pyytää apua luterilaiselta marttyyrilta Dietrich Bonhoefferilta.
Pöydän toisessa päässä istuu arkkipiispa Leo, joka on jäänyt palkitsemisseremonian jälkeen kahville.
– Ei protestanttinen maailmakaan pidä Bonhoefferia siinä mielessä pyhänä, mistä me puhumme nyt, Leo toteaa väliin.
Onko vastaus siis ei?
– No, kaikki on sen verran suhteellista, että ei kannata laittaa tarkkaa rajaa, arkkipiispa vastaa.
– Me ihmiset voimme panna raja-aitoja, mutta Jumalahan asiat viime kädessä määrittää, nunna Ksenia jatkaa.
Jos pyhän lapsuutta ei tunnettu, sopiva lapsuus keksittiin
Synaksarionissa kerrotaan monenlaisten pyhien elämäkertoja. Aikajänne ulottuu meidän päivistämme myyttiseen historiaan.
Aakkosellisessa hakemistossa ensimmäisenä on Aadam, ensinluotu. ”Aadam luotiin luomakunnan kuninkaaksi ja papiksi, ja hänestä olisi voinut tulla Jumalan poika Pyhän Hengen armosta, mutta hän suistui kuoleman vallan alaisuuteen niskoiteltuaan Jumalan tahtoa vastaan”, tekstissä kerrotaan. Lähteitä ovat Ensimmäinen Mooseksen kirja ja ortodoksisen kirkon perimätieto.
Sitten on opettajia, marttyyreita ja luostarikilvoittelijoita alkukirkon vuosilta keskiajalle ja Neuvostoliiton uskonvainojen aikoihin.
Aina kun mahdollista, kääntäjät pyrkivät kääntämään tekstit alkukielisistä lähteistä. Nunna Ksenia käänsi muun muassa venäjästä, nunna Kristoduli kreikasta ja isä Serafim Seppälä armeniasta ja syyriasta. Välillä oli pakko joustaa: kukaan kääntäjistä ei osannut romaniaa, joten romanialaisten pyhien elämäkerrat piti kääntää käännöksistä.
Joidenkin pyhien tarinoissa lähteinä on käytetty esimerkiksi kuulustelupöytäkirjoja. Toisten elämäkerrat taas on kirjoitettu muistiin vuosikausia kuoleman jälkeen.
– Silloin perimätieto tietysti elää jonkin verran. Kaikki kertomukset eivät välttämättä ole niin tarkkoja, nunna Ksenia kertoo.
Keskiajalla oli myös tapana, että jos pyhäksi kanonisoidun luostarikilvoittelijan lapsuutta ei tunnettu, elämäkerran alkuun kopioitiin surutta tavanomainen pyhän ihmisen lapsuus.
– Sellaisia tunnistaa tässä kirjasarjassakin. Hyvä esimerkki on hurskas maininta, että jo sylilapsena hän ei imenyt äitinsä rintaa, jos äiti oli syönyt lihaa tai jos oli keskiviikko tai perjantai, jotka ovat paastopäiviä, Ksenia selittää.
– Nykyaikaisissa elämäkerroissa taas tuotaisiin ilmi, jos pyhän lapsuudessa olisi jotain, joka ei ole niin pyhää. Ajateltaisiin vain, että sieltä ihminen on kasvanut kohti pyhyyttä.
Sellainen realismi puhuttelee Kseniaa itseään. Hän kuitenkin korostaa, että vaikka vanhoihin pyhien elämäkertoihin liittyvät omat epätarkkuutensa, se ei tarkoita, etteikö pyhä olisi ollut oikea pyhä.
– Sieltä täytyy vain osata erottaa palikat, jotka sinne on lisätty.
Yhtäkään elämäkertaa ei myöskään käännetty sanasta sanaan. Kääntäjät olivat myös toimittajia.
– Monet ortodoksiset elämäkerrat ovat täynnä ylisanoja. Siinä on kulttuuriero. Meihin suomalaisiin puree aika lakoninen tyyli, Ksenia sanoo.
Suomenkielinen Synaksarion on julkaistu myös netissä. Aakkoselliseen pyhähakemistoon pääset tästä.
Pyhittäjä Johannes Valamolaisen elämäkerran voi lukea tästä ja pyhän marttyyrin ja tunnustajan Johannes Ilomantsilaisen elämäkerran tästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Marja ja Riitta Lammen isosisko muutti alle kolmekymppisenä luostariin – sisarusten yhteys säilyi nunna Kristodulin kuolemaan asti
HengellisyysLammen perheen esikoisen kutsumus hengelliseen elämään näkyi jo lapsuudessa, mutta silti luostariin lähtö oli aluksi perheelle järkytys.
Saarikivi selittää sanan: Pyhä
Hengellisyys
