null 1700-luvulla pappi saattoi pitää saarnan perunoista – näin Etelä-Amerikan tuliaisesta tuli suomalaisten arkiruokaa

Kesän ensimmäisten uusien perunoiden syöminen on aina hieno hetki. Kokonaisuudessaan suomalaisten perunankulutus on kuitenkin ollut laskusuunnassa.

Kesän ensimmäisten uusien perunoiden syöminen on aina hieno hetki. Kokonaisuudessaan suomalaisten perunankulutus on kuitenkin ollut laskusuunnassa.

Hyvä elämä

1700-luvulla pappi saattoi pitää saarnan perunoista – näin Etelä-Amerikan tuliaisesta tuli suomalaisten arkiruokaa

Peruna oli tervetullut lisä keripukista ja tuoreen ruoan puutteesta kärsineen kansan ruokavalioon. 

Kuinka juhlallinen hetki se onkaan, kun saa syödä kesän ensimmäiset uudet perunat. Tilli tuoksuu ja voi sulaa perunoiden päällä. Ennen kuin uusista perunoista tuli suomalaisten kesäherkku ja perunoista perusruokaa, ne kulkivat maantieteellisesti ja ajallisesti pitkän tien.

Titicaca-järven rannoilla, nykyisessä Perussa ja Boliviassa, perunaa viljeltiin jo noin 10 000 vuotta sitten. Eurooppaan peruna saapui espanjalaisten valloitusretkien myötä. Kanariansaarilla, joilla espanjalaisten laivat pysähtyivät, perunaa alettiin viljellä vuonna 1562, ja Espanjassa muutama vuosi myöhemmin.

Suomeen peruna saapui saksalaisten peltiseppien mukana 1730-luvulla. Perunan viljely yleistyi meillä Pommerin sodan jälkeen 1760-luvulla, kun sotaan osallistuneet suomalaiset olivat tutustuneet perunaan Saksassa. Osittain perunan yleistymisestä saa kiittää myös asialle omistautuneita pappeja.

Muualla Euroopassa jotkut katoliset papit olivat suhtautuneet uuteen ruokaan ensin epäilevästi, sillä perunaa ei mainita Raamatussa ja se kasvoi maan alla, ’’lähellä paholaista’’.

Kun koronapandemia sulki laitoskeittiöitä ja ravintoloita, osa viime vuoden perunasadosta uhkasi päätyä roskiin.

Suomessa oli toisin. Asikkalassa vaikuttanut pappi Axell Laurell alkoi puhua perunoista saarnoissaan, mikä olikin tuohon aikaan tehokkain tapa tavoittaa ihmiset. Laurell kirjoitti myös kirjasen nimeltä Lyhykäinen Kirjoitus Potatesten eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä.

Kirjasessa Laurell jakoi myös manteli-perunakakun reseptin, joka on todennäköisesti ensimmäisiä painettuja suomenkielisiä reseptejä. Maria Lehtonen Kotimaisten kielten keskuksesta on kirjoittanut blogitekstin perunan historiasta ja kääntänyt tämän reseptin nykysuomelle ja nykyisiä mittojamme vastaavaksi. Reseptin löydät tämän jutun lopusta.

Mynämäen kirkkoherrana toimineen Antti Lizeliuksen kerrotaan myös pitäneen kirkossa jopa useamman tunnin perunasaarnoja. Suomenkieliset Tieto-Sanomat -lehdessä hän neuvoi vuonna 1776, että ”maan-omenain eli päärynäin” lehdet kelpaavat myös toisenlaiseen hyötykäyttöön, tupakaksi. Iso merkitys perunan leviämiselle oli Suomen Talousseuralla, joka perustettiin vuonna 1797. Uusi viljelykasvi tuli tarpeeseen, sillä varsinkin talvikaudella tuoretta ruokaa oli vähän ja moni kärsi C-vitamiinin puutteen aiheuttamasta keripukista.

Vähitellen peruna vakiinnutti asemansa suomalaisten perusruokana. Sen tulevaisuus on kuitenkin epävarma.

Suomalaisten perunankulutus on ollut laskussa jo pitkään: nykyään suomalaiset syövät henkilöä kohti noin 50 kiloa perunaa vuodessa, kun vielä 1960-luvulla tuo luku oli yli sata kiloa. Erityisesti tänä keväänä suomalaisten perunankulutus on ollut huolenaiheena, ja pastaan ja riisiin vaihtaneita suomalaisia on kannustettu perunatalkoisiin. Kun koronapandemia sulki laitoskeittiöitä ja ravintoloita, osa viime vuoden perunasadosta uhkasi päätyä roskiin.

Toisaalta monet muut trendit puhuvat perunan puolesta. Se on edullista, läheltä tulevaa, hyvin säilyvää ruokaa. Se on myös ilmastoystävällinen valinta: kuluttaahan perunakilon kasvattaminen vain pienen osan siitä vesimäärästä, minkä esimerkiksi riisikilon kasvattaminen vaatii.

Peruna-mantelikakku 1700-luvun ohjeella

850 g jauhoisia perunoita

230 g manteleita ja muutama tippa karvasmanteliaromia

125 g (n. 2 dl) sokeria

10 rkl (300 g) voita

n. 1/2 maustemitta (0,5–1 g) sahramia

14 kananmunaa

voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja leivittämiseen

Pese perunat hyvin ja keitä ne kuorineen kypsiksi. Kuori perunat ja jäähdytä ne kylmässä vedessä. Nosta perunat vedestä ja kuivaa. Hienonna kuivatut perunat vihanneshakkurilla (tai esimerkiksi vihannesten pilkkomiseen tarkoitetulla isolla veitsellä). Mittaa perunasosetta 850 grammaa ja sekoita sen siihen hienonnetut mantelit, karvasmanteliaromi, sokeri, voi ja sahrami. Vaahdota 14 kananmunaa ja lisää vaahto perunasoseseokseen. Kaada seos hyvin voideltuun ja leivitettyyn kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa noin 50–60 minuuttia.

Ohje on suurtalousmittakaavassa, eli sen voi hyvin puolittaa.  

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.