Harvalla kirkolla on näin outo historia: Seurasaaressa sijaitsevan Karunan kirkon rakennutti aatelismies, joka kidnappasi papin voidakseen naida serkkunsa
Seurasaaren museon palveluvastaavan Saara Pourun mukaan kirkossa vierailevia turisteja kiinnostaa esimerkiksi kirkon katosta riippuva votiivilaiva.

Seurasaaren museon palveluvastaavan Saara Pourun mukaan kirkossa vierailevia turisteja kiinnostaa esimerkiksi kirkon katosta riippuva votiivilaiva.

Harvalla kirkolla on näin outo historia: Seurasaaressa sijaitsevan Karunan kirkon rakennutti aatelismies, joka kidnappasi papin voidakseen naida serkkunsa

Karunan vanha kirkko purettiin osiin ja kuljetettiin Sauvosta Helsingin Seurasaareen 1900-luvun alussa. Se on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Voiko kokonaisen kirkon siirtää paikkakunnalta toiselle? Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, näin on tehty. Lopputulos seisoo Helsingin Seurasaaressa.

Karunan puukirkko rakennettiin Karunan kartanon maille Sauvoon Varsinais-Suomeen vuonna 1685. Vuonna 1912 se siirrettiin Helsinkiin osaksi vuonna 1909 perustettua Seurasaaren ulkomuseota, jossa on nähtävillä rakennuksia eri puolilta Suomea. Punainen paanukattoinen kirkko on Seurasaaren vanhin rakennus.

Nykyään kirkko kuuluu Kansallismuseolle ja on käyttötarkoitukseltaan enemmän museo kuin kirkko. Kansallismuseo tekee kuitenkin yhteistyötä seurakuntien kanssa, ja kirkossa pidetään myös konsertteja, jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia kuten häitä.

Poikkeuksellisen vanha puukirkko on täynnä yksityiskohtia, jotka kertovat menneestä. Kirkon syntytarinakin on poikkeuksellinen: sen rakennutti yksityishenkilö, ihmissuhdeasioissa kolauksen maineelleen kokenut aatelismies.

Kirkon eteisessä on jalkapuu, joka muistuttaa siitä, että ennen julkinen häpeä oli osa rangaistusta.

Kirkon eteisessä on jalkapuu, joka muistuttaa siitä, että ennen julkinen häpeä oli osa rangaistusta.

Kirkossa jokainen tiesi paikkansa

Karunan kartanon omistaja, vapaaherra ja laamanni Arvid Horn av Åminne (1631–1692) halusi avioitua serkkunsa Ingeborg Gyldenärin kanssa. Hänen isänsä Mauritz Horn ei kuitenkaan hyväksynyt avioaikeita eikä tuomiokapitulin puoleen kääntyminenkään auttanut. Sen mukaan serkusten avioliittoon pitäisi saada itse kuninkaan lupa.

– Sitten Arvid otti ohjat omiin käsiinsä ja kidnappasi papin. Kun häntä oli pidetty kartanossa viikon verran, pappi suostui vihkimään parin. Avioliittoa ei silti katsottu hyvällä. Arvid ja Ingeborg menettivät oikeuden istua kirkon etuosassa ja osallistua ehtoolliselle, kertoo Seurasaaren ulkomuseon palveluvastaava Saara Pouru.

Jokainen hirsi ja esine numeroitiin ja lastattiin proomuun.

Kun Ingeborg 1670-luvulla kuoli, Arvid Horn avioitui toisen serkkunsa tyttären Maria Elisabet Kruse af Kajballan kanssa. Hekään eivät saaneet istua säätynsä mukaisessa paikassa kirkossa. Horn ratkaisi ongelman rakennuttamalla kartanon maille oman kirkon.

– Hän sai tällöin patronaattioikeuden eli sai päättää esimerkiksi kirkon papeista ja istumajärjestyksestä.

Karunan vanha kirkon seinillä on Hornin suvun hankkimaa taidetta.

Karunan vanha kirkon seinillä on Hornin suvun hankkimaa taidetta.

Omassa kirkossaan Horn sai istua missä tahtoo. Se oli kuitenkin avoin kaikille. Kirkon rakentamista on Saara Pourun mukaan tulkittu kahdella tavalla: joko se sovinnon ele sopimattomana pidetyn avioliiton solmimisesta tai ikään kuin kunnianpalautus.

Oli miten oli, istumajärjestys kirkossa oli tarkka juttu. Varakkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat istuivat edessä ja vähempiarvoiset taaempana. Miehet istuivat oikealla, naiset vasemmalla. Naisten penkit ovat vähän matalammalla kuin miesten. Miesten puolella on paikat virsikirjoille, naisten puolella koreille. Muutamassa penkissä on yhä näkyvissä jonkun vakioistujan puumerkki.

Hirret saapuivat merta pitkin

1800-luvulla kirkko alkoi käydä Karunassa pieneksi, ja 1900-luvun alussa paikkakunnalle alettiin rakentaa uutta kivikirkkoa. Seurasaaren ulkomuseon perustajat kiinnostuivat tyhjillään olevasta kirkosta.

– Kirvesmiehet kävivät katsomassa tyhjillään olevaa kirkkoa ja alkoivat miettiä sen siirtämistä. Hirret saa onneksi irti toisistaan. Jokainen hirsi ja esine numeroitiin ja lastattiin proomuun. Helsingissä kirkko kasattiin uudelleen. Aikaa meni noin puoli vuotta, Saara Pouru kertoo.

Aivan alkuperäisasussaan kirkko ei ole. Helsingissä sinne on lisätty esimerkiksi urut, jotka saatiin Vanajasta. Myös katon paanut veistettiin Helsingissä. Ne ovat kestäneet hyvin aikaa. Kellotapuliin uudet paanut tehtiin muutama vuosi sitten, kun edelliset olivat palvelleet jo noin 90 vuotta.

Laiva katossa ja unilukkarin sauva

Karunan vanhassa kirkossa pääsee helposti kiinni vuosisatojen takaiseen tunnelmaan. Heti eteisessä on vastassa jalkapuu. Seinällä on Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Aadolfin puhe, jonka hän piti valtaan noustessaan, sekä Kaarle XI urotekoja esittelevä kirjoitus. 

Kirkkosalissa huomio kiinnittyy ensimmäisenä siihen, että sateisena kesäpäivänä siellä on hämärää. Sähkövaloja ei ole, kaikki valo on luonnonvaloa.

Kirkon krusifiksi on todennäköisesti vanhinta mitä kirkossa on. Sen on arvioitu olevan peräisin 1500-luvulta.

Kiinteitä maalauksia kirkossa on vain lehterillä, johon on maalattu Jeesus opetuslapsineen. Erillisiä kirkon seinille ripustettuja maalauksia on sen sijaan useita. Teokset ovat keskieurooppalaista uskonnollista taidetta, jota Arvid Horn ja hänen sukunsa myöhemmät edustajat ovat hankkineet. Kirkon krusifiksi on todennäköisesti vanhinta mitä kirkossa on. Sen on arvioitu olevan peräisin 1500-luvulta.

Votiivilaiva on lahjoitus Pukkilasta.

Votiivilaiva on lahjoitus Pukkilasta.

Kuten rannikkoseudun kirkoissa usein, myös Karunan vanhan kirkon katosta roikkuu laiva. Se kiinnostaa erityisen paljon kirkossa vierailevia turisteja.

– Votiivilaiva on tuotu tänne Pukkilasta, sillä tämän kirkon votiivilaiva siirrettiin Karunaan rakennettuun uuteen kivikirkkoon, Saara Pouru kertoo.

Votiivilaivat ovat useimmiten seurakuntalaisten lahjoittamia laivojen pienoismalleja, jotka muistuttivat avusta merihädässä tai onnistuneesta matkasta.

Entisajan jumalanpalveluselämästä kertovat alttarin seinälle ripustettu torkkuvia seurakuntalaisia herätelleen unilukkarin sauva ja saarnastuolissa oleva tiimalasi, jolla voitiin mitata saarnan pituutta.

Myös kirkon rakennuttajasta on pieni muisto jäljellä. Saarnastuolissa on sekä Hornin suvun vaakuna että Arvid Hornin kahden vaimon sukujen vaakunat.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi