Tapani ja Ari Kotisaari ovat kotinsa edustalla Pnom Penhissä luottokuskinsa Tolan ohjaaman Tut-tukin kyydissä. Kuva: Pirre Saario
Suomalaiset konservatiivikristityt pelottelivat aasialaiskirkkoja lähetystyöhön tulevasta homoparista – Ari ja Tapani Kotisaari voittivat ennakkoluulot
Vahva kutsumus ja halu auttaa saivat miesparin jaksamaan lähetystyön vaativan alun. Kun kirkot tutustuivat Kotisaarten työhön, niiden asenteet alkoivat muuttua.
Suomessa tehtiin kirkkohistoriaa kesäkuussa 2013. Piispa Irja Askola siunasi Ari Muttosen ja Tapani Haapalan lähetystyöhön Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlilla Helsingin Messukeskuksessa.
Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, että kirkon suurimman lähetysjärjestön kesäjuhlilla siunataan uusia työntekijöitä. Kirkkohistoriaa tehtiin sen vuoksi, että matkaan lähetettiin ensimmäistä kertaa parisuhteensa rekisteröinyt homopari.
Noista tapahtumista on kulunut viisi vuotta ja seitsemän kuukautta. Ari ja Tapani palasivat nelivuotisen työkauden jälkeen Suomeen. Heillä on nyt yhteinen sukunimi Kotisaari, ja rekisteröity parisuhde on vaihtunut avioliitoksi.
– Otimme yhteisen sukunimen, kun Suomeen tuli tasa-arvoinen avioliittolaki. Mietimme mukavaa nimeä ja päädyimme Tapanin äidin tyttönimeen. Nimenmuutos oli yhdenlainen symboli ihmisoikeusmuutoksesta, kertoo Ari.
Toivon, että konservatiivikristityt Suomessa miettisivät, miten raskasta on joutua systemaattisen kiusaamisen kohteeksi.
– Tapani Kotisaari
Kotisaaret olisivat mielellään jatkaneet lähetystyössä pidempäänkin kuin neljä vuotta. Suunnitelmissa oli toinen nelivuotinen työpesti ja ehkä jopa jääminen Mekong-joen alueelle. Toisin kuitenkin kävi, sillä Arin terveys ei kestänyt alueen eli Kambodzhan, Laosin, Myanmarin, Thaimaan ja Vietnamin kuumankosteaa ilmastoa.
Paluun jälkeen Kotisaaret olivat vielä Lähetysseuran palveluksessa Suomessa ja kiersivät heidän työtään tukeneita seurakuntia. Ari toimi myös seurakuntapappina vantaalaisessa Vantaankosken seurakunnassa. Nyt hän on vähitellen siirtymässä eläkkeelle. Tapani on Helsingin yliopiston dosentti ja apurahatutkija.
Lähetystyöhön valmistautumiseen ja asumiseen Kambodzassa kuului paikallisen khmerin kielen opiskelu. Ari tarvitsi kieltä työssään ja oppi sen niin hyvin, että pystyi myös Suomessa toimimaan tulkkina täällä vierailleelle kambodzhalaiselle papille. Tapani työskenteli englanniksi viidessä maassa kahdentoista eri kumppanuusjärjestön kanssa. Naapuruston ja ystävien kanssa hän tuli toimeen myös khmerillä.
”Höpö höpö samaa missiota tämä on”
Kotisaarilla on ollut vahva sisäinen kutsumus kirkon työhön. Heitä loukkasi syvästi, kun jotkut konservatiivisesti ajattelevat kristityt nostivat Suomessa kirkollisen kohun homoparin lähettämisestä lähetystyöhön sen jälkeen, kun heidät oli siunattu tehtävään.
”Pieni kuohunta vesilasissa Suomessa” ei olisi niin paljon häirinnyt, mutta täältä lähetettiin ikäviä viestejä aasialaisille kirkoille, jotka toimivat Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppaneina.
– Aasialainen kristillisyys on keskimäärin konservatiivisempaa kuin suomalainen. Totta kai se vaikutti, kun joku Suomessa näki paljon vaivaa ja katsoi olevan asiallista olla yhteydessä piispoihin ja muihin yhteistyökumppaneihin ja pelotella heitä meidän tulollamme, kertovat Ari ja Tapani.
Kun kirkot huomasivat, että Kotisaaret tekivät hyvää ja arvokasta työtä järjestöjen kanssa, asenteet muuttuivat.
– He totesivat, että höpö höpö samaa missiota meidän työmme on ja sama lähetysrakkaus yhdistää meitä. He halusivat meidän vahvistavan myös kirkkojen hallintoa ja johtamista, sanoo Ari.
Tapani Kotisaari kyseli kyläläisten kokemuksia Church World Servicen ohjelmajohtaja Sophal Maon kanssa Andoatin kylässä, Kompung Thomin maakunnassa. Elinolojen ja toimeentulon parantamishankkeeseen kuuluu muuu muassa puutarhatuotteiden kasvatusta, kalankasvatusta ja lehmäpankki. Kuva: Pirre Saario
Naapureiden ja järjestökumppaneiden kanssa ei ollut ongelmia, vaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat monessa paikassa Aasiassa yhtä outo asia kuin Suomessa viisikymmentä vuotta sitten.
– Asenteet muuttuvat vähitellen. Eikä homous ole enää niin ihmeellinen juttu esimerkiksi maaseudun kylässä, jossa jo kuusikymppinen valkoinen mies on erikoisuus, tuumii Ari.
Tapani toivoo, että heistä pelotelleet suomalaiset konservatiivikristityt miettisivät, miten raskasta on joutua systemaattisen kiusaamisen kohteeksi.
– Itse haluan vilpittömästi ajatella, että moni heistä uskoi tekevänsä jotain hyvää eikä ollut liikkeellä pahanteko mielessä. Toivoisin, että tapahtuisi avautumista, ja että he näkisivät sen mahdollisuuden, että Raamatun sanoma voidaan ymmärtää toisinkin kuin he itse asian näkevät, jatkaa Ari.
Kotisaarten työ tuki paikallisia kansalaisjärjestöjä
Mikä sai teidät lähtemään lähetystyöhön?
– Olen tehnyt kehitysyhteistyötä eri puolilla maailmaa valmistumisestani lähtien. Olen koulutukseltani agronomi sekä maatalous- ja metsätieteen tohtori, ja erikoistunut ruokaturvaan. Se tarkoittaa sitä, että ollaan kaikkein köyhimpien ja vähäosaisimpien tukena. Heitä autetaan saamaan ruokaa pöytään ja hankkimaan rahaa lasten kouluttamiseen ja perusterveydenhuoltoon, selvittää Tapani.
Ennen lähetystyöhön lähtemistä Tapani toimi monenlaisissa tehtävissä erilaisten järjestöjen palveluksessa. Suomessa hän oli myös yksi ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä vastaavista ylitarkastajista. Hän tunsi Suomen Lähetysseuran työn erittäin hyvin. Kun järjestö haki työntekijää kehitysyhteistyökoordinaattorin tehtävään, Tapani laittoi hakemuksen sisään.
Olen ylpeä työstäni, sain todella auttaa ihmisiä.
- Ari Kotisaari
Ari seurasi Tapanin esimerkkiä, ja tuli valituksi tehtävään, jossa tarvittiin hänen pitkää kokemustaan johtamisesta, organisaatioiden kehittämisestä ja vuorovaikutuksesta. Ari on teologi, joka on tehnyt pitkän työuran sielunhoidon ja työelämän kehittämisen parissa. Hänet vihittiin Lähetysjuhlilla myös papiksi.
Pariskunnan työ liittyi Suomen Lähetysseuran alueella toimivien kumppanijärjestön kehittämiseen. Järjestöt tekevät työtä muun muassa ihmiskaupan uhrien parissa, edistävät alkuperäiskansojen ja vammaisten oikeuksia ja kehittävät maataloutta.
Järjestöt tarvitsivat tukea hallintonsa kehittämiseen, johtajuuden siirtämiseen paikallisille työntekijöille, kouluttamiseen ja työnohjaukseen. Tapani järjesti myös koulutusta ruokaturvasta. Ari teki jonkin verran myös papin töitä ja arvelee, että tämä puoli olisi lisääntynyt, jos työ olisi jatkunut.
– Lähetystyö oli minulle teologina ja aktiivisesti kirkossa toimineena tuttua. Tai niin luulin. Puolen vuoden lähetyskurssilla kuitenkin hurahdin moderniin missiologiaan. Käsitykseni lähetystyöstä päivittyi ihan eri vuosituhannelle. Olen ylpeä työstäni, sain todella auttaa ihmisiä, sanoo Ari.
Lähetysseura, piispa ja seurakunta antoivat tukensa
Suomen Lähetysseura on ollut koko ajan selkeästi Kotisaarten tukena.
– Olemme erittäin ylpeitä Lähetysseurasta. Järjestö ei konservatiivien vyörytyksessä perääntynyt yhtään ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteistaan, sanoo Ari.
Myös Helsingin piispan Irja Askolan tuki oli tärkeää.
– Hänestä tuli minulle jonkinlainen esikuva rohkeudessa ja uskon voimassa, tuumii Tapani.
Suomessa Kotisaarten tukena olivat myös lähettävät seurakunnat, etunojassa Vantaankosken seurakunta, joka ensimmäisenä otti heidät nimikkoläheteikseen. Seurakunnan kirkkoherra Hannu Pöntinen oli alusta loppuun syrjimättömyyden puolella.
Tärkeä tuki Kotisaarilla oli myös katolinen pappi, isä Charlie. Kotisaaret kävivät kotipaikkakunnallaan paikallisissa protestanttikirkoissa etsimässä säännöllistä seurakuntayhteyttä, mutta se kariutui ennakkoluuloihin. Isä Charliella niitä ei ollut, vaan kirkkoon olivat tervetulleita aivan kaikki.
Tapani ja Ari Kotisaari ovat Lähetysseuran talon ja samalla kotinsa pihalla juuri ennen muuttoaan takaisin Suomeen. Kuva: Tola/Kotisaarien kotialbumi
Neljän vuoden työrupeaman aikana Kotisaarien suhteet paikallisiin luterilaisiin kirkkoihin lämpenivät ja Ari konsultoi myös piispoja johtamisesta. Kambodzhalaisista heille jäi lämpimät muistot ja monia hyviä ystäviä.
– He olivat oikeastaan aika suomalaisia, rehellisiä ja vilpittömiä ihmisiä. Pieni, Vietnamin sodan ja Pol Potin hirmuhallinnon aikana kovia kokenut kansa, sanoo Ari.
– Sen motivoituneempia ja keskittyneempiä opiskelijoita minulla ei ole ikinä ollut kuin kambodzhalaiset järjestöjen työntekijät, maatalousneuvojat ja maanviljelijät. He ovat vieraanvaraista kansaa, lisää Tapani.
Lähetystyö oli Kotisaarille niin positiivinen kokemus, että he suosittelevat sitä mielellään muillekin sateenkaaripareille, joilla on tehtävään kutsumus.
– Kaiken mitä antaa työhön, saa moninkertaisena takaisin. Toki pitää olla viisas. Ei pidä lähteä sellaisiin maihin, joissa homous on rikos, josta voi saada 25 vuoden tuomion. Turvallisuus pitää ottaa huomioon, mutta esimerkiksi monessa Aasian maassa työ onnistuu ihan hyvin, sanoo Ari.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suomalaisia lähetystyöntekijöitä on kohta enää alle 500 – hiipuuko lähetyskannatus vai johtuuko muutos etelän kirkkojen kasvusta?
AjankohtaistaRunsaat parikymmentä vuotta sitten suomalaisia lähetystyöntekijöitä oli maailmalla 1 256. Nyt listoilla on enää 512 työntekijää.
