Mari Viita-aho esittelee Akseli Gallen-Kallelan tunnetuimpiin teoksiin kuuluvaa Aino-tarua vuodelta 1891. Ainon mallina toiminut Mary-vaimo soitti usein ateljeessa pianoa miehensä työskennellessä viereisessä huoneessa.
Akseli Gallen-Kallelalla oli elämänmittainen suhde Kalevalaan - Ainon mallina toimi hänen Mary-vaimonsa
Gallen-Kallelan museon näyttelyssä nostetaan esiin tunnetun kuvataiteilijamme kalevalaisia naishahmoja sekä hänen Suur-Kalevala-hankkeensa.
Kuvataiteilija Akseli Gallen-Kallelalla oli lähes elämänmittainen suhde Kalevalaan. Näin kertoo Gallen-Kallelan museon näyttelypäällikkö Mari Viita-aho.
– Gallen-Kallela luki teoksen jo nuorena, ja sen hahmot tulivat esiin hänen töissään monin tavoin. Hän teki jopa häämatkansa runojen syntymaille Vienan Karjalaan.
Siellä keräämistään kansanrunoistahan Elias Lönnrot kokosi 170 vuotta sitten kansallisepoksemme. Gallen-Kallela puolestaan teki teoksen hahmoista, kuten Sammosta ja Väinämöisestä, kaikkien suomalaisten tuntemia kuvataiteen merkkiteoksia.
Gallen-Kallelan museon uusi näyttely Kalevala, toisin sanoen painottuu erityisesti Gallen-Kallelan kalevalaisiin naishahmoihin. Esimerkiksi Ainon mallina oli taiteilijan Mary-vaimo ja Lemminkäisen äidin mallina hänen oma äitinsä. Gallen-Kallela käytti Kalevala-töidensä mallina myös kansannaisia, joista yhtenä esimerkkinä on Louhen hahmo.
Taiteilijan isoja töitä jäi kesken
Näyttelyssä on esillä Akseli Gallen-Kallelan tuntemattomampia ja keskeneräisiksi jääneitä töitä. Nähtävillä on esimerkiksi taiteilijan 1890-luvulla aloittama kolmeosainen triptyykki Väinämöisen lähtö.
Suomalaisiin merkkiteoksiin kuuluvan Sammon puolustuksen luonnos vuodelta 1895.
– Gallen-Kallela suhtautui tuohon työhön hyvin kunnianhimoisesti. Hän palasi siihen muiden töiden välissä, mikä vei aikaa. Työ jäi kuitenkin kesken, Mari Viita-aho selvittää.
Näyttelyssä esitellään myös Suur-Kalevala-projektia. Kyseessä on iso kuvitettu Kalevala, johon Gallen-Kallela pyrki kehittämään uutta kansallista fonttia. Osa siitä valmistui ennen hänen vuonna 1931 tapahtunutta kuolemaansa.
– Sen jälkeen fontin kehittelyä jatkoi taiteilijan poika Jorma Gallen-Kallela. Myöhemmin kehitystyötä teki taiteen maisteri Teemu Heinilehto. Hänen fonttiaan on käytetty näyttelyn teksteissä.
Keräämisen perintö jatkuu
Lönnrotin hengessä Gallen-Kallelan museo keräsi nykypäivän espoolaisten tarinoita yhteistyössä Sellon kirjaston kanssa.
– Näyttelyssä on mukana muun muassa kehtolauluja, tarinoita sukupolvelta toiselle, sananlaskuja ja kertomuksia maahan muuttamisesta, Mari Viita-aho kertoo.
– Tämä osoittaa, että Lönnrotin keräämisen perintö jatkuu edelleen. Kalevala kertoi oman aikansa suomalaisuudesta ja nämä tarinat puolestaan nykyajan suomalaisuudesta. Näin aikakaudet keskustelevat keskenään.
Akseli Gallen-Kallelan ateljee on nähtävyys sinänsä. Siellä on esillä taiteilijalle kuuluneita esineitä ja kalusteita.
Kalevalan päivää vietetään to 28.2. Kalevala, toisin sanoen -näyttely 5.5. saakka ti–la klo 11–16 ja su klo 11–17 Gallen-Kallelan museossa, Gallen-Kallelan tie 27.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Henkioppaita, valoa ja kulkijoita – moni nimekäs suomalaistaiteilija haki vaikutteita okkultismista ja esoteriasta
Hyvä elämä1800- ja 1900-lukujen vaihteessa esoteria oli länsimaissa muoti-ilmiö. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja vähemmän tunnettujen kultakauden taiteilijoiden teoksiin voi tutustua nyt Villa Gyllenbergin näyttelyssä Helsingissä.
