Akseli ja Huopalahden kirkon kellot.
Harras hetki: Akseli tykkää kiivetä kellotapuleihin ja soittaa kirkonkelloja
Akseli Halmeen rakkaus kirkkoihin alkoi Lohjan kirkosta.
Kuusivuotias Akseli Halme joutuu odottamaan ja odottamaan. Hän liikehtii innostuneesti, katsoo vuorotellen äitiään ja muita ympärillä olevia aikuisia, jotka vain puhuvat ja järjestelevät kuulosuojaimia, kameroita ja kaikkea jonninjoutavaa, kun pitäisi jo päästä hommiin. Soittamaan kirkonkelloja.
Vihdoin porukka on järjestyksessä. Ei mene aikaakaan, kun Akseli on jo ylhäällä Huopalahden kirkon kellotapulissa. Kelloja on kolme. Akseli ylettää juuri ja juuri pienimmän kellon köyteen. Vähän varvistamalla ja itseään venyttämällä hän saa kiinni isompien kellojen köysistä. Soitto alkaa. Aikuiset nauliutuvat paikoilleen.
Akselin kirkkoharrastus alkoi siitä, kun poika kävi kerran mummunsa kanssa Lohjan kirkkoa katsomassa. Akseli oli silloin alle 3-vuotias. Kun poika ja mummu palasivat kotiin, he katsoivat vielä netistä kuvia Lohjan kirkosta. Siitä alkoi saman tien Akselin rakkaus kirkkoihin.
Yksi kirkko ei kuitenkaan riittänyt, vaan netistä piti katsoa muidenkin kirkkojen kuvia. Ja sitten piti katsoa päivittäin kirkkojen kuvia. Sitten löytyi Hannu Asikaisen sivusto, jossa on lueteltu kaikki Suomen kirkot aakkosjärjestyksessä. Se sopii hyvin Asperger-pojalle. Akselille tuli intohimoinen halu tietää kaikki Suomen kirkot, ja tänä päivänä hän osaa luetella niistä melkein kaikki.
Jos televisiossa sattuu joskus näkymään kirkko, Akseli kiinnostuu heti. Luhangan kirkko oli ennen Akselin lempikirkko. Nyt suosikki on Ruotsinpyhtään puukirkko. Suosikki vaihtelee, kun vastaan voi aina tulla parempi kirkko. Niin kuin Huopalahden kirkko.
Akselilla on kädessään kengännauha tai milloin mikäkin naru, jota hän heiluttaa kellonsoiton tahdissa.
Into kirkonkellojen soittamiseen Akselilla on ollut viime vuoden lokakuusta lähtien. Silloin kirkonkellojen soitolla haluttiin osoittaa myötätuntoa Syyrian sodan ja erityisesti Aleppon pommitusten uhreille. Akselin äiti huomasi Facebookista, että Lohjan Vivamon Pyhän Lapsen kirkolla kelloa soitetaan joka päivä. Kellon kuvasta äidille tuli heti mieleen kysyä Vivamosta, pääsisikö Akseli soittamaan sitä. Kyllä pääsi. Se oli ensimmäinen kerta.
Kellojen soitto tuntuu Akselista hyvältä. Se rauhoittaa. Pusulan Kärkölän kirkolla Akseli sai soittaa kelloja viisi minuuttia talvisodan päättymisen muistoksi. Suntio myös antoi Akselin käteen puhelimen, josta poika sai painaa nappia, jolloin Pusulan keskustan kirkon kellot alkoivat soida.
Kun Akseli katsoo YouTubesta kellonsoittovideoita, hänellä on kädessään kengännauha tai milloin mikäkin naru, jota hän heiluttaa soiton tahdissa.
Muutaman viime kuukauden Akseli on ollut kiinnostunut kartoista. Hän katselee Google Mapsia katunäkymällä. Ja bongailee eri paikkakuntien kirkkoja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Siinä se soi, mutta miksi? Kirkonkello on kristinuskon mahtava mediaväline, jolla on nyt uusia suunnitelmia
HengellisyysKansalainen ihmetteli internetissä, että miksi ihmeessä kirkonkellojen pitää häiriköidä sunnuntaisin. Toinen vastasi: ”Oletko koskaan kuullut kristinuskosta?”
