Siinä se soi, mutta miksi? Kirkonkello on kristinuskon mahtava mediaväline, jolla on nyt uusia suunnitelmia
Soittokellot eivät alkujaan ole kristinuskon keksintöä. Kuvassa Suomenlinnan kirkon kello, joka on Suomen suurin. Kuvanmuokkaus: Sakari Hukka.

Soittokellot eivät alkujaan ole kristinuskon keksintöä. Kuvassa Suomenlinnan kirkon kello, joka on Suomen suurin. Kuvanmuokkaus: Sakari Hukka.

Siinä se soi, mutta miksi? Kirkonkello on kristinuskon mahtava mediaväline, jolla on nyt uusia suunnitelmia

Kansalainen ihmetteli internetissä, että miksi ihmeessä kirkonkellojen pitää häiriköidä sunnuntaisin. Toinen vastasi: ”Oletko koskaan kuullut kristinuskosta?”

Seuraa lyhyt tarina kirkonkelloista. Lopussa on vankka tulevaisuuden ennustus.

Soittokellot eivät suinkaan ole kristinuskon kehittelemä juttu, vaan kelloja ja erilaisia symbaaleja on soiteltu jo tuhansia vuosia sitten ainakin Kiinassa, Babyloniassa, Egyptissä sekä antiikin kreikkalaisessa kulttuurissa.

– Kyllä kellojensoitto on ikiaikaista mediatoimintaa, vahvistaa käytännöllisen teologian professori Jyrki Knuutila.

Kirkkojen yhteydessä kelloja on ollut ainakin Italiassa ja Englannissa 500-luvulla. Suomeen soittokellojen oletetaan tulleen kristinuskon mukana keskiajalla.

– Seurakuntarakenne alkoi meillä muodostua 1200-luvulla. Keskiajalta 1200–1400-luvuilta on Suomessa säilynyt viitisentoista kirkonkelloa, Knuutila kertoo.

Kirkonkellot tehtiin yleensä pronssista, koska se on sopivan pehmeää. Pronssi kestää mutta ei murru soitettaessa. Kirkonkellot olivat sen verran arvokasta sotasaalista, että esimerkiksi Isovihan aikaan niitä upotettiin järveen, jotta venäläiset eivät pääsisi niihin käsiksi. Meikäläiset hakkapeliitat raahasivat kirkonkelloja myös mukanaan sotaretkiltä. Kirkonkelloja on siunattu, niiden puolesta on rukoiltu ja niihin on ollut tapana kirjoittaa Raamatun lauseita, rukouksia sekä jopa kaivertaa Neitsyt Marian ja pyhimysten kuvia.

Hissukseen kuin Suomen kirkonkellot

Kirkonkelloilla on aina ollut kaksi tehtävää – ajan kertominen ja informaation välittäminen. Kirkonkelloilla on viestitty esimerkiksi seuraavia asioita: jumalanpalvelus alkaa, jumalanpalvelus loppuu, joku on mennyt naimisiin, rukoushetki alkaa, on keskipäivä, on tasatunti, kello on 18 lauantaina ja arkiset työt voi lopettaa (ehtookellot), joku on kuollut, jonkun hautajaisia vietetään, hallitsija on kuollut, hallitsijalle on syntynyt lapsi, vihollinen lähestyy, seudulla on tulipalo, Suomi on voittanut jääkiekon MM-kultaa.

Yksinkertainen soittopeli voi olla yllättävän monipuolinen viestintäväline. Kyseessä on ”olennainen kristinuskon mediamenetelmä”, kuten Knuutila muotoilee.

Kun keskiajalla luostarin kellot kalkattivat aina messujen ja rukoushetkien alkaessa, niin 2020-luvun kirkot elävät aivan toisenlaisessa tilanteessa.

Ensinnäkin isoista soittokelloista lähtee niin kova ääni, että entisaikojen kellonsoittajat olivat usein kuuroja. Nyt lähes kaikki kirkonkellot toimivat automatiikalla, eikä kenenkään tarvitse kuuroutua kellonköysiä kiskoessaan.

Monille se on osa inhimillistä kulttuuriamme siinä missä moottoritien humina tai mölisevä naapuri.

Melu on todellinen ongelma, ja kuten esimerkiksi sveitsiläinen tutkimus osoittaa, yöllinen ja aamuvarhainen kellonsoittelu aiheuttaa väestötasolla häiritseviä ja turhia heräilyjä.  

Suomessa varhaisia aamusoittoja ei ole, ja monet kaupunkialueiden kirkot ovat tietoisesti säätäneet kellonsa lyömään hiljempaa. Vaikka Lauttasaaressa yöllinen soitanta pääsikin teknisen häiriön vuoksi valloilleen, niin luterilaisessa Suomessa kirkonkellot ovat hyvin hiljaa verrattuna vaikka Sveitsin Zurichiin.

– Kellonsoitto on meillä vähentynyt viime vuosisatoina, etenkin kaupungeissa. Kuten kaikki muukin kristillinen tapakulttuuri, on tämäkin muutoksessa. Kellonsoitto on pitkälti käytäntö, josta kirkkoherra päättää, joten hänen näkemyksensä määrää paljon, Knuutila summaa.

– Joku soitattaa perinteisemmin, toinen keksii uutta.

Tulevaisuudessa soittotempaukset lisääntyvät

Kellonsoitossa on paljon paikallisia eroja, mutta jumalanpalveluksen merkiksi niitä soitettaneen kaikkialla. Jos jumalanpalvelus alkaa sunnuntaina kello 10, soivat niin sanotut huomenkellot tavallisesti kello 9. Joitain tämä saattaa varmasti häiritä. Niin ikään pintansa on edelleen pitänyt hää- ja surukellojen soittaminen sekä tasatuntien ilmoittaminen kellonlyönnillä. Joillekin kaikki tämä on häiritsevää uskonnon tuputtamista, toisille tärkeää kirkollista yhteyttä. Monille se on osa inhimillistä kulttuuriamme siinä missä ratikan kirskunta, moottoritien humina tai mölisevä naapuri. Mitä sanoo professori?

Kun instituutio on kriisissä, niin yksilöllisyys, oma linja, kasvattaa merkitystään.

– Soittoperinne on niin vahva ja kuuluu niin olennaisesti kulttuuriin, että en usko sen loppuvan. Toki perinteinen soittaminen saattaa vähentyä entisestään. Tämä on vähän kuin joulu: viettämisen tavat muuttuvat, mutta ei se mihinkään katoa, Knuutila sanoo.

Hän ennustaa, että erilaisten tempausten varjolla soittaminen tulee lisääntymään. Viime vuosina kelloja on soitettu tempausluonteisesti esimerkiksi kirkkoon liittyjien kunniaksi, kansainvälisenä rauhan päivänä ja Aleppon uhrien muistolle. Eräs mielipidekirjoittaja ehdotti, että uudenvuoden raketit voisi korvata kirkonkellojen yhteissoitolla vuoden vaihtuessa. Uusia tapoja tullaan varmasti kuulemaan.  

– Kun instituutio on kriisissä, niin yksilöllisyys, oma linja, kasvattaa merkitystään. Yksittäinen seurakunta voi profiloitua soittamalla kelloja erikoisilla tavoilla. Ja osaavissa käsissä kirkonkellot taipuvat itse asiassa aika moneen, vaikka popkappaleisiin, Knuutila aprikoi.


Utrechtissa kirkonkellot soittavat DJ Aviciin kappaleita hänen muistokseen:

Toista video


6-vuotias Akseli soittaa kirkonkelloja Huopalahden kirkossa:

Toista video


Rekolan nuorella kellonsoittajalla on kotonaan oma kellotorni ja liki 400 kelloa:

Toista video

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi