Alaston kriitikko vinkkaa: Taito puhua yksityisestä
Otso Kantokorven oli vaikea suhtautua taidegraafikko Anniina Vainionpään työhön ammattimaisesti. Illalla hän ymmärsi, miksi.
Muistot ovat yleinen taiteen aihe – näkysällä tai piilossa. Katsojalle muistojen vastaanottaminen on helppoa mutta samalla ongelmallista.
Kun näen vahvasti omakohtaista taidetta, tunnen itseni epämiellyttävästi tirkistelijäksi. Varsinkin jos ilmeistä samastumispintaa ei ole tarjolla.
Samastuminen on ongelmallista, koska se on koettu epä-älylliseksi. Se johtaa helposti vain nostalgiaan ja sentimentaalisuuteen. ”Sentimentaalisuus on itsensä huiputtamista”, totesi runoilija William Butler Yeats.
Kun näen vahvasti omakohtaista taidetta, tunnen itseni epämiellyttävästi tirkistelijäksi.
Kuvataideakatemiassa maisteriopintojaan suorittavan taidegraafikko Anniina Vainionpään lapsuudenkoti on ollut innoittajana opinnäytenäytetyölle, joka käsittelee perheen hajoamista, läheisen kuolemaa ja ajan kulumista. Meitä kaikkia yhdistäviä aiheita.
Anniina Vainionpää: Esirippu (83 x 83 puupiirros ja monotypia, 2017)
Vainionpää viekoittelikin minut ensin nostalgian täyttämiin mietteisiin. Vasta myöhemmin illalla pystyin suhtautumaan aiheeseen ammattimaisemmin. Varsinkin miettiessäni syitä siihen, miksi kokemus oli niin voimakas.
Anniina Vainionpää: Harmaa huone III (150 x 97 puupiirros ja monotypia, 2017)
Vastauksen sain siitä taiteen ulottuvuudesta, jossa sen etymologisella taustalla – "taito" – on osansa. Vainionpää on taidokas graafikko, ja hänen käyttämänsä tekniikka – puupiirros ja monotypia – on kuin metafora näyttelyn sisällölle. Tarkka puupiirros on sananmukaisesti klisee ("kuvalaatta") – ja kliseethän päässäni eilen velloivat. Mutta kun puupiirrokseen yhdistää enemmän sattumanvaraisuutta sisältävän monotypian, joka tuo mukaan ainutkertaisuuden ja häviävyyden, ovat tekniikka ja aihe saumattomasti yhtä. Tekniikoiden välille syntyy outo hengityksen kaltainen vuoropuhelu, jonka tunnistaminen vie aiheen omalta osaltaan yleisemmälle tasolle. Se on taiteen taitoa.
Tämä on taidekriitikko Otso Kantokorven ensimmäinen kolumni Kirkko ja kaupungissa. Lue kirjoittajan haastattelu täältä!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Alaston kriitikko vinkkaa: Taide ja suolentoiminta
PuheenvuorotJos taiteen tehtävä on käsitellä elämän suuria kysymyksiä, Alma Heikkilä on asian ytimessä.
