Anna Kontula valokuvattiin Kontulan metroasemalla.
Anna Kontula astelisi Franciscus Assisilaisen jalanjäljissä ulos fossiilikapitalismista – ”Hänen toiminnassaan yhdistyivät ne kolme asiaa, joita tarvitsemme ekokriisissä”
Siirtymä fossiilikapitalismista kestävämpään järjestelmään on kansanedustaja ja kirjailija Anna Kontulan mukaan mahdoton ilman, että myös maailmankuva muuttuu. Tässä hän näkee myös kristinuskolla olennaisen roolin.
– Jos halutaan saada aikaan iso yhteiskunnallinen muutos, se edellyttää, että käytetään niitä aineksia, mitä meillä on. Karl Marxkin puhuu siitä, miten uuden yhteiskunnan siemenet ovat aina vanhassa, sanoo kommunistiksi itsensä määrittelevä Anna Kontula.
Näin ollen myös kristinuskon rooli on Kontulan mukaan ”aivan keskeinen”. Globaalin läntisen vallan kautta kristinuskon vaikutus ulottuu koko maailmaan.
– Kristinusko on keskeisellä tavalla monien nykyisten poliittisten aatesuuntausten takana, jotka harvoin muistavat juurensa. Ilman kristinuskoa meillä ei olisi koko tätä poliittis-filosofista keskustelua, jota viimeisen 300 vuoden aikana teollistuneissa maissa on käyty.
Kirkosta on ollut moneksi
Kristinuskon merkitystä Anna Kontulan on saanut ajattelemaan historioitsijan koulutus. Hän näkee historian – ja sen myötä kristinuskon – resurssina, jota ei ole varaa jättää käyttämättä. Hän ei ole ajatuksesta yksinomaan ilahtunut.
– Kristinusko on ollut monilla tavoin establishmentin tukijalka, mitä on syytäkin vastustaa. Kirkko on eri aikoina hyvin usein ottanut kannan, joka tukee vallanpitäjiä silloinkin, kun nämä ovat syyllistyneet aivan kohtuuttomaan vallankäyttöön, julmuuteen, sortamisen ja alistamiseen.
Ympäristökatastrofi on eksistentiaalinen kysymys, syrjintääkin suurempi.
Suomen historiasta yhdeksi esimerkiksi kelpaa Kontulan mukaan se, miten seurakunnat kielsivät punavankien hautaamisen siunattuun maahan. Hän arvelee sen olleen julminta, mitä tuon aikaisessa maailmankuvassa ihmiselle saattoi tehdä.
– Samaan aikaan on ymmärrettävä, että kirkko on myös paljon muuta. Olen tavannut Chilessä sellaisen järjestön edustajia, jotka pystyivät sotilasjuntan aikana auttamaan seksityöntekijöitä kirkon suojissa. Kristillissosialistisille suuntauksille on hyvä peruste, jos mietitään alkuseurakuntaa.
Kristilliseen historiaan mahtuu lukuisia radikaaleja suuntauksia, kuten vapautuksen teologia. Ympäristöteologiaa Kontula ei silti asettaisi samalle jatkumolle.
– Ympäristökatastrofi on eksistentiaalinen kysymys, syrjintääkin suurempi.
Anna Kontula löysi Franciscus Assisilaiselta reseptin ekokriisistä selviytymiseen: on päästävä eroon pääoman kasautumisesta, opittava arvostamaan köyhyyttä ja hylättävä ihmiskeskeisyys.
Henkisellä kasvulla on väliä
Yksilön henkiseen tai hengelliseen kasvuun liittyvät asiat tavataan sivuuttaa yhteiskunnallisessa keskustelussa epäpoliittisina. Anna Kontula, joka on kirjoittanut lukuisia teoksia niin uskonnosta kuin yhteiskunnastakin, näkee sisäisellä kasvulla suurtakin merkitystä.
– Tässä maailmassa ja tällä maailmankuvalla me emme voi luoda sellaisia yhteiskunnallisia voimia, joilla saisimme aikaan riittäviä rakenteellisia muutoksia. Voimme tehdä jotain, mutta emme pääse lähellekään sitä, että pakka pysyisi kasassa.
Kontula tarkoittaa maailmankuvalla jaettua paradigmaa, johon kuuluvat muun muassa aikakäsitys ja ihmisen mieltäminen suhteessa muihin lajeihin.
Koko poliittinen rakenne on luotu teolliselle yhteiskunnalle. Se on osa maailmaa, joka on väistymässä.
Suuret muutokset vaativat kuitenkin Kontulan mukaan sitä, että riittävän monet yksilöt allekirjoittavat tietyn ajatuksen. Tällä hetkellä hän seuraa tällaista kehitystä esimerkiksi suhteessa eläinten oikeuksiin.
Fossiilikapitalismin hän näkee joka tapauksessa olevan tiensä päässä.
– Ja kun tuotantoon tulee muutoksia, niitä tulee myös maailmankuvaan. Nyt käydään kamppailua siitä, millaisia. Löydetäänkö sellainen ihmisen ja luonnon välinen suhde, joka mahdollistaa meille tärkeät arvot, kuten demokratian ja yksilönvapauden, joita totalitarismi uhkaa.
Tähän asti ekokriisin politisoiminen on osoittautunut vaikeaksi. Se ei herätä ihmisissä samanlaisia intohimoja kuin elämäntapavalinnat tai tulonjako.
– Koko poliittinen rakenne, parlamentarismi, byrokratia ja muut hallinnon instituutiot, on luotu teolliselle yhteiskunnalle. Se on osa maailmaa, joka on väistymässä. Puolueet ovat rakentuneet sen kysymyksen ympärille, miten tuotettu arvo jaetaan, talouskasvu on lähtöoletus.
Poliittisen järjestelmän kyvyttömyys käsitellä näin suurta murrosta näkyy Kontulan mukaan siinä, miten keskusteluissa palataan aina kysymyksiin työllisyydestä ja valtionvelasta. Parlamentarismin kohtalon hän uskoo olevan samankaltainen kuin maaherroilla: touhu voi jatkua vuosisadan tai pari, mutta yhteiskunnallinen valta ja kamppailut lipuvat ohi.
Tilalle keskinäistä huolenpitoa
Uuden ajattelun siemenet voisivat Anna Kontulan mukaan löytyä 1200-luvulla eläneeltä pyhimykseltä Franciscus Assisilaiselta, joka saarnasi luopumisesta – tai pikemminkin eli sitä todeksi. Mutta miten ihmeessä markkinoida luopumisen autuutta kenellekään?
– Assisilainen voitti ihmisiä puolelleen lupaamalla keskinäistä huolenpitoa ja sitä, että rakennetaan yhteisön ja antamisen varaan yksilöllisyyden ja itselle kahmimisen sijaan. Toinen tärkeä lupaus oli keskinäinen tasavertaisuus.
Kolmannen lupauksen osalta Kontula sanoo olevansa hieman kyyninen sen suhteen, miten hyvin se tekisi kauppansa tänä päivänä.
– Kolmantena oli tietty rehellisyys, aitous tai tinkimättömyys. Jos ajatellaan, mikä kapitalismin ja rahatalouden käyttövoima on yksilön tasolla, se on turvattomuus ja hänen asemansa yhteisössä. Jos näihin tarpeisiin voidaan vastata jollain muulla tavalla, on se kilpailukykyinen.
Rikkauteen meillä ei enää ole varaa, koska luonnonvaroja on rajallisesti.
Assisilaisessa on Kontulan mielestä huomionarvoista tämän suhde rahaan, jota hän kieltäytyi kategorisesti käsittelemästä. Kontulan mukaan tämä perustui yhtäältä ajatukselle, että ihminen tarvitsee melko vähän ollessaan luonnollisella tavalla osa Jumalan luomakuntaa ja toisaalta sille, että kaikki maailman vauraus on lähtöisin Jumalalta.
– Luomakunta Jumalan lahjana sitoo meidät keskinäisriippuvuuteen. Koska keskiajalla rikkaus miellettiin enemmän yhteisön kuin rahan kautta, eivät Assisilainen ja hänen seuraajansa katsoneet välttämättä edustavansa köyhyyttä, vaan Jumalan rikkautta.
Noihin aikoihin rahatalous ja kapitalismi ottivat ensi askeliaan juuri Italiassa.
– Ne lähtevät aivan päinvastaisesta ajatuksesta. Siitä, että yksilöt erotetaan ja heidän välilleen tulee kilpailutilanteita, joissa toisen voitto on toisen tappio.
Anna Kontula on ilmoittanut, ettei aio enää pyrkiä kansanedustajaksi nykyisen kauden jälkeen.
Rikkaus rikkoo yhteyden
Franciscus Assisilaisen aseman pyhimyksenä Anna Kontula näkee kahtalaisena asiana.
– Esikuvilla on iso merkitys, mutta Assisilaisen nostaminen oman demokraattisen yhteisönsä yläpuolelle oli tavallaan pahinta, mitä hänelle pystyi tekemään. Tässä ajassa ja yhteiskunnassa emme pysty olemaan mitään franciscusassisilaisia. Jeesuksellakaan ei ollut lapsia, mikä jo asettaa asiat ihan erilaiseen asentoon. Ei voi vain hihhuloida menemään tuolla, jos on vastuussa pienistä avuttomista.
Kontulan mukaan olennaista on ideologinen rakenne, jolle Assisilaisen toiminta perustui.
– Siinä yhdistyvät ne kolme asiaa, joita tarvitsemme ekokriisissä: on päästävä eroon pääoman kasautumistendenssistä, opittava arvostamaan köyhyyttä ja hylättävä antroposentrismi. Assisilainen asetti muut lajit tasavertaiseen asemaan ihmisen kanssa, mikä poikkeaa kristinuskon valtavirrasta.
Kontula painottaa myös Assisilaisen ja tämän seuraajien suhtautumista työhön. Heidän mielestään ihmisen kuuluu tehdä työtä, mutta he kieltäytyivät työstä, joka kasasi vaurautta. He irrottivat myös työn käsitteen ansiotyöstä ja katsoivat, että työ piti sisällään myös hoivan.
– Maailmassa, johon olemme astumassa, on todennäköisesti hyvin paljon työtä. Olennaista on, että rikkauteen meillä ei enää ole varaa, koska luonnonvaroja on rajallisesti, ja meidän pitäisi pyrkiä tyydyttämään kaikkien perustarpeet.
Assisilainen tuli samankaltaiseen johtopäätökseen eri syystä.
– Hänelle rikkaus oli ongelmallista siksi, että se erottaa ihmisen yhteisöstään ja katkaisee yhteyden myös Jumalaan.
Vuonna 2011 ensimmäisen kerran eduskuntaan valittu Anna Kontula on kansanedustajana jo neljännellä kaudellaan. Hän on ilmoittanut, ettei aio enää asettua ehdolle. Päätöstään hän perusteli muun muassa sillä, ettei kenenkään kuulu olla vallan kahvassa liian kauan.
– Kansanedustajien sosiaalista ympäristöä ovat koulutetut, hyväpalkkaiset, ylempään keskiluokkaan kuuluvat ihmiset. Koska ihminen on laumaeläin, totta kai se vaikuttaa siihen, että alkaa ymmärtää rikkaiden etuja paremmin. Jos ajattelee edustavansa köyhää kansaa, kuten minä ajattelen, on pakko lopulta poistua siitä ympäristöstä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
