null ”Meidän ei ole helppo luopua fossiilikapitalismista” – uudessa kuoro-oopperassa maailmanloppu pitää kohdata ilman pyhimysten apua

Maija Ruuskanen ja Antti Nylén testasivat Äärimmäisyys-teoksen parkourlavasteita, jotka on kierrätetty Töölönlahdella sijainneesta Muuri-teoksesta.

Maija Ruuskanen ja Antti Nylén testasivat Äärimmäisyys-teoksen parkourlavasteita, jotka on kierrätetty Töölönlahdella sijainneesta Muuri-teoksesta.

”Meidän ei ole helppo luopua fossiilikapitalismista” – uudessa kuoro-oopperassa maailmanloppu pitää kohdata ilman pyhimysten apua

Antti Nylénin teksteistä ja säveltäjä Maija Ruuskasen musiikista syntyi kuoro-ooppera, jossa katsoja kohtaa maailmanlopun ilman pyhimysten apua.

Rakennusvalvonta on väärin. Turvatarkastukset on väärin. ­Muovinlajittelu on väärin. Lainsäädäntö on ­väärin.

Mielenosoittajien joukko (EMO Ensemble -kuoro) laulaa pysäyttäviä moraalisia kannanottoja esseisti Antti Nylénin tekstien ja säveltäjä Maija Ruuskasen musiikin ympärille syntyneessä kuoro-­oopperassa. Iskulauseet ja hokemat olivat yksi aihio, kun he aloittivat Äärimmäisyys-teoksen hahmottelun vuonna 2016. Toinen oli teoksen liikekieli, jossa parkourilla olisi tärkeä osa.

Iskulauseet kertovat Nylénin mukaan ihmiskuvaamme sisältyvästä ristiriidasta. Sanomme, että ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa, mutta käytännössä kiellämme ajatuksen. Riitasoinnun näyttää pyhän Franciscuksen hahmo, jonka tulkitsee tanssija ja koreografi Jukka Tarvainen.

– Yritämme tehdä ­maailmasta varman ja turvallisen paikan, joka ei olisi meille samanlainen kuin hirvelle, jänikselle ja etanalle. Franciscus ajatteli, että ihmisen kuuluisi elää kuin metsäjänis ilman mitään turva­järjestelmiä ja luottaa siihen, että Luoja tiesi mitä teki heittäessään meidät juuri tällaiseen maailmaan, Nylén sanoo.

Ekologinen luopuminen ei ole helppo ja kiva juttu

1200-luvulla vaikuttaneen Franciscuksen vaativa ja kohtuuton esimerkki kohtaa esityksessä toisen ­äärimmäisyyden: nykyisen ­teollisen yhteiskunnan, jossa luonnon hyväksikäyttö, vieraantuminen ja rahan valta ovat kasvaneet ennen­näkemättömiksi.

Sekä uskontoon että taiteeseen kohdistuu odotus ekologisen kriisin rakentavasta käsittelystä. Nylén välttää ratkaisukeskeisiä äänen­painoja ja helppoa toivoretoriikkaa viimeiseen saakka. Hänelle ekologinen luopuminen ei ole helppo ja kiva juttu, josta keskiluokka saa itselleen hyvää mieltä.

Meille ei jää ketään, ketä seurata. 
– Maija Ruuskanen

– Meidän ei ole helppo luopua fossiilikapitalismista. Emme pohjimmiltamme ole pienpanimo-oluita harrastava hipsteri, joka kokeilee alkoholittomia oluita, vaan rappioalkoholisti, jonka on mahdotonta ajatella elämää ilman viinaa, Nylén sanoo.

Franciscus kuolee pian esityksen alettua, ja hänen opetustensa merkitys jää seuraajien tulkittavaksi. Keskushahmoksi nousee Franciscuksen oppilaisiin kuulunut pyhä Clara, jonka pitää kantaa oma vastuunsa ja ristinsä.

”Meille ei jää ketään, ketä seurata”

Mezzosopraano Jeni Packalénin tulkitsema Clara joutuu näkemään, miten katolinen kirkko omii, pettää ja väärentää Franciscuksen perinnön. Lopulta myös pyhän Claran hahmo väistyy. Maailmanlopun varjossa emme voi pyytää apua kuolleilta, vaan meidän käsiemme pitää riittää.

– Meille ei jää ketään, ketä seurata, Ruuskanen sanoo.

– Eikä mitään ikonia, jota voisimme heilutella, Nylén lisää.

Ruuskanen aloitti sävellystyön lukemalla Nylénin tekstejä laulaen. Samalla hän kuunteli sitä, minkälaisia tunteita ja sisäisiä kuvia ne herättivät.

– Teksteistä välittyy samastuttava henkinen kipu. On ahdistavaa tiedostaa, että omille lapsille ei jää maailmaa, jossa elää. Silti on vaikeaa tehdä asioille mitään, Ruuskanen sanoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi