null Näyttelijä Elena Leeve kaipaa hektisen työn vastapainoksi yksinoloa – se on ylellisyyttä ruuhkavuosia elävälle

Elena Leeve valmistautuu Sinivalas-näytelmän harjoituksiin Kansallistetatterin pukuhuoneessa.

Elena Leeve valmistautuu Sinivalas-näytelmän harjoituksiin Kansallistetatterin pukuhuoneessa.

Hyvä elämä

Näyttelijä Elena Leeve kaipaa hektisen työn vastapainoksi yksinoloa – se on ylellisyyttä ruuhkavuosia elävälle

Suosittu näyttelijä ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti Elena Leeve nähdään pahasti lukossa olevan Annan roolissa Kansallisteatterin uutuusnäytelmässä.

Monista teatteri- ja elokuvarooleista tuttu Elena Leeve on parina viime vuonna näytellyt myös koomisissa tv-sarjoissa, Onnelassa ja Sunnuntailounaassa. Hän on kokenut sen hyvin inspiroivaksi.

– Samaa työtähän se on ollut, mutta uutta ja virkistävää. Molemmissa tuotannoissa meillä on ollut hyvin tiivis näyttelijäjoukko, ja yhteinen kemia on toiminut.

Viimeiset kuukaudet Leeve on viettänyt Kansallisteatterin Sinivalas-näytelmän harjoituksissa. Leeve näyttelee Paavo Westerbergin kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä pääroolia, ison firman johtotehtävissä työskentelevää Annaa, jonka elämä on pahasti lukossa.

– Annan äiti on kuollut viisi vuotta aiemmin, ja menetys on ollut Annalle kova. Nyt hänen miehensä on sairastunut. Anna on joutunut taakan kantajan ja tukijan rooliin, ja samalla hän on hukannut itsensä, tunteensa ja ajatuksensa, Leeve kertoo.

Leeve pitää murrosvaihetta elävän Annan roolia syvällisenä ja elämänmakuisena. Menetysten keskellä Annaa hämmentävät myös pintaan nousevat muistot lapsuudesta. Lisäksi häntä uuvuttavat perheen monimutkaiset ihmissuhteet ja kiista suvun saaressa sijaitsevan kesäpaikan myymisestä.

– Annaa on pitänyt kasassa paitsi intohimo työhön myös se, että hän on kokenut voimakkaasti olevansa muita varten. Nyt on kuitenkin kertynyt liikaa asioita, joista puhuminen on vaikeaa, ja hänen olonsa on alkanut tuntua sietämättömältä.

Sinivalas symboloi ihmisen alitajuntaa

Annan elämässä tapahtuu merkittävä käänne, kun suvun kesäpaikalle saareen saapuu hänen veljestään elämäkertaa kirjoittava Laura (Emmi Parviainen). Elena Leeven mukaan Laura saa Annan ottamaan esille lapsuudenperheessä vaiettuja asioita, olemaan rohkeasti rehellinen itselleen ja kyseenalaistamaan valintojaan.

Näytelmän nimi Sinivalas viittaa Raamatun Joonaan, joka myrskyn tyynnyttääkseen hyppää mereen ja joutuu ison kalan nielaisemaksi.

– Hieman samalla tavalla käy Annalle hänen kokemansa myllerryksen keskellä. Merenalaista maailmaa edustava sinivalas symboloi muun muassa alitajuntaamme ja pelkojamme, Leeve selvittää.

Saan yksinolosta voimaa. Olen ollut tällainen jo pienenä. Hoitopaikassakin halusin välillä olla ihan vain omissa oloissani.

– Elena Leeve

Saari ja sinivalas vievät ajatukset myös ympäristökysymyksiin. Yksilön hädästä ja muutoksen pelosta lähtevä näytelmä laajenee yleiseksi huoleksi maailman tilasta.

Sinivalaassa kysytään, miksi me emme tee mitään maapallon pelastamiseksi. Jos emme puhu ja toimi, ongelmat pysyvät.

Näytelmässä on paljon puhetta, ja teemoja tuodaan esiin myös videoiden avulla.

– Pyrin ammentamaan rooliini muun muassa omista menettämisen kokemuksistani.

– Näytelmä pyörii mielessäni tosi paljon. On hienoa tuntea, miten alkaa päästä sisään roolin maailmaan ja miten se alkaa hengittää.

Perhe-elämästä löytyy myös huumoria

Keväämmällä Elena Leeve alkaa kuvata verbaaliseen ilotulitukseen perustuvan Sunnuntailounas-sarjan uutta kautta. Perheen ristiriitoja kuvaavaa tv-sarjaa tehdään kovalla tahdilla, joten uutta tekstiä on omaksuttava nopeasti.

– Sarjan käsikirjoittajan Atte Järvisen teksti on kuitenkin sellaista, että se jää melko helposti päähän, Leeve kertoo.

– Kiinnostavaa on, että sekä Sunnuntailounas että Sinivalas kuvaavat perhettä. Vaikka Sinivalaassa on eri tyylilaji, siitäkin löytyy omanlaistaan huumoria.

Leevellä on keväällä tiedossa myös elokuvan kuvaukset. Hänellä on päärooli Reetta Aallon ohjaamassa elokuvassa Rakkautta ennen valomerkkiä.

Lapsesta lähtien näytellyt Elena Leeve rakastaa työtään, vaikka päällekkäiset roolityöt teatterissa, elokuvassa ja televisiossa tekevät elämän välillä liiankin kiireiseksi.

Lapsesta lähtien näytellyt Elena Leeve rakastaa työtään, vaikka päällekkäiset roolityöt teatterissa, elokuvassa ja televisiossa tekevät elämän välillä liiankin kiireiseksi.

Yksinäisyydessä syntyy uusia ideoita

Sosiaalisen ja ajoittain hyvinkin kiireisen työn vastapainoksi Elena Leeve kaipaa yksinoloa.

– Saan yksinolosta voimaa. Olen ollut tällainen jo pienenä. Hoitopaikassakin halusin välillä olla ihan vain omissa oloissani. Nyt kahden pienen lapsen äitinä ei ole aina helppoa löytää omaa aikaa.

Yksin olemiseen liittyy Leevellä usein jotakin hiljaista ja rauhallista tekemistä. Hän joogaa ja harrastaa avantouintia. Leeve on huomannut, että yksin rauhassa liikkuessa syntyvät myös monet työhön liittyvät ideat.

Näyttelemisen Leeve aloitti jo seitsemänvuotiaana, kun hän meni teatterikerhoon. Vähän isompana hän pääsi mukaan Ylen nuortensarjaan, ja pikkuhiljaa näyttelijäntöitä alkoi olla yhä enemmän.

– Olin kiltti lapsi, mutta lavalla vapauduin esittämään monenlaisia hahmoja ja tunteita.

Lukion jälkeen Leeve onnistui pääsemään ensimmäisellä yrittämällä Teatterikorkeakouluun.

– Tämä on intohimoammatti. ­Rakastan tätä työtä.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.