Arvot, asenteet ja elämäntapa jakavat suomalaiset kuuteen ryhmään

Arvot, asenteet ja elämäntapa jakavat suomalaiset kuuteen ryhmään

Pääkaupunkiseudulla on paljon kokeilunhaluisia individualisteja ja yhteisen hyvän puolustajia. Kovia rasisteja Suomessa on vain 1–2 prosenttia.

Lähes 4 000 ihmisen haastattelututkimukseen sekä lukuisiin taustatietomuuttujiin ja niiden analysointiin perustuva Arvot 360 -tutkimus on löytänyt kuusi ryhmää, joihin suomalaiset jakautuvat. Ryhmittely on tehty arvojen, asenteiden ja niihin kytkeytyvien elämäntapojen kautta.

– Ryhmät ovat suuruusjärjestyksessä kokeilunhaluiset individualistit, hyväntahtoiset hengelliset, yhteisen hyvän puolustajat, turvallisuushakuiset patriootit, passiiviset minäkeskeiset ja tiedonhaluiset vetäytyjät, kertoo vanhempi asiantuntija Mikko Hormio.

Hormio toimii tutkimuksen takana olevassa, Kotimaan omistamassa Insight360 Oy:ssä. Yritys teki viisi vuotta sitten Jäsen360 -tutkimuksen, jota markkinoitiin erityisesti kirkolle ja seurakunnille. Syynä oli kirkon jäsenmäärän lasku ja tarve tuntea suomalaiset entistä paremmin. Sittemmin yritys on pyrkinyt laajentamaan asiakaskuntaansa valtionhallintoon, puolueisiin, järjestöihin ja kaupalliselle puolelle.

Uudessa tutkimuksessa on ensi kertaa selvitetty myös asenteita pysyvämpää arvomaailmaa. Oleellisempaa kuin yksittäiset kysymykset on se, millainen kokonaisuus kysymyksistä ja laajasta muun muassa asumista, median käyttöä, harrastuksia koskevasta muusta aineistosta muodostuu.

– Perinteisissä gallupeissa voidaan kysyä vaikkapa, juoko ihminen punaista maitoa tai mitä puoluetta hän äänestää. Me yritämme selvittää, minkälaiseen elämäntapaan ja arvomaailmaan nämä valinnat todennäköisemmin kytkeytyvät ja miten ihmiset itse määrittelevät itsensä.

Tutkimuksen kysymyksissä on monenlaisia asioita, joista nyt erityisen kiinnostavia ovat käsitykset siitä, miten yhteiskunnan pitäisi toimia ja onko elämässä kyse valtakamppailusta vai toinen toistemme tukemisesta. Myös ajatuksia suomalaisuudesta on Suomi 100 -hengessä selvitetty.

Pääkaupunkiseudulla asuu kokeilunhaluisia

Tutkimuksesta löytyy myös mielenkiintoisia havaintoja siitä, miten pääkaupunkiseutu ja erityisesti Helsinki poikkeaa muusta Suomesta. Edellä mainituista kuudesta ryhmästä täällä korostuvat erityisesti kokeilunhaluiset individualistit ja yhteisen hyvän puolustajat.

– Kokeilunhaluiset individualistit on täällä suurin ryhmä. Heihin lukeutuu noin neljännes suomalaisista ja vielä enemmän pääkaupunkiseudun asukkaista. He ovat kohtuullisen nuorta väkeä. Heidän elämäntapansa vahvistuu jatkossa muuallakin Suomessa. Heille maailma on auki ja digitaalisuus on isossa roolissa. Ajatukset ovat liberaaleja. He haluavat kasvaa ja kehittyä ihmisinä.

Kokeilunhaluisille individualisteille maailma on auki ja digitaalisuus on isossa roolissa. Ajatukset ovat liberaaleja.

Avioliitto ja avoliitto ovat tässä ryhmässä korostuneesta yhtä arvokkaita tapoja elää yhdessä ja tasa-arvoista avioliittolakia kannatetaan laajasti. Globaali ajattelu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oltaisiin lähdössä pois tai Suomi olisi huono. Tähän ryhmään kuuluvat ovat kansainvälisesti isänmaallisia.

Hyväntahtoiset hengelliset on Hormion mukaan ryhmä, joka on kirkon kannalta erityisen positiivinen. Siihen kirkon työtä on myös vahvimmin käytännössä suunnattu. Koko Suomessa tähän ryhmään kuuluu noin joka viides, mutta pääkaupunkiseudulla vain noin kymmenesosa.

– Tälle ryhmälle kirkko on tärkeä, samoin hengellisyys ja toisista ihmisistä huolehtiminen. Tähän kytkeytyy hyvin perinteinen isänmaallisuus, varovaisuus ja kokeilujen välttäminen. Kestävä kehitys näkyy käytännön valinnoissa ja kulutuksessa. Nettiä käytetään, mutta vähemmän kuin muissa ryhmissä, sanomalehti ja Yle korostuvat. Itsekeskeisyys on vahvasti alikorostunut.

Tasa-arvoinen avioliitto on ryhmässä lievästi alikorostunut, mutta seksuaalieettinen konservatiivisuus ei ole tämän ryhmän vahva piirre.

– Tässä ryhmässä ollaan hyväntahtoisesti hengellisiä ja nautitaan siitä, että voidaan auttaa toisia. Ryhmässä on paljon yli 55-vuotiaita ja suurimmaksi osaksi naisia.

Yhteisen hyvän puolustajat on ryhmä, jossa on paljon helsinkiläisiä.

Yhteisen hyvän puolustajat on ryhmä, jossa on paljon helsinkiläisiä.

Helsinkiläiset puolustavat yhteistä hyvää

Yhteisen hyvän puolustajat ovat korostetusti helsinkiläinen ilmiö, vaikka heitä on koko maassakin noin kuudennes. Korostumaa on yli 45-vuotiaissa. Ryhmään kuuluu tasaisesti miehiä ja naisia. He ovat peruspositiivisia, hieman henkisiä ja hieman hengellisiä, puoltavat kestävää kehitystä ja ovat avarakatseisia.

– Ryhmään lukeutuvat ovat kaupunkilainen sovellutus hyväntahtoisista hengellisistä. He ovat aktiivisia, osallistuvia ja kokeilunhaluisia. Vieraiden uskontojen edustajat toivotetaan tervetulleeksi. Tässä ryhmässä ollaan sitä mieltä, että ihminen tarvitsee muita päästäkseen maailmassa eteenpäin. Hyväntekeväisyyteen lahjoitetaan rahaa, erityisesti Punaiselle Ristille. He asuvat kerrostaloissa, ovat hieman vihertäviä, mutta yli kolmannes on kokoomuslaisia, selvittää Hormio.

Ryhmä, jonka suuruus ja profiili olivat Hormiolle yllätys, on turvallisuushakuiset patriootit. Heitä on suomalaisista yli kuudennes, keskimäärin enemmän miehiä ja yli 55-vuotiaita.

– Heidän elämäntavoissaan ja arvoissaan on avarakatseisuutta, eivätkä he ole erityisen kielteisiä vähemmistöjä kohtaan. Heille isänmaallisuus liittyy turvalliseen elämään. He elävät aika vaatimattomasti, shoppailu ja kuluttaminen tuottavat tuskaa. He uskovat, että Suomella menee jatkossakin hyvin. Yksilökeskeisyyttä on, mutta varsin mietoa. Helsingissä heitä on vähemmän kuin esimerkiksi ympäristökunnissa. Vantaalta heitä löytyy jo enemmän, mainitsee Hormio.

Turvallisuushakuisten patrioottien isänmaallisuuteen liittyy turvallinen elämä. Shoppailu ja kuluttaminen tuottavat tuskaa.

Turvallisuushakuisten patrioottien isänmaallisuuteen liittyy turvallinen elämä. Shoppailu ja kuluttaminen tuottavat tuskaa.

Jopa 600 000 voisi äänestää Berlusconi-hahmoa

Passiiviset minäkeskeiset on ryhmä, joka koostuu valtaosin yli 35-vuotiaista, hyvin passiivista elämää viettävistä miehistä. Ryhmään kuuluvilla on huoli itsenäisyydestä ja he kokevat ympäristöasiat epämiellyttäviksi. Heidän joukossaan on paljon niitä, jotka ovat mielestään parempia autonkuljettajia kuin suomalaiset keskimäärin.

– Tässä on noin 15 prosenttia aikuisväestöstä eli yli 600 000 henkeä. He olisivat valmiita äänestämään Berlusconin tapaista hahmoa, joka osaisi puhua yksilökeskeisen hedonismin puolesta. Pakolaisia vastustetaan, mutta suurimmalle osalle vastustus ei ole kovin keskeistä. Tässä on melko paljon myös kokoomuslaisia, mutta erityisesti niitä, jotka eivät äänestä. Teen mitä haluan muiden mielipiteistä välittämättä, on väite, joka korostuu tässä ryhmässä.

Kova rasismi löytyy tutkimuksesta ja kytkeytyy samalla kaikenlaiseen eriarvoisuuteen. Rasistisesti ajattelevat ihmiset ovat sitä mieltä, että heillä on oikeus päättää, kuka on kelvollinen ihminen, kuka ei.

– Tämä kattaa kaikki vääränväriset, vääräuskoiset, väärin suuntautuneet ja niin edelleen. Hyvin pieni osa suomalaisista on militantisti rasistista väkeä, ehkä noin 1–2 prosenttia. Kiinnostavaa on, että tämä joukko on sekä voimakkaasti minäkeskeisiä että ei oikein löydä nyky-yhteiskunnan juonta. Heidät on mielestään syrjäytetty. He kokevat, että maailmassa puhutaan ihan vääristä asioista. Jos joku pystyisi mobilisoimaan tämän joukon, se voisi olla uhka turvallisuudelle.

Yhteisen hyvän puolustajat ajattelevat, että ihminen tarvitsee muita päästäkseen maailmassa eteenpäin.

Vaikeimmin hahmotettava ryhmä, runsaat kymmenen prosenttia, on tiedonhaluiset vetäytyjät. Heihin kuuluu kaikenikäisiä ja sekä miehiä että naisia. He ovat pessimistisiä ja kokevat, että heillä on vähän verkostoja ja että Suomi on epätasa-arvoinen maa. Heiden joukossaan on melko paljon työttömiä.

– Hengellisyyteen heillä ei ole oikein minkäänlaista kutsumusta, mutta seurakuntaan kuulutaan siinä kuin muutkin suomalaisen. Monet heistä ovat kuitenkin tiedonhaluisia. He ovat kiinnostuneita opiskelusta ja maailman ymmärtämisestä. Musiikki, kirjat ja tiede kiinnostavat. Aika moni elää yksin. He ovat ainoa ryhmä, jonka mielestä Suomi ei ole 1980-luvun jälkeen kehittynyt hyvään suuntaan.

Kirkon pitää nostaa profiiliaan

Mikko Hormio nostaa tutkimuksesta esiin myös muutaman yleisen havainnon. Kun kysyttiin, ovatko kasvavat pakolaismäärät lisänneet jännitteitä Suomessa, kaksi kolmesta vastaajasta oli samaa mieltä. Hormio olisi kuitenkin odottanut suurempaakin prosenttia. Perussuomalaiset olivat jännitteistä erityisen paljon samaa mieltä, mutta puoluetaustaltaan keskustalaisissa oltiin kaikkein leppoisimpia.

Asenteet seksuaalivähemmistöihin ovat liberalisoituneet verrattuna viiden vuoden takaiseen tutkimukseen. Noin puolet kansasta oli sitä mieltä, että Suomi on parempi paikka nyt, kun eduskunta hyväksyi tasa-arvoisen avioliittolain. Naisista näin ajattelee yli 60 prosenttia, mutta miehistä alle 40 prosenttia. Erityisen kriittisiä ovat yli 55-vuotiaat miehet.

Tutkimukseen vastanneista 60 prosenttia piti itseään hengellisinä, 25 prosenttia uskovaisina. Hengellisyyden toteuttamisen kannalta kirkkoa tai seurakuntaa ei silti pidetä itselle tärkeänä. Kirkko koetaan arvostetuksi palvelulaitokseksi, ei niinkään yhteisöksi.

Jos kirkko haluaa tavoittaa muita kuin ydinkannattajiaan, sen pitää Hormion mukaan näkyä omien tilojensa ulkopuolella, olla mukana mediassa sekä ottaa kantaa. Muuten kirkko on suomalaisten kiinnostuksen kohteissa, 40 kysytyssä asiassa, tutkimuksen mukaan alimpana, niukasti rahapelien yläpuolella.

Kirkon kannalta hyvää näkyvyyttä on tuonut heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen niin kotimaassa kuin pakolaisten auttamisessa, vaikka jälkimmäinen jakaa mietteitä. Tämän suuren kuvan kanssa ristiriidassa on kirkon päätöksenteon hitaus ja nihkeys suhtautumisessa seksuaalivähemmistöihin.

Noin 1-2 prosenttia suomalaisista on voimakkaasti rasistisia. Heillä on mielestään oikeus määritellä, kuka kelpaa.

Noin 1-2 prosenttia suomalaisista on voimakkaasti rasistisia. Heillä on mielestään oikeus määritellä, kuka kelpaa.

 

Mikä erottaa pääkaupunkiseutulaiset muista?

Kokeilunhaluisuus sekä elämän valinnoissa että kulutuskäyttäytymisessä

Luterilaisella kirkolla ei suurta merkitystä. Tosin ero muuhun Suomeen ei ole dramaattinen.

Usko siihen, että on olemassa meihin vaikuttavia näkymättömien maailmojen, alikorostuu.

Luottamus opiskeluun ja siihen satsaaminen korostuu.

Suopeus muiden maihin ja kansalaisiin ja uskontoihin on voimakkaampaa.

Uskotaan merkittävästi enemmän siihen, että pakolaisten hätä on todellista.

Suomea arvostetaan kuten muuallakin maassa, mutta ei sitä pidetä ainutlaatuisen hyvänä niin paljon kuin muualla Suomessa.

Ihmisillä on paljon erilaisia ystäväpiirejä.

Luonnonsuojelu on tärkeää, mutta ero muualle Suomeen on aika pieni.

Avioliitto ja avoliitto ovat samanarvoisia suomalaisten mielestä, erityisesti täällä.

Älypuhelimen tärkeys korostuu voimakkaasti.

Suuri alueellinen ero tulee esiin kysymyksessä "Onko Suomi parempi paikka elää, kun tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa?" Pääkaupunkiseudulla tämä on paljon suositumpi kanta.

Vahvaa johtajaa kaivataan vähemmän kuin muualla Suomessa.

Vaihtoehtoista lääketiedettä tarvitsee vain 7 prosenttia suomalaisista. Kaikkein vähiten heitä on Helsingissä.

Täällä kiinnostavat erityisen paljon tiede, klassinen musiikki, tv sekä elokuvat. Samoin kirjat ja politiikka kiinnostavat enemmän kuin muualla.

Hyväntekeväisyyteen lahjoitetaan kuten muuallakin Suomessa, mutta Greenpeace selvästi suositumpi kohde.

Kehä kolmosen sisäpuolella luotetaan mediaan enemmän kuin sen ulkopuolella.

 

Mikä ei erota pääkaupunkiseudun väestöä muista?

Uskonto ei tarjoa parhaita vaihtoehtoja eikä hengellisyys ole kiinnostuksen kohde.

Täällä ollaan ihan yhtä auttamishaluisia kuin muualla. Oman voiton pyynti ei sekään korostu.

Yksinäisyyttä koetaan yhtä paljon kaikkialla.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi