Bisnesantropologi: Juuri koronatartuntojen huipulla kättely tekee paluun
Pian taas kosketamme toisiamme myös töissä. Se on sisäänrakennettu meihin.
Ihmiset palaavat toimistoilleen, ja seuraavaksi paluun tekee myös kättely. Olen viime viikot tarkkaillut ihmisiä työssään ja huomannut, mikä tarve meillä on koskettaa toisiamme, nyt kun taas uskaltaa. Tarve kulkee vastavirtaan koronatilastojen kanssa. Olen todistanut kasvoilta näkyvää jännitystä, kun joku uskaltautuu tarjoamaan paljasta kättään ja kutsumaan toista yhteiseen riskinottoon – ja jopa liikuttunutta iloa, kun toinen vastaa eleeseen samoin. Se on kansalaistottelemattomuutta kaikkein kauneimmillaan.
Korona opetti meidät kaikenlaisiin nyrkkitervehdyksiin. Tahtomattammekin säestimme niitä hermostuneella naurulla. Teimme sen ikään kuin peittääksemme tervehdysten luonnottomuuden mutta samalla itse asiassa alleviivaten sitä.
Erityisesti länsimaissa kättely on nauttinut erityistä arvoa bisneksessä. Kättelyllä ajatellaan olevan jopa sopimukset vahvistava voima: kun asiasta on lyöty kättä päälle, siitä on vaikea perääntyä. Suullinen sopimus kruunataankin yllättäen kosketuksella, ei sanoilla.
Moni liike-elämässä myös uskoo, että juuri kättely on tärkein paikka tehdä ensivaikutelma. Erään tutkimuksen mukaan 70 prosenttia briteistä oli huolissaan, mitä heidän tapansa kätellä heistä vastapuolelle viestii. Riisuuko kosketus alasti, ja salainen paljastuu?
Olen kysynyt kättelyn paluusta ennustetta muutamilta ihmisiltä. Viimeksi eilen lentokentällä vaivasin kysymyksellä kahta itselleni vierasta liikematkustajaa. He vastasivat eri tilanteissa, mutta kuin yhdestä suusta: ”Ehdottomasti kättely tulee takaisin. Onhan se meihin jotenkin sisään rakennettua.”
Suullinen sopimus kruunataankin yllättäen kosketuksella, ei sanoilla.
Näin väittää myös paleoantropologi ja evoluutiobiologi Ella Al-Shamani tuoreessa kirjassaan ”The Handshake – A Gripping History”. Al-Shamani osoittaa, että ensinnäkin kättely on tapana tunnettu lännessä ja entisessä Mesopotamiassa kaikkina aikoina, joista on säilynyt kirjoituksia. Toiseksi kättelyä vastaavaa käytöstä tunnetaan muun muassa simpansseilta, ihmisiä perimältään lähimmältä apinalajilta.
Al-Shamanin mukaan kättely onkin ennen kaikkea biologinen perusta, joka pohjautunee hajuun: kämmenten kosketus kanavoi ihmisten välillä kemiallisia signaaleja. Siksi kättelyssä tapahtuva viestintä on äärimmäisen monipuolista, samaan aikaan fysiologista, emotionaalista ja biokemiallista.
Tätä ilmiötä kuvaa kauniisti kohtaus Haruki Murakamin novellissa Drive my Car, johon perustuva samanniminen elokuva voitti juuri parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Teatteriohjaaja Kakufu tapaa nuoren näyttelijämiehen Takatsukin, jolla on ollut salasuhde Kakufun edesmenneen vaimon kanssa. Takatsuki ei tiedä Kakufun tietävän.
”Miehet kättelivät ja erosivat. Takatsukin käden iho oli pehmeä ja hänellä oli pitkät kapeat sormet. Kämmen oli lämmin ja aavistuksen kostea hiestä. Hiki johtui ehkä jännityksestä.
Takatsukin poistuttua Kakufu istui odotustilan tuoliin, levitti oikean kämmenensä ja tuijotti sitä. Hän tunsi yhä Takatsukin kämmenen kosketuksen.”
Kaikki tämä informaatio välittyi kahden sekunnin kosketuksen aikana ja prosessoitui pitkään tapaamisen jälkeen. Ei ihme, että kättely on aiemminkin selvinnyt kymmeniä miljoonia tappaneista epidemioista, muun muassa espanjantaudista ja mustasta surmasta.
Kirjoittaja on strategiakonsultti, rahoitustieteilijä ja teologi, jolta on ilmestynyt teos bisnesantropologiasta. Hän kirjoittaa rahan, talouden ja työelämän uskonvaraisista elementeistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bisnesantropologi: Suomalaiset haluavat kompastuneen johtajan jäävän maahan makaamaan
PuheenvuorotMe emme usko uusiin mahdollisuuksiin. Irtisanominen, johtoryhmästä putoaminen ja konkurssi ovat meille stigmoja, jotka ennustavat uran lopun.
.jpg)