Kolumni: Liberaalit eivät tarjoa sankaruutta
Moni teksasilainen kokee menettäneensä varman työn, miehen aseman perheen päänä ja kristillisyyden yhteiskunnan perustana. Mitä liberaaleilla on tarjota tilalle?
Valkohäntäpeura tuijottaa seinältä. Kattokoristeessa on satoja peuransarvia. Ravintolan hittituote on uppopaistettu naudanpihvi, jonka päällä on ruskeaa kastiketta.
Puolisoni kasvuseudulla Etelä-Teksasissa kolme neljästä äänesti Donald Trumpia presidentiksi. Yksikään demokraattien presidenttiehdokas ei ole voittanut täällä sen jälkeen, kun oman kylän poika Lyndon B. Johnson lopetti presidenttinä rotuerottelun 1964.
Autoissa on tarrat, joista toisessa on Yhdysvaltain lippu ja toisessa Teksasin tunnus eli yksi tähti. Tähdellä muistutetaan ajasta, jolloin Teksas oli oma valtio. Teksasin tunnuslause on yhä uhitteleva: Älä haasta riitaa Teksasin kanssa. Apteekin ovessa on kyltti, jossa pyydetään jättämään aseet autoon. Itsenäisyyspäivän kunniaksi radiosta tulee kantrikappale, jossa lauletaan: "Olen ylpeä amerikkalaisuudestani, koska ainakin tiedän olevani vapaa."
Ajatus uudelleenkoulutuksesta tuntuu epäuskottavalta niille, jotka eivät lapsenakaan viihtyneet koulussa.
Syödessäni mietin J.D. Vancen menestyskirjaa Hillbilly Elegy (Junttielegia). Köyhästä valkoisesta perheestä tulevan investointipankkiirin kasvukertomusta pidetään viime vuosien parhaana kuvauksena valkoisen työväenluokan tuntemuksista.
Vance sanoo, että hänen kotiseudullaan moni kokee menettäneensä varman työn, miehen aseman perheen päänä ja kristillisyyden yhteiskunnan perustana. Perheiden ongelmat ja rakennemuutos ovat todellisia, mutta niiden tunnustaminen olisi epäonnistumisen tunnustamista. Epävarmuus saa Vancen mukaan ihmiset ripustautumaan tarjottuun ajatukseen uhatusta isänmaasta.
Kun upotan veitsen uppopaistettuun pihviini, tuntuu ilmiselvältä, miksi liberaali sanoma ei kanna Teksasin kaltaisissa paikoissa. Täällä menestys perustuu rakenne- ja ilmastonmuutoksen kohteisiin eli öljyyn ja karjaan.
Öljynporaajat, rekkamiehet ja karjankasvattajat eivät löydä omaa ja lastensa paikkaa liberaalien tarinassa yhdenvertaisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Ajatus uudelleenkoulutuksesta tuntuu epäuskottavalta niille, jotka eivät lapsenakaan viihtyneet koulussa. Heille luvataan etuuksia ja muutostukea, mutta ei mahdollisuutta olla vapaa eli hyödyllinen ja arvokas toisille. Liberaalit eivät tarjoa sankaruutta.
Ei lännensankari halua olla polvillaan. Täälläkin halutaan seistä selkä suorassa ja sanoa: "Minulla on väliä."
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kolumni: 7 neuvoa pomolle idioottien kohtaamiseen
PuheenvuorotVälillä maailma tuntuu olevan täynnä vastahankaisia, ilkeitä tai kyvyttömiä tyyppejä.
Kolumni: Älä anna valtikkaa tuomiopasuunalle
Puheenvuorot
Kolumni: Satasen trampoliini lennättää pitkälle
Puheenvuorot