Kolumni: Satasen trampoliini lennättää pitkälle
Kun nuorten syrjäytymistä yritetään ehkäistä, ei etukäteen tiedetä varmasti, minkälainen apu tehoaa. Se on vain hyväksyttävä.
”Me olimme oppineet, että meidän ei kannattanut haluta itsellemme asioita eikä toivoa parempia aikoja. Olimme rynnänneet väärään suuntaan ja kärsimme muutoskammosta. Me olimme pelokkaita tunturijäniksiä. Ja isoja nälkäisiä jääkarhuja.”
Ruotsinsuomalainen Susanna Alakoski kirjoittaa lapsuudestaan alkoholistiperheessä teoksessaan Lähimmäisen huhtikuu (2015). Alakoskelta kysytään usein, miten lasten syrjäytymistä tulisi estää. ”Meidän on kylvettävä siemeniä, emme vain tiedä milloin siemen itää”, hän vastaa.
Nuoriso-ohjaajat kannustivat nuoria ja veivät heidät kokeilemaan uusia asioita.
Miljoona euroa palveluina ja menetettyinä verotuloina. Tämä on yleinen arvio syrjäytymisen hinnasta. Laskelma ei vastaa, mikä ennaltaehkäisy tehoaa. Valtio, kunnat, puolueet ja säätiöt ovat tarjonneet ratkaisuksi harrastusta jokaiselle lapselle.
Helsingin kaupunki käynnisti vuonna 2013 Hyvä vapaa-aika -tutkimushankkeen, jolla selvitettiin harrastusten vaikutusta. Nuoriso-ohjaajat työskentelivät kuuden yläkoululuokan kanssa kolme vuotta.
Ohjaajat kannustivat nuoria ja veivät heidät kokeilemaan uusia asioita. Kunkin harrastamiseen käytettiin noin 115 euroa vuodessa. Hankkeeseen valikoitui luokkia, joilla oli keskiarvoa enemmän poikia ja vieraskielisiä.
Hankkeen jälkeen kaikki nuoret ovat jatko-opinnoissa, mikä on keskiarvoa parempi tilanne. Sekä kouluviihtyvyys että luokkahenki paranivat. Nuoret ovat kiinnostuneempia useammista asioista kuin vertailuluokilla.
Nuoren on koettava, että päätyy hän sitten keppihevosiin, kuntosaliin, chillailuun tai lukemiseen, hänestä välitetään.
115 euroa per oppilas on Alakosken peräänkuuluttama siemen. Siemeniä jaettaessa on samalla hyväksyttävä, että emme voi tietää, mikä siemen ratkaisee. Mutta joku siemenistä voi olla kokonaisen elämän arvoinen.
Taloudellisen hyödyn lisäksi hanke muistutti, että nuorella on oltava rahan lisäksi tietoa, kavereita ja rohkeutta kokeilla, tykätä ja olla tykkäämättä. Kouluyhteisö toimii parhaimmillaan trampoliinina, joka auttaa näkemään omat mahdollisuudet laajemmin ja sysää liikkeelle.
Nuorilta opittiin, että on tärkeää, että vapaa-aika tuntuu vapaalta. Nuoren on koettava, että päätyy hän sitten keppihevosiin, kuntosaliin, chillailuun tai lukemiseen, hänestä välitetään.
Tai kuten Susanna Alakoski asian ilmaisee: ”Rakastettuna olemisen tunne on vahvempi kuin kaikki maailman päihteiden käyttö.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Suonpää: Syrjäytymisen hintalappu tekee ihmisestä kuluerän
PuheenvuorotSyrjäytyneen sanotaan maksavan miljoona euroa. Hintalappu perustuu ajatukseen, että syrjäytynyt on menetetty tapaus.
.jpg)
Kolumni: Älä anna valtikkaa tuomiopasuunalle
Puheenvuorot