Petteri Saario hakeutuu mieluiten ulos, ja sisällä ollessaan hän menee ikkunan ääreen.
Dokumenttiohjaaja Petteri Saario: ”Lapsilla on eniten menetettävää ja eniten voitettavaa, kun puhutaan luonnosta”
Luontodokumenttien lisäksi Petteri Saario on tehnyt dokumentteja nuorista, jotka toimivat itselleen tärkeiden asioiden puolesta.
1. Dokumenttiohjaaja Petteri Saario, Yle Areenasta löytyy monia tekemiäsi luontodokumentteja. Miksi ihmisen ja luonnon suhde kiinnostaa sinua?
– Ihminen on osa luontoa, vaikka me helposti unohdamme sen. Viime kädessä se, mitä teemme luonnolle, koituu joko omaksi iloksemme tai suruksemme. Yksikään kulttuurinen, poliittinen tai taloudellinen järjestelmä ei pysy pystyssä, ellei sen perustana ole elinvoimainen luonto.
– Jos meillä ei ole ravintoa, vettä ja vihreää elonkirjoa maapallon pinnalla, kaikki loppuu. Tällä hetkellä Suomessa joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Me leikimme isoilla asioilla. Ei ole niin, että luonto on jotain, mitä suojellaan tai ei suojella, vaan luonnonsuojelu on oman olemassaolomme kannalta välttämätöntä.
2. Mitä Suomen neljä vuodenaikaa merkitsevät sinulle?
– Omassa työssäni ja elämässäni vuodenajat ovat suuri rikkaus. Olen parjatun marraskuun lapsi, mutta tykkään syksystä. Syksy on vuodenajoista syvällisin ja filosofisin. Kesä on levotonta aikaa, jolloin vältellään rutiineja, ja hyvä niin. Mutta minua helpottaa, kun tulee syksy ja rauha hektisen ja yltäkylläisen kesän jäljiltä.
– Syksy on tärkeä vuodenaika, koska sen myötä ihmisen paikka luonnon kiertokulussa konkretisoituu. Luonnossa kuolema on elämän polttoainetta. Syksyllä elämä ei häviä, vaan se piiloutuu oksiin ja juuristoihin odottamaan kevättä.
– Talvi lyhenee meillä molemmista päistään. On totuttava siihen, ettei Suomen etelärannikolla jääpeitettä välttämättä enää tule tai se tulee vain vähäksi aikaa.
– Kevät merkitsee minulle kiirettä. Luonnossa kaikki tapahtuu silloin nopeasti, ja pitäisi saada monia asioita kuvattua. Jos ei siinä onnistu, seuraava mahdollisuus on vasta vuoden päästä. Valitettavasti sellainen keväästä haltioituminen saattaa minulta mennä vähän ohi. Jos en tekisi tällaista työtä, luultavasti viettäisin aikaa keväisin luonnossa vain ihmetellen.
3. Miten sinusta tuli luontodokumentaristi?
– Olen sen ikäpolven ihmisiä, että lapsuudessani kaikki kiinnostava oli ulkona metsissä, järvellä ja laitumella. Sisällä käytiin syömässä ja nukkumassa. Kerran viikossa lämmitettiin sauna ja vaihdettiin alusvaatteet.
– Työskentelin pitkään toimittajana ympäristöasioiden parissa muun muassa Ylessä. Sitä ennen työskentelin luonnonsuojelujärjestöissä. 1990-luvun alussa sain kokeilla dokumentin tekoa. Tein kollegani kanssa ensimmäisen dokumenttielokuvan hevosmetsurien paluusta. Siitä tuli oikeinkin kivaa palautetta, ja siitä rohkaistuneena tuli tehtyä toinen ja kolmas. Kohta huomasin, että teen vain dokumentteja, ja pian olinkin perustamassa tuotantoyhtiöitä.
– Koen, että olen toteuttanut elämässäni lapsuuden lähtökohtaa. Ulkona viihtyvä ihminen hakeutuu ulos, ja sisällä ollessaan hän menee ikkunan ääreen katselemaan, mitä kiinnostavaa ulkona tapahtuu.
4. Miksi olet viime aikoina tehnyt nuorten dokumenttielokuvia?
– En ole tehnyt suurta tietoista valintaa, että haluaisin tehdä dokumenttielokuvia nuoremmalle yleisölle, mutta olen huomannut, että kolmessa viime vuosina tekemässäni pitkässä dokumenttielokuvassa päähenkilö onkin nuori. Nuoret, jotka toimivat heille tärkeiden asioiden puolesta, puhuttelevat lapsia ja nuoria ja ovat heille esikuvia.
– Dokumenttielokuvani Vedenneito kertoo 13-vuotiaan tytön seikkailuista serkkunsa kanssa eri vuodenaikoina Saimaalla. Aktivisti on kuuden vuoden seurantadokumentti. Siinä 15-vuotias tyttö kamppailee kaivosyhtiötä vastaan, kun kaivosta oltiin tekemässä suojellulle aapasuolle. Viimeisin Revontulten Räppäri kertoo 18-vuotiaan saamelaispojan kasvutarinan.
– Haluan taistella sitä vastaan, että lapset ja nuoret haluaisivat katsoa vain Tiktokia. Lasten ja nuorten ahdistusta voisi helpottaa tarjoamalla heille aitoja elämyksiä, että he uskaltaisivat rohkeasti olla, leikkiä ja mennä ulos ja myös vaikuttaa omiin asioihinsa. Lapsilla ja nuorilla on kuitenkin eniten menetettävää ja eniten voitettavaa, kun puhutaan luonnosta ja kulttuurista.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Vahvimmat pyhyyden hetket olen kokenut ja koen luonnossa. Siihen liittyy vahvasti yhteys luontoon. Se on pyhistä pyhintä.
– Olen luonnon tunnustelija. Tykkään kosketella puiden runkoja, jäkäliä ja sammaleita. Toisinaan riisuudun metsässä tai niityllä ilkosilleni ja menen makoilemaan milloin minnekin. Aika usein olen nukahtanut sinne. Kehooni on jäänyt tuntomuisti siitä, kun lapsena kiipeilin puihin ja kävelin paljain jaloin ulkona.
Petteri Saariolle myönnettiin Kirkon mediasäätiön Katso minuun… -palkinto Revontulten räppäri -dokumenttielokuvasta marraskuussa 2023. Revontulten räppäri on katsottavissa Yle Areenassa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Antti Tuurin uusin romaani kertoo mystisestä lintujen kesyttäjästä, joka muistuttaa eläinten suojeluspyhimystä Franciscus Assisilaista
Hyvä elämä HengellisyysRomaanin taustalla on kirjailijan oma nuoruuden kokemus 1970-luvun lopulta. Hän alkoi tuolloin pohtia, voisiko lintuihin saada jonkinlaisen yhteyden.
