– Yksilöterapia ei voi olla vastaus luontokadon aiheuttamaan ahdistukseen. Meidän on korjattava yhteiskunnan rakenteita, jotta ihmiset ja eläimet alkaisivat voida paremmin, Harri Virtanen sanoo.
”Keski-ikäisen miehen pitää suostua olemaan suhteessa luonnon ja naisen kanssa”, sanoo jungilainen terapeutti Harri Virtanen
Terapeutti ja kirjailija Harri Virtanen aloitti tutustumisen omaan mieleensä, kun hänen ensimmäinen avioliittonsa päättyi. Sisäinen matka on ollut myös matka luontoon.
Uskonnonopettaja piirtää taululle kolmion ja jakaa sen vaakasuoralla viivalla. Viivan yläpuolelle hän kirjoittaa sanat ”tietoinen mieli” ja alapuolelle ”tiedostamaton mieli”. Opettaja kertoo, että Carl Gustav Jung ajatteli tällä tavalla.
Tällainen on terapeutti ja kirjailija Harri Virtasen ensimmäinen muistikuva siitä, miten hän tutustui kuuluisaan psykiatriin ja analyyttisen psykologian kehittäjään.
– Ajatus oli järisyttävä: minussa on paljon itselleni tuntematonta. Luin Jungin kirjan Unia, ajatuksia, muistikuvia ja olin todella vaikutettu, mutta sitten asia unohtui moneksi vuodeksi.
Lukiovuosien muistoon liittyy myös toinen Jungin ajatus, joka tuli Virtaselle tärkeäksi vasta paljon myöhemmin: kolmion alaosa – tiedostamaton mieli – ei ole suljettu yksilöllinen mieli vaan kollektiivisen tiedostamattoman osa, joka liittää meidät ihmiskunnan historiaan, kehityshistoriaan ja luontoon.
Masennus on kokemus, joka muuttaa maailmankuvan ja kokemuksen itsestä.
Virtanen on kouluttautunut jungilaiseksi psykoanalyytikoksi Kööpenhaminan Jung-instituutissa, josta hän valmistui vuonna 2011. Nuoruudessa terapeutin ammatti ei vielä ollut Virtasen toivelistalla, vaan hän pyrki Teatterikorkeakouluun kolme kertaa, kunnes opinahjon ovet avautuivat.
– Nuorena ajattelin, että minusta pitää tulla Euroopan tunnetuin näytelmäkirjailija. Päämäärä ei täyttynyt, mutta siihen pyrkiessäni meni ensimmäinen avioliittoni, Virtanen sanoo.
Piirtäminen auttoi ymmärtämään omia tunteita
Ensimmäisen kerran Harri Virtanen hakeutui terapiaan, kun hänen avioliittonsa oli päättymässä 1990-luvun puolivälissä. Samaan elämänvaiheeseen osui myös ammatillinen vastoinkäyminen, kun Kansallisteatterin uusi johtaja ei halunnut Virtaselta tilattua näytelmää.
Virtanen romahti ja jäi puoli vuotta kestäneelle sairauslomalle Teatterikorkeakoulun lehtorin työstä.
– Mieleni on ollut aina alakuloinen, mutta ero vei minut masennukseen. Masennus on kokemus, joka muuttaa maailmankuvan ja kokemuksen itsestä. Ihminen ei enää pysty suorituksiin, joita on vaatinut itseltään.
Psykiatri suositteli Virtaselle terapeuttia, joka osoittautui jungilaiseksi. Nyt hän ajattelee, että kolme vuotta kestänyt terapia pelasti hänet.
Terapeutin kanssa Virtanen tutki uniaan ja piirsi masennustaan. Alussa kuvat olivat mustia möykkyjä, mutta vähitellen ne eriytyivät hänen elämänhistoriaansa liittyviksi hahmoiksi ja tunteiksi.
– Silloin kiinnitin ensimmäisen kerran huomiota sisäiseen maailmaani ja sain kiinni itsestäni, teoistani ja mielestäni. Aloin ymmärtää, miksi olin kokenut romahduksen ja millä tavalla silloiset ongelmani ja menneisyyden kokemukset liittyivät toisiinsa.
Seurakunta tarjosi pakotien lapsuuskodista
Isän alkoholismi ja kodin ahdistava ilmapiiri värittivät Harri Virtasen lapsuutta. Koululaisena hän alkoi ymmärtää, että kaikkien kavereiden elämä ei ollut samanlaista. Vaikea kotitausta sai hänet eristäytymään ja vetäytymään.
– En halunnut jakaa itsestäni mitään muille. En ollut vanhempieni terapeutti enkä kannatellut heitä, mutta yritin päästä kotoa pakoon.
Pako toteutui kuusitoistavuotiaana, kun lukio oli juuri alkamassa ja Virtasen vanhemmat muuttivat kerrostalosta rivitaloon. Uudessa kodissa ei ollut Virtaselle huonetta, joten hän muutti asumaan isovanhempiensa talon yläkertaan.
– Kun kysyin, mihin menen, vanhempani vain levittelivät käsiään. He eivät olleet ajatelleet, että tarvitsisin oman huoneen. Sen jälkeen katkoin siteitä vanhempiini niin paljon kuin pystyin.
Irrottautumisessa auttoi Inkeroisten seurakunnan nuortentoiminta, jonka Virtanen oli löytänyt kolmetoistavuotiaana. Mukana oli vanhempia nuoria, jotka ottivat hänet hyvin vastaan.
Virtasen nuoruusvuodet täyttyivät nuortenilloista, poikakerhosta, gospelbändistä ja lukuisista rippileireistä, joilla hän toimi isosena, sekä Kansan raamattuseuran leireistä. Leirit antoivat hänelle mahdollisuuden olla kesäisin poissa kotoa.
– Seurakunnassa pääsin tekemisiin turvallisten ihmisten kanssa. Nuorten yhteisössä kerroin ensimmäisen kerran isäni alkoholismista, Virtanen sanoo.
Ekologisen ahdistuksen tulkitseminen perhedynamiikan kautta ei tunnu riittävältä.
Taaksepäin katsovan aikuisen silmin kyseessä oli kirkossa toimiva karismaattinen yhteisö, jonka uskonnollisuuteen kuuluivat esimerkiksi kielillä puhuminen ja profetoiminen. Virtanen pitää näitäkin kokemuksia arvokkaina.
– Tulin jo nuorena immuuniksi kaikenlaiselle manipuloimiselle. Siitä oli paljon hyötyä myöhemmin, kun opiskelin Jouko Turkan johtamassa Teatterikorkeakoulussa.
Hyvässä terapiasuhteessa kumpikin muuttuu
Seurakuntanuorten porukka ja sen hengellisyys jäivät taakse, kun Harri Virtanen muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot. Seuraava yhteisö löytyi teatterin ja taiteen maailmasta. Viime vuosina hän kokee irtautuneensa myös siitä, vaikka jatkaakin näytelmien ja tv-sarjojen kirjoittamista.
– Ajattelen, että olen teatterilainen, mutta teatterilaiset eivät tunnu enää ajattelevan niin, Virtanen sanoo.
Uusi viiteryhmä on löytynyt jungilaisista terapeuteista. Virtanen luonnehtii kuusi vuotta kestäneitä terapiaopintojaan moderneiksi ja monipuolisiksi. Erityisen tärkeänä hän pitää koulutukseen kuuluvaa pitkää psykoanalyysia.
– Aikaisempi terapiani mukaan luettuna olen ollut analyysissa yhteensä yhdeksän vuotta. Olen pitkien koulutusten kannattaja.
Jungilaisen terapian perusasioihin kuuluvat vahva usko psyyken parantavaan voimaan, tietoisen ja tiedostamattoman mielen välinen dialogi sekä unien, taiteen ja luovan ilmaisun käyttäminen. Virtanen nostaa esiin myös terapeutin ja asiakkaan tasavertaisen suhteen.
– Jung sanoi, ettei terapiasuhde toimi, ellei suhteen kumpikin osapuoli muutu terapian aikana. Jokainen jungilainen terapeutti luo oman tapansa olla ihmisten kanssa.
Luontosuhteesta kirjoittaminen paljasti itsepetoksen
Terapeuttina toimiessaan Harri Virtanen on kirjoittanut kaksi tietokirjaa, joiden aiheet ovat nousseet esiin hänen vastaanotollaan. Vuonna 2019 ilmestyneen Trauma ja rakkaus -kirjan kirjoittaminen alkoi, kun asiakkaiden psykiatristen diagnoosien taustalta löytyi käsittelemättömiä traumakokemuksia. Viime vuonna ilmestynyt teos Trauma ja luonto pohtii, miten ekologisesta ahdistuksesta voi selviytyä.
Virtasen asiakkaat nuorista kahdeksankymppisiin kamppailivat sen kanssa, mikä olisi oikea tapa syödä. Sisäisen ristiriidan taustalla oli tietoisuus eläinten kärsimyksestä ja muista ruoantuotannon ongelmista.
– Moni vanhakantainen terapeutti ajatteli, että syömiseen liittyvä ahdistus johtuisi äitisuhteen problematiikasta, mutta minua tämä selitys ei tyydyttänyt. Ekologisen ahdistuksen tulkitseminen perhedynamiikan kautta ei tunnu riittävältä, Virtanen sanoo.
On kova juttu huomata, että oma identiteetti rakentuu asioille, jotka aiheuttavat kärsimystä.
Trauma ja luonto -kirjan kirjoittaminen kesti kaksi vuotta. Tuona aikana Virtanen yritti tehdä jotakin, mitä voisi luonnehtia henkiseksi vallankumoukseksi tai täyskäännökseksi moottoritiellä.
– Havahduin siihen, että olin elänyt itsepetoksessa. Pidin itseäni luonnonsuojelijana ja puhuin ja kirjoitin luontosuhteen korjaamisesta, mutta luonnon suojeleminen ei toteutunut elämässäni mitenkään.
– Tulin jo nuorena immuuniksi kaikenlaiselle manipuloimiselle. Siitä oli paljon hyötyä, kun opiskelin Jouko Turkan johtamassa Teatterikorkeakoulussa, Harri Virtanen sanoo.
Villieläimen kohtaaminen voi muuttaa sisintä
Kirjaa tehdessään Harri Virtanen syventyi radikaaliin ekopsykologiaan ja ekofeminismiin, taittoi luontokadon aiheuttamaa toivottomuutta osallistumalla vegaanihaasteeseen ja etsi aitoa luontoyhteyttä shamaanin vastaanotolla.
Matkan aikana hän pohti paljon miehenä olemista. Virtasen mukaan perinteinen maskuliinisuus on usein yhteydessä luonnon tuhoamiseen ja feminiinisyys suojelemiseen.
– Elämme hyvin pitkälle miesten järjestämässä maailmassa. Miesten työelämä, rahat, psykiatria, väkivalta, Virtanen luettelee.
– On kova juttu huomata, että oma identiteetti ja elämän nautinnot rakentuvat asioille, jotka aiheuttavat kärsimystä: autot ja moottoripyörät, lihansyönti ja miehen määrittelemä seksi.
Tilanteen korjaaminen vaatii Virtasen mukaan sitä, että yksin pärjäämiseen ja päättämiseen kasvanut mies suostuu olemaan suhteessa luonnon ja naisen kanssa.
– Monelle oman sukupolveni miehelle tällainen muutos voi näyttäytyä tappiona ja pettymyksenä, mutta asia ei ole niin, Virtanen sanoo.
Virtasen mukaan uudenlainen luontosuhde voi rakentua myötätunnon ja sisäisen luontokokemuksen varaan. Jotakin merkittävää saattaa tapahtua, kun kohtaa metsässä villieläimen tai löytää merkitykselliseltä tuntuvan kolmen kiven ryhmittymän.
– Yhtäkkiä tunnen, että puut, tuuli ja luonto siirtyvät sisälleni, eivätkä enää ole vain ulkoista todellisuutta. Olen kokenut saman myös kävellessäni Helsingin keskustassa. Asiat ovat huonosti, jos emme opi uudelleen kuuntelemaan luontoa ja kivien laulua.
Kuka?
Harri Virtanen, 59, on jungilainen terapeutti, pariterapeutti ja kirjailija. Läheisiin kuuluvat puoliso, 13-vuotias poika ja neljä aikuista lasta sekä perheen hevoset, koirat ja mehiläiset.
Mitä?
Viimeisimmässä kirjassaan Trauma ja luonto (SKS Kirjat 2022) Virtanen käsittelee ekologista ahdistusta ja henkilökohtaisen muutoksen mahdollisuutta.
Motto
Täyskäännös.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Anna Perholle hengellisyys tarkoittaa pohdiskelua ja pyhyyden kokemusta: ”On rentouttavaa, ettei kaikki ole analysoitavissa”
HengellisyysAnna Perho tahtoo elää arvojensa mukaan.
