null Dosentti väittää: Suomeen pyritään yhdenvertaisuuden varjolla luomaan uusi uskonnoton normaali

Niko Huttusen mielestä viranomaistoiminnassa sanaa neutraali käytetään uudessa merkityksessä siten, että uskonto pyritään siivoamaan pois julkisen vallan toiminnasta, kuten varhaiskasvatuksesta tai perusopetuksesta. Kuva: Joonas Brandt

Niko Huttusen mielestä viranomaistoiminnassa sanaa neutraali käytetään uudessa merkityksessä siten, että uskonto pyritään siivoamaan pois julkisen vallan toiminnasta, kuten varhaiskasvatuksesta tai perusopetuksesta. Kuva: Joonas Brandt

Dosentti väittää: Suomeen pyritään yhdenvertaisuuden varjolla luomaan uusi uskonnoton normaali

Yhdenvertaisuusvaltuutettu piti päiväkodin pääsiäispolkua syrjivänä kirkkoon kuulumatonta kohtaan. Niko Huttunen kyseenalaistaa yhdenvertaisuusvaltuutetun perustelut.

Helsingin Sanomat kertoi lokakuun lopussa Pohjois-Pohjanmaalla Kempeleessä viime keväänä järjestetystä päiväkodin pääsiäispolusta, joka yhdenvertaisuusvaltuutetun mielestä oli kirkkoon kuulumattoman perheen lasta kohtaan syrjivä.

Pääsiäispolku toteutettiin yhteistyössä kunnan varhaiskasvatuksen ja seurakunnan kanssa. Seurakunta oli etukäteen ilmoittanut, että tilaisuus ei sisällä rukousta, siunausta tai muutakaan uskonnon harjoittamista, mutta siinä kerrotaan pääsiäisen tapahtumista ”tarinamuodossa tai pienenä näytelmänä”. Niinpä päiväkoti oli tulkinnut, että kyse on yleissivistävästä toiminnasta, joten vaihtoehtoiselle uskonnottomalle toiminnalle ei nähty tarvetta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli eri mieltä, sillä hänen mielestään ”pääsiäistilaisuuden toteutustapa oli kuitenkin vahvasti uskonnollinen”.

Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Niko Huttunen arvostelee yhdenvertaisuusvaltuutetun päätöstä. Aiheesta kirjoittamassaan blogitekstissä Huttunen pitää ongelmallisena yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemystä, jonka mukaan eläytyminen näytelmään olisi uskonnollista. Huttunen kirjoittaa, ”ettei eläytyminen vaikkapa Pekka Töpöhäntä -näytelmään tekisi näytelmästä seurakunnan päivänavaukseen rinnastettavaa tilannetta. Yhdenvertaisuusvaltuutetulle ongelman muodostavat siis Raamatun kertomukset”.

Niko Huttunen, onko yhdenvertaisuusvaltuutetun perustelu mielestäsi siis keinotekoinen?

– Se on ainakin epäselvä. Alkuperäinen julkaisematon kannanotto oli osoitettu päiväkodille. Siinä ei oikein käynyt ilmi, mikä oli ongelmallista. Aiheesta laaditussa tiedotteessa pidettiin ongelmana näytelmän osana enkelien antamaa kehotusta. Ilmeisesti Raamatun kertomukseen eläytyminen näytelmän kautta oli ongelma.

– Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei määrittele, mikä eläytymisen tekee uskonnolliseksi, koska yleisestihän eläytymistä pidetään yhtenä pedagogisena menetelmänä, jonka avulla voidaan omaksua tietoa. Niinpä vaikuttaa siltä, että ongelmallista yhdenvertaisuusvaltuutetun mielestä olikin sisältö, koska hän oletettavasti ei reagoisi samalla lailla Pekka Töpöhäntään.

Pääsiäispolkujen ja Via crucis -vaellusten historiallinen tausta on varhaiskristillisessä uskonnonharjoittamisessa, jossa Jeesuksen seuraaminen oli tarkoitti Jeesuksen kärsimysten kirjaimellista matkimista kulkemalla Jerusalemissa juuri se tie, jota pitkin Jeesus perimätiedon mukaan kantoi ristin Golgatalle. Jos Via crucis -vaellus on uskonnollinen tilaisuus, niin miksi päiväkodin pääsiäispolku Kempeleellä ei sitä ollut?

– Kempeleen seurakunta oli ennalta ilmoittanut, ettei tilaisuudessa ole rukouksia tai siunauksia eikä muuta uskonnonharjoittamista. Jos Helsingin kaduilla joku seuraa sivusta Via crucis -näytelmää ilman uskonnollista asennoitumista, niin ei se tilaisuus silloin hänen kannaltaan ole uskonnollinen.

– Yhdenvertaisuusvaltuutettukin myönsi, ettei Kempeleen tapauksessa ollut kyse varsinaisesta uskonnonharjoittamisesta, mutta hän ei määrittele, mitä sitten on ei-varsinainen uskonnonharjoittaminen.

Pitäisikö ottaa huomioon se, että asianosainen perhe voi itse kokea jonkin asian uskonnolliseksi?

– Tietenkin se voi olla yksi osa tätä kokemusta, mutta kun kokemuksia on niin monenlaisia, ei jokaiselta voida erikseen kysyä, miten hän kokee. Yhteiskunnassa vääjäämättä tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä, koska muuten edessä on loputon suo.

Onko nyky-yhteiskunta muuttumassa jotenkin yliherkäksi sen suhteen, mitä pidetään uskonnollisena ja mitä ei?

– Tällä hetkellä näyttää siltä, että uskonnollinen sisältö ja tieto koetaan vaikeaksi ja sietämättömäksi. Huomattavaa on, että esimerkiksi sanan ”neutraali” merkitys on muuttunut. Aiemmin neutraalius tarkoitti sitä, että julkinen valta suhtautuu kaikkiin katsomuksiin tasapuolisesti mitään suosimatta. Nyt neutraalius on alkanut tarkoittaa sitä, että putsataan julkisen vallan toiminnasta kuten päiväkodeista uskonto pois. Pidän tätä kummallisena erityisesti, jos jotakin asiaa koskevaa tietoa aletaan pitää ongelmallisena.

– Suomessa on vahva perinne tulkita uskonnonvapaus negatiivisena vapautena olla uskomatta, koska kirkon jäsenyys oli pitkään kirjoittamaton normi, ja tarvittiin laki, joka antaa mahdollisuuden olla kuulumatta uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kun yhteiskunta maallistuu, vanha negatiivisen vapauden tulkinta vahvistuu edelleen. Enää ei näytä siltä, että yksilöt käyttävät vapauttaan olla osallistumatta uskonnolliseen toimintaan, vaan nyt pyritään luomaan uusi uskonnoton, sekulaari normaali.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: