null Ehtoollisen miksi, miten ja kuka – pappi Terhi Paananen ja piispa Kaisamari Hintikka kertovat, mistä ehtoollisessa on kysymys ja kuinka sitä vietetään

Ehtoollisen miksi, miten ja kuka – pappi Terhi Paananen ja piispa Kaisamari Hintikka kertovat, mistä ehtoollisessa on kysymys ja kuinka sitä vietetään

Sakramentit eli kaste ja ehtoollinen ovat se syy, miksi luterilaisessa kirkossa ylimalkaan on pappeja. Virasta erotetulla papilla ei ole oikeutta toimittaa ehtoollista.

Pari viikkoa sitten pappi Terhi Paananen osui kirkkokahveilla juttusille ihmisen kanssa, joka kertoi olevansa messussa ensimmäistä kertaa koko korona-aikana. Ennen viime kevättä hän oli käynyt kirkossa joka viikko.

Samassa tilanteessa on tänä syksynä moni muukin. Paananen, joka työskentelee Kirkkohallituksessa jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän asiantuntijana, sanoo, että paluu kirkkoon ja ehtoollispöytään voi tuntua oudolta, eivätkä kaikki ehkä enää löydä tietään takaisin. Joillekin taas rajoitusten hölleneminen ja rokotusten tuoma suoja merkitsevät pitkän kaipuun päättymistä.

– Monella on varmaan sellainen olo, että kun ei ole aikoihin käynyt ehtoollisella, ei enää tiedä, kuinka pitäisi toimia. Sekin mietityttää, kuinka pitkät turvavälit pitää jättää tai mitä maskille tekee ja mihin sen laittaa.

Kun ehtoolliselle menee pitkän tauon jälkeen, kannattaa Paanasen mukaan tutkailla, mitä se itselle merkitsee. Ehtoollista ei tarvitse yrittää ymmärtää, pikemminkin kyse on vastaanottamisesta ja kokemisesta.

– Meidän kirkossamme ja kulttuurissamme ehtoolliseen on perinteisesti liittynyt vahvasti katumus ja synnintunto. Muissa maissa kirkoissa näkyy ehkä selvemmin se, että ehtoollisessa on useampia puolia ja sävyjä. Ehtoolliseen kuuluu ylistämistä, kiittämistä, yhteyden kokemista ja muistelemistakin.

– Mitä enemmän käy ehtoollisella, sitä enemmän sen eri merkitykset avautuvat. Voi havaita, miten monilla tavoin ja erilaisten ihmisten käsissä Kristus tulee minun luokseni.

Jos Paanasen pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, mistä ehtoollisessa loppujen lopuksi on kyse, se lause kuuluisi näin: ehtoollisessa Kristus on kaikkein konkreettisimmin ihmisten lähellä.

– Toki Jumala on läsnä ihmisen elämässä kaikissa sen vaiheissa, mutta ehtoollisessa se on aivan eri tavalla konkreettista kuin rukouksessa tai vaikka kaupungilla kulkiessa.

Kristus on läsnä leivässä ja viinissä ihan oikeasti

– Tätä on vaikea selittää niin, ettei mene teologisiin lillukanvarsiin, mutta yritän parhaani, lupaa Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka, kun häneltä kysyy, miksi ehtoollista vietetään.

Hän aloittaa siitä, että ehtoollinen on toinen niistä kahdesta sakramentista eli pyhästä toimituksesta, jotka kaikki kristityt tunnustavat. Se toinen on kaste.

– Kasteessa meidät on liitetty Kristukseen ja hänen kauttaan Jumalan armon lahjaan. Ehtoollisessa otetaan uudelleen leivässä ja viinissä vastaan sama Kristus, joka on otettu vastaan kastevedessä.

– Ehtoollinen ei ole vain muistoateria. Me luterilaiset uskomme, että Kristus on läsnä leivässä ja viinissä ihan oikeasti – ei vain symbolisesti. Virressä sanotaan ”Kristus syödään, Kristus juodaan”. Se kuulostaa aika hurjalta, mutta kertoo hienosti, miten konkreettisesta asiasta ehtoollisessa on kyse, Hintikka sanoo.

Samaa virren numero 221 säkeistöä siteeraa myös Terhi Paananen: ”vaikka järki hämmästyy”. Hän kertoo tietävänsä ihmisiä, jotka ovat lopettaneet ehtoollisella käynnin, koska se on alkanut tuntua kannibalismilta. Itse asiassa varhaisia kristittyjä syytettiin juuri kannibalismista.

– Me kuitenkin saamme ehtoollisella leipää ja viiniä, jotka silloin, kun ne syödään, ovat edelleen leipää ja viiniä – ja silti jollakin salatulla tavalla niissä on Kristus läsnä. Sitä voi ihmetellä, mutta ei koskaan täysin ymmärtää. Ehkä joillekin kompastuskivi matkalla ehtoolliselle on myös se, että sen haluaisi ymmärtää täysin, Paananen sanoo.

Yhteys kaikkien kristittyjen kanssa toteutuu ehtoollispöydässä

Piispa Kaisamari Hintikka kutsuu ehtoollista matkaevääksi. Sen tarkoitus on vahvistaa uskoa ja kristittyjen yhteyttä sekä Kristukseen että toinen toisiinsa.

Vaikka ehtoollinen on kaikissa kirkoissa sakramentti, kaikki kristityt eivät voi viettää sitä yhdessä kirkkojen opillisten erimielisyyksien vuoksi. Vaikka se, mitä ehtoollisessa tapahtuu, ymmärrettäisiinkin samalla tavalla, erilaisia näkemyksiä voi olla esimerkiksi kirkko-opista ja kirkon virasta.

Hintikan mielestä se, ettei yhteiseen ehtoollispöytään päästä, on surullinen asia, skandaalikin.

– Itse kuitenkin ajattelen, että kun me kokoonnumme ehtoolliselle, yhteys kaikkien kristittyjen kanssa toteutuu siinä pöydässä, koska me kaikki olemme yhteydessä Kristukseen.

– Mutta kyllä meidän täytyisi ponnistella, jotta se yhteys myös muuttuisi näkyväksi. Meidän tehtävämme on toimia niin, että kristityt voisivat ihan todella yhteisymmärryksessä viettää ehtoollista yhdessä.

Ehtoollisen voi toimittaa vain pappisvirkaan vihitty henkilö

Viime lokakuussa pappi Kai Sadinmaa kehotti saarnassaan viettämään ehtoollista ilman pappeja. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin mukaan Sadinmaan näkemys oli luterilaisen tunnustuksen vastainen. Sittemmin Sadinmaa on erotettu pappisvirasta. Sunnuntaina 26.9. Sadinmaa aikoo toimittaa Senaatintorilla Vapautuksen messun, jossa on kaikille avoin ehtoollinen.

Miksei ehtoollisen vietto voisi sujua ihan maallikkovoimin?

– Meidän kirkossamme ehtoollisen voi toimittaa vain meidän kirkkomme pappisvirkaan vihitty henkilö. Sakramentit eli kaste ja ehtoollinen ovat se syy, miksi meillä ylimalkaan on pappeja. Ne ovat saarnan lisäksi pappisviran ydintehtävää. Avustajina ehtoollisella voi olla muitakin, mutta varsinainen ehtoollisen asettaminen on aina papin tehtävä, Kaisamari Hintikka sanoo.

Entä jos pappi on erotettu tai eronnut pappisvirasta? Voiko hän silti toimittaa ehtoollisen? Hintikka sanoo, että kysymys on mielenkiintoinen. Toisaalta pappisvihkimys on niin kuin kaste: se on aina olemassa, eikä sitä uusita, jos virasta erotetulle papille joskus palautettaisiin pappiskirja.

– Mutta toisaalta kirkko on yhteisö. Kun pappi erotetaan tai eroaa pappisvirasta, hän menettää tehtävän ja mahdollisuuden toimia siinä yhteisössä. Silloin hänellä ei enää ole valtuuksia toimittaa sakramentteja.

“Emme sulje pois ehtoolliselta ketään, joka sitä tarvitsee”

Kuka ehtoolliselle sitten saa tulla? Kirkkomme konfirmoidut jäsenet ja myös kastetut lapset vanhempiensa tai muiden läheisten aikuisten kanssa. Sen lisäksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on niin sanottu avoin ehtoollispöytä. Vuonna 2017 piispainkokous päätti, että ehtoolliselle voivat osallistua ne kristillisten kirkkojen jäsenet, joilla on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja jotka hyväksyvät luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana.

Hintikka toteaa, että luterilaisten piispojen päätös ei erityisesti ilahduttanut muita kirkkoja. Esimerkiksi Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo on muistuttanut, ettei ortodoksisen kirkon jäsen voi osallistua toisen kirkon ehtoolliselle. Eikä luterilaisillakaan ole asiaa ehtoolliselle ortodoksisessa kirkossa.

– Katolinen kirkko tuntee käytännön, että erityisen painavasta sielunhoidollisesta syystä jonkun muun kirkon jäsen voi tulla nauttimaan ehtoollista, mutta se ei toimi toiseen suuntaan, eli katolisen kirkon jäsen ei voi ottaa vastaan jonkun toisen kirkon ehtoollista, Hintikka kertoo.

Piispainkokouksen päätös mainitsee muiden kirkkojen jäsenet, mutta miten on kirkkoon kuulumattomien laita?

– Emme sulje pois ehtoolliselta ketään, joka sitä tarvitsee, kunhan hän vain ymmärtää ehtoollisen merkityksen. Kirkkolaki antaa tästä esimerkkinä vaikka sairaana tai hädässä olevan. Ehtoollinen on siis viime kädessä kaikkien Kristusta tarvitsevien ateria.

– Joka tapauksessa ehtoollinen on kastettujen ja konfirmoitujen kirkon jäsenten ateria. Esimerkiksi rippikoulun voi käydä kastamaton nuori, mutta ennen ensimmäistä ehtoollista hänet täytyy kastaa ja konfirmoida. Kaste on sisäänkäynti kristityn elämään ja ehtoollinen on sitten kristityn elämän ravintoa, Hintikka sanoo.

Ehtoollista ei voi viettää etänä

Tiukimpien koronarajoitusten aikaan ehtoolliselle ei päässyt kuukausiin. Kiirastorstai on ollut perinteinen ja suosittu päivä käydä ehtoollisella, mutta keväällä 2020 kiirastorstain ja pääsiäisen messua viettivät seurakunnan työntekijät suljetuissa kirkoissa kameroiden edessä. Moni kysyi, eikö ehtoollista olisi voinut viettää kotona striimattua messua seuraten. Piispojen mukaan se ei ollut mahdollista.

– Ehtoollisessa ei ole kyse pelkästään siitä, mitä sanotaan, vaan siinä ovat läsnä ne fyysiset aineet, leipä ja viini, jotka pappi asettaa. Meidän teologiamme ei tunne siinä etäajattelua, Kaisamari Hintikka sanoo.

Hän lisää, että ehtoollinen ilman läsnä olevaa seurakuntaa tuntui kyllä hänestäkin oudolta niinä muutamina kertoina, kun hän sen toimitti.

– Vaikka se oli täysi ehtoollisen sakramentti, siihen jäi hyvin vahva kaipuun elementti. Siksi tuntui tärkeältä striimattua messua toimittaessani sanoa, että Kristus on läsnä myös sinun luonasi, joka kaipaat tähän ehtoollispöytään.

– Mutta nythän me pääsemme taas yhdessä ehtoollispöytään, ja se on suuren juhlan paikka. Toivon, että ihmiset taas kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen. Ehtoollinen on valtava lahja meidän omaan elämäämme ja koko kirkon elämään ja kannattelee meitä messun jälkeenkin.

Miten ehtoollisella toimitaankaan? Asiantuntija Terhi Paananen kertoo

– Jos menet ehtoolliselle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kannattaa katsoa, miten vaikka kymmenen ihmistä sinua ennen toimii, ja tehdä samalla tavalla. Eri seurakunnissa ja eri kirkkorakennuksissakin toimitaan vähän eri tavalla. Nyt korona-aikana käytännöt saattavat poiketa totutusta, mutta ihmisiä myös opastetaan tarkemmin kuin ennen.

– Jos teet jotakin eri lailla kuin muut, se ei haittaa. Sellaista sattuu kaikille, papeillekin.

– Ehtoollisen jälkeen joku kiitollisuuden ele on paikallaan. Voit kumartaa tai tehdä ristinmerkin sen mukaan, mikä itsestäsi tuntuu luontevalta.

– Jos ehtoollista ei halua tai voi nauttia, voi papilta pyytää siunausta. Ekumeeninen merkki, joka tunnetaan myös muissa kirkoissa, on laittaa oikea käsi vasemmalle olkapäälle. Myös lapset voi tuoda siunattaviksi.

– Lapsen voi tuoda ehtoolliselle silloin, kun lapsi itse sitä haluaa. Ehtoollisella käyminen vaikka muutaman kerran vuodessa kuuluu kristilliseen kasvatukseen. Lasten kanssa voi mennä mihin tahansa messuun, ei vain lapsiperheille suunnattuihin.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi