Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätyi erottamaan Kai Sadinmaan pappisvirasta.
Tuomiokapituli vei Kai Sadinmaalta pappisoikeudet – syynä toimiminen kirkon tunnustuksen ja pappislupauksen vastaisesti
Kai Sadinmaan mielestä päätöksen taustalla ovat muut syyt, kuten piispa Teemu Laajasalon arvovalta. Piispan mukaan näin ei ole. Tuomiokapitulin päätös oli yksimielinen.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli päätti erottaa Kai Sadinmaan pysyvästi pappisvirasta. Tammikuussa kapituli erotti hänet jo kuuden kuukauden määräajaksi. Sadinmaa haki tähän päätökseen oikaisua, jonka kapituli maaliskuussa hylkäsi.
Koska Sadinmaa ei hänelle annettuna harkinta-aikana perunut puheitaan ja osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli määräsi hänet nyt menettämään pappisvirkansa. Syyt tähän ovat samat kuin tammikuisessa päätöksessä. Tuomiokapituli oli päätöksessään yksimielinen.
Tuomiokapituli katsoi tammikuussa, että Sadinmaa on puheissaan, kirjoituksissaan ja Viikin kirkossa pitämässään saarnassa kieltänyt evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen pappisvirasta, pappisvihkimyksen tarpeellisuuden ja papiston tehtävän sakramenttien jakajana sekä kehottanut viettämään ehtoollista ilman pappia.
Lisäksi Sadinmaa oli kirjoittanut julkilausuman, jossa hän kehotti kirkon jäseniä ja työntekijöitä hylkäämään piispat hengellisinä paimenina, kunnes nämä tekevät parannuksen. Tässä Sadinmaan ja kahden muun papin laatimassa tekstissä parannuksenteon merkkinä vaadittiin piispojen yksimielistä päätöstä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja julkista anteeksipyyntöä tasa-arvoisen avioliittolain vastustamisesta.
Sadinmaa ei vetänyt sanojaan takaisin harkinta-aikana. Sen sijaan hän toimitti kapitulille vastauksen, jonka mukaan hän ei ole koskaan irtisanoutunut kirkon tunnustuksesta vaan ”sitoutunut siihen siinä määrin, kuin se kuvaa oikeaa uskoa”. Tunnustuksessa pysymisen vaatimuksessa on Sadinmaan vastineen mukaan todellisuudessa kyse ”alistumisen rituaalista ja sen hyväksymisestä, että piispat ovat oikeassa, vaikka ovat väärässä”.
Hän lisäsi, että kyse on vallankäytöstä ja vahvemman oikeudesta, jossa tavoitteena on raivata häiriötekijä ja Helsingin piispa Teemu Laajasalon kriitikko pois kirkosta.
Piispa Teemu Laajasalo: “Tuomiokapitulilla ei ole tarvetta vallankäytön performansseille”
Helsingin tuomiokapituli päätyi nyt siihen, että Kai Sadinmaa menettää pappisoikeutensa pysyvästi. Piispa Teemu Laajasalo, mitkä ovat suurimmat syyt tähän?
– Ensinnäkin tuomiokapituli totesi, että Sadinmaan esittämät näkemykset pappisviran kumoamisesta ja papiksi vihkimisen tarpeettomuudesta ovat vastoin kirkon tunnustusta. Toiseksi Sadinmaan kehotus maallikkojen ehtoolliseen eli kehotus viettää ehtoollista ilman pappia, on kirkon tunnustuksen vastainen. Kolmanneksi tuomiokapituli totesi, että piispan kaitsennasta irtisanoutuminen ja siihen kehottaminen merkitsee myös pappisviran olemuksesta ja velvollisuuksista irtisanoutumista.
Laajasalon mukaan Sadinmaalle kerrottiin kaikissa prosessin vaiheissa, että hänellä on yhä mahdollisuus osoittaa haluavansa pysyä kirkon tunnustuksessa.
– Tämä on todettu hänelle päätöksessä, oikaisuvaatimuksessa ja kuulemisessa. Sadinmaa ei ole halunnut vastata niihin kysymyksiin, joita häneltä on kysytty eikä hän ole antanut selvitystä niistä kolmesta tunnustuksen vastaisesta opetuksesta, joiden perusteella hänet on pappisvirasta pidätetty. Sen sijaan hän on esittänyt omia teorioitaan tuomiokapitulin intresseistä, Laajasalo sanoo ja viittaa Sadinmaan edellä mainittuun vastineeseen.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli toimii Bulevardilla.
Piispa Laajasalon mukaan kristitty voi hyvin toimia sellaisessa uskonnollisessa yhteisössä tai kirkkokunnassa, joka ei vihi erityiseen pappisvirkaan, toteuttaa maallikkoehtoollisia eikä tunnusta pappeja kaitsevaa piispanvirkaa. Luterilaiseen kirkkoon nämä eivät sovi.
Sadinmaan mukaan kyse ei ole kirkon tunnustuksessa pysymisestä, vaan alistumisen rituaalista, vallankäytöstä ja vahvemman oikeudesta. Mitä piispa Laajasalo sanoo tähän?
– Tuomiokapitulilla ei ole tarvetta vallankäytön performansseille. Tuomiokapituli on perustellut kahta päätöstään ja oikaisuvaatimusvastaustaan useiden sivujen verran. Päätökset ja niiden perustelut on julkaistu hiippakunnan nettisivuilla, jossa ne ovat jokaisen luettavissa.
Laajasalon mukaan piispan ja tuomiokapitulin tehtävänä on valvoa ja ohjata, mutta myös erityisesti tukea ja rohkaista papistoa.
– Kai Sadinmaa on vuosien varrella koskettanut puheillaan monia ja tehnyt tärkeää työtä. Siksi olisin toivonut, että hän olisi tahtonut pysyä kirkkomme pappina ja tehnyt toisen ratkaisun.
“Pappisvirka ei ole kenenkään subjektiivinen oikeus”
Tapaukset, joissa pappi erotetaan opillisista syistä, ovat hyvin harvinaisia. Milloin viimeksi tällaista on tapahtunut Helsingin hiippakunnassa?
– Vuosittain muutamat papit jättävät pappisviran, koska kokevat, että eivät voi siihen syystä tai toisesta sitoutua. Harvemmin on niin, että pappi joudutaan erottamaan, Laajasalo sanoo.
Tammikuisen tuomiokapitulin päätöksensä esittelyosassa muistutetaan, että kuusi Luther-säätiön pappia irtisanottiin muutama vuosi sitten pappisvirasta Turun, Tampereen ja Oulun hiippakunnissa. Nämä naisten pappeutta vastustavat papit olivat irtisanoutuneet piispojensa kaitsennasta.
Piispa Teemu Laajasalon mukaan pappi voi keskustella asioista kriittisesti, kunhan muistaa kontekstin.
Pappisvirka ja kirkon sakramentit eli kaste ja ehtoollinen eivät Laajasalon mukaan ole mitä tahansa asioita, vaan kirkko liittää evankeliumin julistuksen, sakramenttien jakamisen ja niitä palvelevan pappisviran ihmisen pelastumiseen. Ollaan siis kirkon ytimessä.
– Kysymys kirkon pappisvirasta ei ole sivuasia, sanoo Laajasalo.
Ollessaan valmis ottamaan vastaan pappisviran pappi myös samalla kaventaa omia vapauksiaan, hän luopuu jostain.
- Piispa Teemu Laajasalo
Hän lisää, että vapaus ajatella, sanoa ja uskoa kuuluvat myös papille. Ilman vapaata puhetta kirkko ei voi kehittyä, etsiä juuriaan tai rakentaa tulevaa.
– Pappisvirassa, kirkon opetusvirassa, sanomisen vapaudet ovat kapeammat. Pappi sitoutuu pappislupauksessaan kirkon tunnustuksessa pysymiseen ja siihen, että ei ”julkisesti julista tai levitä eikä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja”. Ollessaan valmis ottamaan vastaan pappisviran pappi myös samalla kaventaa omia vapauksiaan, hän luopuu jostain.
– Papilla voi olla esimerkiksi omia virkateologisia käsityksiä vaikkapa naisten pappeudesta, mutta hän ei voi vedota uskonnonvapauteensa ja vaatia niitä sovellettavaksi vastoin kirkon opetusta. Pappisvirka ei ole kenenkään subjektiivinen oikeus, se on kirkon virka, Laajasalo sanoo.
Pappi voi hänen mukaansa keskustella asioista kriittisesti, kunhan muistaa kontekstin. Saarnastuolista julistaminen ja julkinen opetus ovat sidotumpia kuin vaikkapa akateeminen keskustelu yliopistossa tai kollegoiden kesken.
Kai Sadinmaa: ”Tässä on kyse piispan herkkänahkaisuudesta”
Sillä aikaa, kun tuomiokapituli piti kokoustaan Helsingin hiippakunnan tiloissa Bulevardilla, Kai Sadinmaa odotteli päätöstä ensin rakennuksen ulkopuolella ja sitten tuomiokapitulin ovella. Hänellä oli yllään pitkä papinpuku eli kaftaani ja kaulassaan liperit.
Sadinmaan puolesta on tammikuisen määräaikaisen virasta erottamisen jälkeen kerätty muun muassa adressi ja hänestä on tehty näytelmä. Nytkin mukana oli tukijoita.
Kirkko ja kaupunki tavoitti Sadinmaan päätöksen jälkeen. Näin hän asiaa kommentoi.
– Ihan ensimmäisenä haluan kommentoida sitä, että odottelin päätöstä tässä käytävällä ja sain tiedon notaarilta. Tuomiokapitulin jäseniä käveli ohi, mutta he eivät sanoneet mitään. Piti odottaa pöytäkirjaa. Olisi ollut paljon reilumpaa, jos vaikka piispa olisi tullut päätöksestä itse kertomaan.
Kai Sadinmaa Kallion kirkossa helmikuussa. Tuolloin erottaminen pappeudesta oli vasta määräaikainen. Hän on valittanut tästä tuomiokapitulin päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Sadinmaa ei osaa vielä sanoa, aikooko hän hakea päätöksestä oikaisua tai valittaa siitä hallinto-oikeuteen. Aiemmasta määräaikaisesta päätöksestä tehty valitus on vielä hallinto-oikeuden käsittelyssä. Päätöksen sisällöstä Sadinmaa on sitä mieltä, että kyse on vallankäytöstä, ei teologiasta, saati kirkon tunnustuksessa pysymisestä.
– Käytän varmasti kovaa kieltä, mutta kun mennään irtisanomisiin, piispojen pitää pystyä olemaan loukkaantumisten yläpuolella. Tässä on minusta kyse ennen kaikkea piispa Teemu Laajasalon herkkänahkaisuudesta. Ehkä olen myös sellainen syntipukki. Jos joku pitää uhrata, niin ehkä sitten minut.
Olisin toivonut, että minua olisi kuultu kasvokkain.
- Pappisoikeutensa menettänyt Kai Sadinmaa
Piispoista irtisanoutumispuheet on Sadinmaan mielestä irrotettu asiayhteydestään eli kehotus oli irtisanoutua piispoista siihen asti, kunnes he hyväksyvät samaa sukupuolta olevien avioliiton. Maallikkoehtoollisista voisi käydä avointa keskustelua.
– Olisin toivonut, että minua olisi kuultu kasvokkain. Missään vaiheessa kapituli ei ole halunnut tavata minua. Tuntuu siltä, että minusta on haluttu eroon jo pidemmän aikaa. Toisaalta olen pappisviran menetyksestä surullinen, toisaalta tämä päätös vapauttaa tekemään jotain uutta.
Sadinmaalla ei ole vielä tiedossa uutta työpaikkaa. Sen sijaan hän kirjoittaa autofiktiivistä kirjaa, jossa yhdistyvät jatkosodan aikana teloitetun aseistakieltäytyjän Arndt Pekurisen elämäntarina ja hänen oma kamppailunsa kirkossa. Sadinmaa kulkee ikään kuin Pekurisen jalanjäljissä ja peilaa itseään kuuluisan pasifistin toimintaan. Kirjan nimeksi tulee Tinkimätön kuolemaan saakka.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pappisoikeutensa menettänyt Kai Sadinmaa kertoo uudessa kirjassa kapinastaan, lapsuudestaan ja pasifisti Arndt Pekurisesta – ”Pappeus oli pitkään minulle sekä siunaus että suuri taakka”
HengellisyysUlkopuolisuuden tunne ja auktoriteettikammo ovat seuranneet Kai Sadinmaata lapsuudesta saakka. Niiden vuoksi sopeutuminen kirkolliseen vallankäyttöön on ollut hänelle hankalaa.
