Valokuvaaja Heli Kolho näkee enkelien siipiä kaikkialla
Heli Kolho opiskeli aikuisiässä valokuvaajaksi.

Heli Kolho opiskeli aikuisiässä valokuvaajaksi.

Valokuvaaja Heli Kolho näkee enkelien siipiä kaikkialla

Heli Kolhon valokuvat alkoivat elää, kun hän sairastui vakavasti.

Valokuvaaja Heli Kolho, olet koonnut enkeliaiheisen Siipien hipaisuja kameralla -valokuvanäyttelyn. Miten enkeleitä kuvataan?

– Ostin joskus aikoinaan itselleni enkeliesineen ja vuosien mittaan minulle on kerääntynyt niitä paljon. Aluksi kuvasin enkeliesineiden valojen ja varjojen leikkejä. Sitten silmäni aukenivat ja huomasin, että luonnossa on paljon enkelien siipiä. Lapseni sanovat, että näen niitä kaikkialla.

Kuinka sinusta tuli valokuvaaja?

– Minusta tuli valokuvaaja niin, että menin naimisiin valokuvaajan kanssa. Toimin aluksi hänen assistenttinaan ja kuva-arkiston hoitajanaan, sittemmin digiajan tullessa opiskelin Visuaaliviestinnän Instituutissa Tampereella valokuvaajaksi.

– Yhdeksän vuotta sitten omat valokuvani alkoivat elää, kun sain tiedon, että minulla on syöpä. Sitten tuli toinen syöpä. Sen jälkeen minun ei tarvinnut enää olla sellainen, joka osaa tehdä vain täydellisiä asioita ja ajatella ”sitku”. Elämä on rajallista.

Enkeleitä, onko heitä?

– Olen aina uskonut, että olkapäälläni istuu suojelusenkeli, koska elämässäni on ollut monta läheltä piti -tilannetta. Esimerkiksi lapsena meinasin hukkua, mutta aikuinen pelasti minut. Kaksikymppisenä paloin pahasti ja minua leikattiin useasti, mutta siitäkin olen selvinnyt.

– Enkelit ovat minulle turva. On varmaan helpompaa tallata täällä maan päällä, kun uskoo, että meistä pidetään huolta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi