Raimo Jaatinen on tehnyt pronssisen Siunaavan enkelin hautamuistomerkiksi kuvanveistäjäisälleen Toivolle, jolta hän on perinyt ateljeen.
Kuvanveistäjä Raimo Jaatisen enkelit ovat pyhän välittäjiä ja myötäkärsijöitä – eivätkä ne aina tarvitse siipiä
Enkeliveistoksistaan tunnettu kuvanveistäjä Raimo Jaatinen toivoo ja pelkää kohtaavansa oikean enkelin.
Ruumiittomia, aineettomia, näkymättömiä henkiolentoja – sellaisia ovat enkelit kristillisen käsityksen mukaan. Kuvanveistäjä Raimo Jaatisen ateljeessa Nurmijärvellä moni enkeli on kuitenkin saanut aineellisen muodon, useimmat vielä painavasta pronssista.
– Sehän se ristiriita onkin, että miten aineellisesti kuvata aineetonta. Olen kyllä ajatellut joskus kokeilla, millaisia enkeleitä lasista saisi, Jaatinen sanoo.
Hän ei ole pitänyt tarkkaa lukua enkeliveistoksistaan, joita ovat esimerkiksi Palava enkeli, Siunaava enkeli, Noutaja eli Tuonelan enkeli, Tähtienkeli ja Musta enkeli. Jaatisen enkeleitä löytyy eri versioina muun muassa kirkoista, hautausmailta ja taidemuseoista. Seuravana muodon saa ehkä Kyynelten enkeli, jonka puvun Jaatinen suunnittelee koristelevansa kirkkailla pisaroilla.
Enkeliä ei luoda noin vain. Jaatinen arvioi, että jos hän työskentelisi yhtäjaksoisesti, yhden pienehkön veistoksen tekemiseen saisi kulumaan kuukauden päivät.
Pronssiveistoksen tekeminen alkaa vahamallin muovailemisella.
– En kovin tarkkaan luonnostele teoksiani, vaan alan aika suoraan muovailla. Idea ei ole minulla päässä, vaan pikemminkin sormissa, ja se kehittyy sitä mukaa kun näen, mitä teen, Jaatinen kertoo.
Kun malli on valmis, sen ympärille valetaan muotti. Muotti poltetaan, jolloin vahamalli palaa sen sisältä pois. Sen tilalle muotin sisään valetaan sulatettu pronssi. Se on hikistä hommaa, sillä sulana pronssi on noin tuhatasteista.
Pronssin annetaan jäähtyä useita tunteja, minkä jälkeen muotti irrotetaan sen ympäriltä. Sen jälkeen veistoksen pintaa voi vielä käsitellä esimerkiksi kiillottamalla.
Enkeli haudalla tuo lohtua
Raimo Jaatisen rakkain ja raskain enkeli syntyi surutyönä hänen poikansa Sakarin haudalle Vantaan Ruskeasannan hautausmaalle. Sittemmin saman enkelin suojiin on haudattu myös Jaatisen ensimmäinen vaimo Eila.
Tällä hetkellä Jaatisen ateljeeta hallitsee enkeliveistos, joka odottaa, että sen käsi hitsattaisiin paikoilleen, siunaavaan asentoon. Sen jälkeen enkeli siirretään Nurmijärven hautausmaalle, Jaatisen kaksi vuotta sitten kuolleen Toivo-isän haudalle. Tämänkin enkelin tekeminen on ollut surutyötä ja toisaalta myös kunniatehtävä. Toivo Jaatinen oli hänkin kuvanveistäjä, ja ateljee on hänen perujaan.
Sovittelin siipiä sekä sivuille että selkään, mutta enkeli ei tuntunut tarvitsevan niitä.
– Raimo Jaatinen
Enkeli on yleinen aihe hautamuistomerkeissä. Varsinkin vanhoilla hautausmailla näkee komeita enkelipatsaita, mutta erilaisia enkelikoristeita tuodaan myös uurnalehtoihin ja tuhkiensirottelupaikoille.
Jaatinen näkee haudoilla olevat enkelit lohdun tuojina. Sellaisia enkelit olivat myös evankeliumien kertomuksissa ilmoittaessaan Jeesuksen tyhjällä haudalla ylösnousemuksesta.
Kaikilla enkeleillä ei ole siipiä
Ateljeen lattialla lepää pari puisia siipiä. Vieressä seisovalla enkelihahmolla on siipien paikalla kolot. Käsiäkään sillä ei ole.
– Sovittelin siipiä sekä sivuille että selkään, mutta enkeli ei tuntunut tarvitsevan niitä, Jaatinen sanoo.
Hänelle siivetön enkeli tuo mieleen Wim Wendersin elokuvan Berliinin taivaan alla, jossa enkelit kulkevat suurkaupungin ihmisten joukossa suojellen ja lohduttaen. Wendersin elokuvan hieman nuhjuiset keski-ikäiset miehet eivät oikein vastaa mielikuvia siivekkäistä ja valonhohtoisista taivaallisista olennoista, mutta itse asiassa Raamatussakin enkelit ottavat ihmisille ilmestyessään miehen hahmon, eikä niillä ole siipiä. Siivet enkeleille kasvoivat vasta myöhemmin kristillisessä taiteessa.
Jaakobin tikapuut enkeleineen on muovailtu vahasta. Muutaman työvaiheen jälkeen niistä syntyy aikanaan pronssiveistos.
Siivetön enkeli matkaa pian Kuusamoon, missä Jaatisella on näyttely lokakuussa. Siellä enkeli tulee osaksi installaatiota, seisomaan nimettömälle vankileirille vievän junaradan varteen.
– Se on suojelusenkeli, mutta se ei voi puuttua asioiden kulkuun eikä varjella pahalta. Sen sijaan se on mukana ihmisten kärsimyksessä ja kärsii itse heidän kanssaan, Jaatinen kertoo.
Suojelusenkeli ei ole vain lastenlaulujen ja kiiltokuvien asia. Jo Vanhan testamentin psalmissa 91 luvataan: ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet.” Monet teologit kirkon historiassa ovat ajatelleet, että jokaisella meistä on oma henkilökohtainen suojelusenkeli.
– Minua askarruttaa, kuinka paljon enkelit puuttuvat elämäämme ja miksi ne joskus puuttuvat, mutta pääsääntöisesti eivät. Avun tarvetta olisi niin paljon. Missä ovat esimerkiksi lasten suojelusenkelit silloin, kun heille tapahtuu jotakin pahaa? Jaatinen kyselee.
Viestintuoja välittää pyhän kosketusta
Raamatussa enkelit ilmestyvät ihmisille usein silloin, kun Jumala on näkyvästi puuttumassa näiden elämään, kun jokin maailmassa muuttuu ihmeellisellä tavalla. Marialle kerrotaan tulevasta lapsesta, paimenille vastasyntyneestä Vapahtajasta, sureville naisille Jeesuksen ylösnousemuksesta. Usein enkelit joutuvat rauhoittelemaan sanoman vastaanottajia: ”Älkää pelätkö!”
Raimo Jaatinen ajattelee enkelien olevan viestintuojia, jotka välittävät pyhän kosketusta ja läsnäoloa. Itse hän ei ole nähnyt enkeliä, mutta on kuullut enkelikokemuksia useammaltakin tuttavaltaan.
– Olen kyllä miettinyt, miten itse käsittelisin sitä, jos kohtaisin enkelin. Tavallaan toivon sitä, ja kuitenkin pelkään. Mutta ehkä se ei olisi pelottava kokemus, vaan siinä olisi rauhan tuntu: tässä tämä pyhä nyt on läsnä.
Jonkinlainen enkeleihin liittyvä hengellinen kokemus Jaatisellakin on ollut. Hän vietti pitkää viikonloppua Nurmijärven-ateljeessa ja muovaili arkkienkeli Mikaelia esittävää reliefiä.
– Yhtäkkiä sitä tehdessäni tunsin pyhän läsnäolon.
– Poika on joutunut karheaan maastoon, eikä enkeli tyynnytä mieltä, kuvailee Raimo Jaatinen keskeneräisen veistoksensa tunnelmaa.
Katsojalle tilaa tulkita
Pihamaalla pressun alla makaavat yli seitsenmetriset tikapuut, jotka Jaatinen on kasannut leppäriu’uista. Näyttelyssä tikkaat nostetaan pystyyn kurkottamaan kohti taivaita.
Vanhassa testamentissa kerrotaan Jaakobin nähneen unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen ja joita enkelit kulkivat ylös ja alas. Samassa unessa Jumala puhuttelee Jaakobia ja lupaa hänelle ja hänen jälkeläisilleen sen maan, jossa tämä nyt makaa. Herättyään Jaakob sanoo: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.”
Jaatisen tikkaille katsoja saa itse kuvitella enkelit – tai olla kuvittelematta. Tikkaat ovat esimerkki sellaisesta taiteesta, jota Jaatinen haluaisi tehdä enemmänkin ja joka antaa katsojalle tilaa tulkita näkemäänsä oman vakaumuksensa mukaan. Tikapuissa voi nähdä viittauksen Vanhaan testamenttiin, mutta yhtä lailla ne voisivat kertoa siitä, kuinka ihminen haluaa vapautusta ja etsii tietä pois ahdistavasta tilanteesta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Teologi Tuomas Akvinolainen teki 1200-luvulla ajatuskokeita enkeleillä – samoja ideoita löytää nykyisin scifistä
Hengellisyys– Jos tällaisia enkeleitä on, niillä on sellaista potentiaalia, jota emme oikeastaan voi käsittää, sanoo Tuomas Akvinolaisen enkelioppia tutkinut emeritusprofessori Reijo Työrinoja.
