Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiaisen työtovereina seurakunnassa on neljä naispuolista pappia.
Espoolaiskirkkoherra tukee naisten pappeuden vastustajia, seurakuntatyön johtaja kieltäytyy yhteistyöstä vastustajien kanssa
28 kirkolliskokousedustajaa, joukossa kirkkoherra Jouni Turtiainen, haluaisi lisää ymmärrystä naispappeuden vastustajille. Yhteisen seurakuntatyön johtaja Eero Jokela on toista mieltä.
Piispoille on lähetetty 28 kirkolliskokousedustajan allekirjoittama kirje, jossa toivotaan naisten pappeutta vastustaville papeille, seurakuntalaisille ja järjestöille lisää elintilaa. Asiasta kertoi ensin Kotimaa24.
Kirjeen allekirjoittajat pitävät ongelmana sitä, että monissa seurakunnissa ei anneta tiloja naisten pappeutta vastustavien järjestöjen messuille, joissa pappeina toimisi vain miehiä. Tämä on johtanut siihen, että järjestöt ovat organisoineet omia messuyhteisöjään ja hankkineet niille omia tiloja. Käytännössä tällaisia järjestöjä on kaksi: Sley (Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys) ja Kansanlähetys.
Toinen epäkohta kirjeen allekirjoittajien mielestä on pappisvihkimykset. Kirkko ei suostu järjestämään erillisiä vihkimyksiä niille papiksi haluaville miehille, jotka ovat kannassaan niin ehdottomia, että eivät halua tulla vihityksi samassa vihkimyksessä naisten kanssa.
Kirjeen allekirjoittajien joukossa on neljä Espoon hiippakunnan kirkolliskokousedustajaa eli Hannele Karppinen Hyvinkäältä, Johanna Lumijärvi Kirkkonummelta sekä Heikki Sorvari ja Jouni Turtiainen Espoosta. Turtiainen on Espoonlahden kirkkoherra. Sorvari on Kirkkohallituksen jäsen ja kirkkovaltuutettu.
Helsingin hiippakunnasta kirjeen on allekirjoittanut Jouko Jääskeläinen Vantaalta ja Reino Halonen Askolasta.
Kirkkoherra Jouni Turtiainen, allekirjoitit piispoille lähetetyn kirjeen. Mikä nykytilanteessa on mielestäsi erityisen huolestuttavaa tai väärin?
– Olemme tässä niiden pappien ja seurakuntalaisten asialla, joita virkakysymys yhä hiertää. Juna on tässä asiassa jotenkin jumiutunut. Toivomme piispoilta vetoapua, jotta juna saadaan liikkeelle.
– Nyt esimerkiksi Espoon hiippakunnassa on kahdenlaista politiikkaa. Toisissa seurakunnissa, kuten meillä Espoonlahdessa, ei ole annettu Sley:lle tiloja omien tilaisuuksien pitämiseen. Toisissa, kuten Lohjalla,on. Meillä asiasta on sekä seurakuntaneuvoston että Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin päätös. Tällainen eroavaisuus linjauksissa ei ole johdonmukaista.
– Siinä, ettei tiloja anneta omiin messuihin, on takana varmaan kaunis ajatus, että jospa toista mieltä olevat ihmiset kuitenkin tulisivat seurakunnan yhteisiin messuihin. Niihin, joissa ehtoollista jakamassa on myös naispuolisia pappeja. Nyt on nähty, että tämä on uni, joka ei toteudu. Viimeksi Maata näkyvissä -festivaaleilla nähtiin, mitä tapahtui, kun arkkipiispa antoi mahtikäskyn. Ajatus oli, että nuoret menisivät viettämään messua paikallisseurakuntiin. Käytännössä näin ei tapahtunut, vaan sakramentti jäi jakamatta. Onko se hyvä ja ketä se palvelee?
– Täytyy muistaa, että kirkko on useaan kertaa todennut, että perinteisestä virkakannasta kiinni pitäminen ei ole harhaoppia. Ja osalle heistä erityisesti messu on omantunnon asia.
Puolustamme marginaaliryhmän oikeutta toimia ja elää tässä kirkossa.
Oma seurakuntasi on siis eri linjoilla tilojen antamisessa kuin sinä kirkkoherrana?
– Tällainen päätös tehtiin seurakuntaneuvostossa 2011. Ilmaisin jo silloin, että itse antaisin tiloja. Kapituli päätyi silloisen piispan Mikko Heikan aikana samaan kuin seurakuntaneuvosto.
Entä, kun seuraavaksi piispaksi tulee nainen eli Kaisamari Hintikka?
– Hän joutuu tätä asiaa linjaamaan muiden piispakollegojensa kanssa. Toivon, että tässä päästään ratkaisuun. Minusta perinteisen virkakäsityksen kannalla olevat voisivat puolestaan itse miettiä, minkälaisia vastaantuloja he voisivat tehdä. Minulle ei ole koskaan auennut se perustelu, että naispuolisten pappien kanssa voidaan toimia hallinnollisissa kysymyksissä, mutta sitten raja kulkisi messun toimittamisessa. Onhan heillä kuitenkin naispuolisia maallikoita messuavustajina.
Koko maassa naisten pappeutta vastustavien järjestöjen omissa jumalanpalvelusyhteisöissä kokoontuu viikoittain 40 pappia ja 2 000 seurakuntalaista. Onko tämä mielestäsi paljon?
– Meillä Espoonlahdessa on seurakuntalaisia yli 30 000. Heistä käy arkipyhänä messussa sata henkeä. Tarvitaan siis 20 meidän kokoista seurakuntaa, että saadaan messuun sama määrä ihmisiä.
Kirkon jäsenissä naisten pappeuden vastustajia oli vuonna 2011 vain kolme prosenttia. Kaikki vastustajat eivät myöskään jää pois messusta. Mitä joukkoa kannanottonne siis palvelee?
– Me olemme tässä vähemmistön asialla. Puolustamme marginaaliryhmän oikeutta toimia ja elää tässä kirkossa omantuntonsa mukaan. Olen ymmärtänyt, että tässä kirkossa on muitakin marginaaliryhmiä, joiden oikeuksia on haluttu puolustaa.
Liitätkö siis tämän ja keskustelun pappien oikeudesta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja toisiinsa?
– Nämä asiat liittyvät sikäli toisiinsa, että kyse on vähemmistön oikeuksien puolustamisesta. Monet kollegat, jotka itse puolustavat samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä, ovat heteroseksuaaleja. He eivät siis ole omalla asiallaan, enkä minäkään tässä.
Kirjeessä esitetään, että piispat etsisivät myös ratkaisua vihkimisongelmaan. Pitääkö naisten pappeutta hyvin jyrkästi vastustaville papeille mielestäsi tosiaan järjestää oma pappisvihkimys?
– Jätämme tämän asian piispojen harkittavaksi, mutta toki tämä on avaus siihen suuntaan. Emme kuitenkaan lähde neuvomaan piispoja, vaan nostamme esille ongelman.
– Minusta yksi hyvä ratkaisu voisi olla se, minkä Eero Huovinen teki toimiessaan Helsingin piispana. Hän vihki Lähetysyhdistys Kylväjän nykyisen lähetysjohtajan Pekka Mäkipään papiksi järjestön kesäjuhlilla. Siellä samassa vihkimyksessä ei ole naispuolisia pappeja.
Eli siis näitä pappeja ei vihittäisi yleisissä pappisvihkimyksissä, vaan järjestöjen omissa tapahtumissa? Ja vihkijänä toimisi hiippakunnan piispa? Entä jos piispa on nainen, kuten jatkossa Espoossa?
– Varmasti Hintikan jälkeen tulee muitakin naispuolisia piispoja. Yksi naispuolinen pappi on myös kirjeen allekirjoittaja. Nyt voisi haastaa näiden naisten pappeutta vastustavien herätysliikkeiden johtoa miettimään, voisivatko naisten pappeutta vastustavat papit ottaa vastaan pappisvihkimyksen naispuoliselta piispalta. Se on hyvä kysymys, koska osa heistä kuitenkin suostuu muuhun kuin messuyhteistyöhön naispuolisen papin kanssa.
Minusta yksi hyvä ratkaisu voisi olla se, minkä Eero Huovinen teki toimiessaan Helsingin piispana.
Ottaisitko itse naisten pappeutta vastustavan ja messuyhteistyöstä kieltäytyvän papin teille töihin?
– En ottaisi, koska en usko, että sellainen pappi kykenisi meillä toimimaan. Emme voi järjestellä työvuoroja tällaisten näkemysten mukaan. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, voiko tuollainen pappi toimia paikallisseurakunnassa, vaan siitä, voiko hän ylipäänsä toimia kirkossa ja onko tällaista näkemystä kannattavilla seurakuntalaisilla kirkossa paikkaa.
Teillä on Espoonlahdessa naisia pappeina. Oletko keskustellut tästä kirjeestä heidän kanssaan?
– En ole keskustellut, koska kirje on syntynyt kirkolliskokousedustajien aloitteesta.
Lisätty Reino Halosen nimi juttuun klo 15.35
Yhteisen seurakuntatyön päällikkö eri linjoilla
Espoon seurakuntien yhteisen seurakuntatyön päällikkö Eero Jokela kirjoitti Kotimaa24-sivustolle mielipiteen, jossa hän on eri linjoilla kuin ne, jotka haluavat lisää tilaa naisten pappeuden vastustajille.
Jokelan mielipide on kirjoitettu lokakuussa, eikä siis ole vastaveto kirkolliskokousedustajien kirjeeseen.
”Naisten pappeus on kirkossamme ongelma niin kauan kuin enemmistö suostuu siihen, että kaikki eivät tee yhteistyötä naisten kanssa”, Jokela kirjoittaa.
Hänen mielestään miespuolisten pappien on opittava näkemään, että kirkon syrjivät käytänteet ovat ongelmallisia ja loukkaavia myös heitä itseään kohtaan. Kun syrjiviä käytänteitä hiljaisesti hyväksytään, niitä pidetään yllä seurakunnissa.
Siksi Jokela kertoo tekevänsä henkilökohtaisen linjauksen. Vastedes hän ei tee alttariyhteistyötä sellaisten pappien kanssa, jotka eivät suostu vastaavaan yhteistyöhön naispuolisten pappien kanssa. ”Ajattelen, että kieltäessään pappisviran naisilta, he samalla kieltävät sen myös minulta.”
Jokela tiedostaa toimivansa yhtä provokatiivisesti kuin naisten pappeutta vastustavat kollegat. ”Odotankin mielenkiinnolla, miten kapitulit linjaavat minun kaltaisiani pappeja esimerkiksi hakiessani virkaa seurakunnasta? Kenen on väistyttävä? Kirkon järjestyksestä kiinni pitävän papin vai sen, joka ei suostu seuraamaan kirkon järjestystä kieltäytyessään yhteistyöstä naispuolisten pappien kanssa?”
Jokela kertoo ottavansa nyt kantaa, koska kirkolla ei ole tulevaisuutta, jos se ei jäsentensä silmissä ole eettisesti uskottava yhteisö, ja yhdenvertaisuus on jäsenille tärkeää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaikki Espoonlahden seurakunnan kirkkoherraehdokkaat haluavat ovet auki sateenkaariparien vihkimiselle – näin ehdokkaat esittelevät itsensä
AjankohtaistaUusi kirkkoherra aloittaa virassaan ensi syyskuussa.
