null Pysykää kotona! – Mutta entä jos kotia ei ole, huomauttavat poikkeustilassa pärjäämisestä huolestuneet diakoniatyöntekijät

Espoon seurakuntien diakoniatyöntekijät Noora Rajala ja Sanna Pihlaja tietävät, että koronaepidemia osuu pahiten ennestään huono-osaisiin.

Espoon seurakuntien diakoniatyöntekijät Noora Rajala ja Sanna Pihlaja tietävät, että koronaepidemia osuu pahiten ennestään huono-osaisiin.

Ajankohtaista

Pysykää kotona! – Mutta entä jos kotia ei ole, huomauttavat poikkeustilassa pärjäämisestä huolestuneet diakoniatyöntekijät

Espoon diakoniatyöntekijät näkevät, miten koville esimerkiksi asunnottomat ja mielenterveyskuntoutujat joutuvat koronapandemian aikana. Eristysaika aiheuttaa talous- ja ihmissuhdekriisejä.

Suomalaisia kehotetaan nyt pysymään kotona, jotta koronaepidemia leviäisi hitaammin.

Kotona on kuitenkin vaikea pysyä, jos sellaista ei ole.

– Asunnottomilla ei ole mahdollisuuksia toimia ohjeistusten mukaan myöskään hygienian osalta, kertoo Leppävaaran seurakunnan diakoniatyöntekijä Noora Rajala.

– Yömajoitukset ovat täynnä, ja ihmiskontaktien välttely on liki mahdotonta. Yhteisöruokailuja ei ole, jolloin myös ravinnon puute lisääntyy.

Epidemia vaikuttaa Rajalan mukaan useisiin diakoniatyön asiakkaisiin.

Moni syrjäytynyt ja yksinäinen syrjäytyy entisestään, kun seurakunnan kokoava toiminta on tauolla.

Pienituloisissa lapsiperheissä ruokakustannukset voivat kohota, kun lapset syövät kotona. Kotiopetus tuottaa haasteita osalle perheistä, ja esimerkiksi monet kehitysvammaisten lasten vanhemmat joutuvat hoitamaan lapsiaan itse samalla, kun tekevät etätöitä.

Yrittäjät ovat soittaneet diakoniatyöntekijöille talousvaikeuksista. Asiakkaat pysyvät kotona ja tulovirrat pieninä.

Maahanmuuttajat, jotka eivät osaa suomea, eivät välttämättä ymmärrä kriisitilanteesta paljoa.

– Että kyllä korona näkyy, Rajala summaa.

Leppävaaran seurakunnan diakoniatyöntekijä Noora Rajala keskittyy työssään senioreihin.

Leppävaaran seurakunnan diakoniatyöntekijä Noora Rajala keskittyy työssään senioreihin.

Avustuspäätöksiä tehdään puhelimessa

Tapiolan seurakunnan diakoniatyöntekijä Sanna Pihlaja työskentelee muun muassa mielenterveyskuntoutujien kanssa. Monelle heistä koronaepidemia on kova paikka.

– Heillä on elämässä muutenkin vaikeaa, ja nyt se korostuu, Pihlaja toteaa.

– Jouduimme perumaan mielenterveyskuntoutujien leirin toukokuulta, ja moni oli harmissaan. Heille olisi ollut tärkeää päästä jonnekin.

Pihlaja ja hänen kollegansa pyrkivät tällä hetkellä tekemään mahdollisimman paljon töitä etänä. Asiakkaiden tapaamista kasvotusten vältellään.

– Minäkin olen tehnyt puhelimessa taloudellisia avustuspäätöksiä, Pihlaja kertoo.

– Puhelimessa on vaikeampi hahmottaa tilannetta. Asiakkaat lähettävät tekstiviesteillä kuvia asiakirjoista, ja jos niistä herää lisäkysymyksiä, pitää soittaa uudestaan.

Tapiolan seurakunnan diakoniatyöntekijän Sanna Pihlajan työkenttää ovat etenkin mielenterveys-, päihde- ja kriminaali- ja sateenkaarityö.

Tapiolan seurakunnan diakoniatyöntekijän Sanna Pihlajan työkenttää ovat etenkin mielenterveys-, päihde- ja kriminaali- ja sateenkaarityö.

Espoon diakoniatyöntekijät pohtivat uusia auttamistapoja

Espoon diakoniatyöntekijät eivät vielä ole startanneet uusia työmuotoja koronaepidemiasta kärsivien ihmisten auttamiseksi.

Joitain suunnitelmia on. Kirkko ja Espoon kaupunki aikovat esimerkiksi aloittaa ruokakassien viemistä eristyksissä oleville ihmisille.

– Katsomme ensin, mikä tilanne on. Epidemia luultavasti kestää kauan, ja meillä on oltava paukkuja hoitaa hommaa pitkään, Noora Rajala selittää.

– On myös mahdollista, että poikkeustila auttaa keksimään työmuotoja, jotka tavoittavat sellaisia syrjäytyneitä ihmisiä, joita emme ole aiemmin kohdanneet.

Korona ei ole ajanut Rajalaa toivottomuuteen. Hän näkee ympärillään paljon esimerkkejä siitä, miten ihmiset auttavat toisiaan.

– Toivoa on! Monet tukevat etenkin ikäihmisiä ja riskiryhmään kuuluvia naapureita. Myös pienyrittäjiä huomioidaan. Samanlaista yhteishenkeä oli vuoden 2015 pakolaiskriisin aikaan.

Rajala uskoo, että epidemian raskaimmat vaikutukset näkyvät diakoniatyöntekijöiden vastaanotolla vasta myöhemmin. Eristysajan aiheuttamat talous- ja ihmissuhdekriisit tulevat vielä ryminällä pinnalle.

– Silloin diakoniatyön tarve kasvaa, Rajala ennustaa.

– Siinäkään tilanteessa ei tarvitse jäädä yksin. Kirkko ei häviä mihinkään.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.