Tom Säilä on Sleyn toiminnanjohtaja, pappi ja entinen lähetystyöntekijä.
Evankeliset kokoontuvat Helsinkiin – tiedossa avaraa armoa ja tiukkaa opillisuutta
Helsingissä järjestetään 30.6.–2.7. valtakunnallinen Evankeliumijuhla. Evankelisen liikkeen ydinsanoma on avara armo, mutta liikkeen julkisuuskuvaa hallitsee naisten pappeuden vastustus.
Millainen on liike, jonka juuret ja ydinsanoma ovat avaran armon julistamisessa, mutta joka on viime vuosikymmeninä näyttäytynyt tiukan opillisena ja konservatiivisena?
Tästä voivat pääkaupunkiseudun asukkaat halutessaan ottaa itse selvää, kun Helsingissä järjestetään evankelisen herätysliikkeen vuotuinen kesätapahtuma Evankeliumijuhla. Asiaan liittyviin kysymyksiin vastaa Kirkko ja kaupungille Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen eli Sleyn toiminnanjohtaja Tom Säilä. Liike toimii luterilaisen kirkon sisällä.
Syyskuussa uudessa tehtävässään aloittanut Säilä, 51, on kotoisin Varsinais-Suomesta, mikä kuuluu puheesta. Hän on innoissaan siitä, että evankeliset kokoontuvat nyt Helsinkiin, sillä viimeksi täällä on pidetty Evankeliumijuhla vuonna 1965.
Sitä ennen juhla järjestettiin paria sotavuotta lukuun ottamatta aina Helsingissä. Kun juhlaa alettiin pitää liikkeen ydinalueilla Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa, kävijämäärä nousi.
Nyt Säilä toivoo, että juhlaan tulee sekä ydinkannattajia että kiinnostuneita ja uteliaita ihmisiä pääkaupunkiseudulta. Viime vuosien suurin kävijämäärä on ollut Sastamalan Evankeliumijuhlassa Satakunnassa, jossa kävijöitä laskettiin kolmen päivän aikana yhteensä 17 000. Nyt perinteistä ohjelmaa on viritetty niin, että se sopisi tavallisille helsinkiläisille. Säilä toivoo osallistujamäärän nousevan.
– Evankeliumijuhla on hengellinen kesäjuhla. Pääroolissa ovat seurapuheet, Jumalan sana ja laulukirjamme Siionin kannel. Tapa, jolla uskonasioita tuodaan esille, on kuitenkin ajassa kiinni. Juhlaohjelmassa on muun muassa pari talk show'ta, Pepe Willbergin konsertti ja gospelmusiikkia sisältävä Riemumessu. Lapsille ja nuorille on omaa ohjelmaa.
Juhla järjestetään yhteistyössä Meilahden seurakunnan kanssa ja sen pääpaikkana on Helsingin jäähalli. Perjantain 30.6. avajaisten talk show'ssa on yhtenä keskustelijana sisäministeri Paula Risikko. Aiheena on, miten arjen keskellä voi löytää yhteyden meitä rakastavaan Jumalaan.
Avaraa armoa ilman ehtoja
Evankelinen herätysliike syntyi 1840-luvulla pastori Fredrik Gabriel Hedbergin löydettyä synnin hädässä Raamatusta varmuuden pelastuksesta. Hedberg oivalsi, että Kristus on sovittanut kaiken ja ihminen voi uskoa syntinsä anteeksisaaduiksi ilman ehtoja. Tämä Jumalan rakkauden ja armon sanoma, on liikkeen ydin yhä, vakuuttaa toiminnanjohtaja Säilä.
– Ilman muuta sanomamme on evankeliumi. Sellainen vahva peruspiirre meillä on, että korostamme sitä, että Kristus vastaanotetaan sakramenteissa eli kasteessa ja ehtoollisessa sekä sanan julistuksen kautta. Niissä Pyhä Henki herättää uskoa. Ydinsanoma on, että sinut on Kristuksen tähden pelastettu ja taivas on auki. Erityisesti kaste on ollut meille sellainen asia, johon oman uskon voi ankkuroida, kun epäilee sitä, hyväksyykö Jumala minut, Säilä kiteyttää.
Erityisesti kaste on ollut meille sellainen asia, johon oman uskon voi ankkuroida, kun epäilee sitä, hyväksyykö Jumala minut.
– Toiminnanjohtaja Tom Säilä
Tätä sanomaa liike julistaa myös Helsingissä, jossa sillä on toimisto, Luther-kirkko ja Pyhän sydämen kappeli. Eniten väkeä, 200–250, käy Luther-kirkon tilaisuuksissa. Toimintaan on löytänyt tiensä myös joukko maahanmuuttajia, joista on kastettu luterilaisen kirkon jäseniksi jo yli 20.
Säilä kuitenkin toteaa, että mitään suuria väkijoukkoja evankeliumiyhdistys ei Helsingissä kerää eikä liike ole kovin suuri myöskään koko maassa. Paikallisosastoissa on 9 000 jäsentä, viikoittaisia osallistujia tilaisuuksissa muutamia tuhansia, valtakunnallisen yhdistyksen jäseniä vajaa 2 000.
Säilä korostaa sitä, että toimintaan ja juhlille halutaan pitää kynnys matalalla.
– Haluamme, että kynnys uskoon olisi matala. Ei tehdä vaikeaksi sitä, minkä Jumala ilmaiseksi antaa.
Sastamalassa Evankeliumijuhlassa kävi kolmen päivän aikana yhteensä 17 000 ihmistä. Helsinkiin toivottaan tulevan vielä enemmän.
Miksi naisten pappeus on ehdoton tabu?
Kun ansaitsematon armo on liikkeen ytimessä, tuntuu sitäkin oudommalta, että Sley on viime vuosina ja vuosikymmeninä profiloitunut aivan muissa asioissa. Järjestö ei hyväksy naisten pappeutta ja eikä se myöskään hyväksy seksuaalivähemmistöön kuuluvien kirkkohäitä tai heidän liittojensa siunaamista. Tiukka opillisuus ja kirkkoon kohdistuva kritiikki lyövät leimansa järjestön julkisuuskuvaan.
Miksi näistä on tullut niin tärkeitä kynnyskysymyksiä teille?
– Muut nostavat näitä asioita esille, emme itse tuo niitä aktiivisesti keskusteluun. Julkisuuteen ei kuitenkaan päästä sillä, että julistetaan evankeliumia, vaan sinne nousee yleensä jokin ajankohtainen teema. Mielestämme tämä vääristää kuvaa meistä, vaikka kyseiset asiat ovat vain sivujuonne toiminnassamme ja opetuksessamme.
Tiukka opillisuus ja kirkkoon kohdistuva kritiikki lyövät leimansa järjestön julkisuuskuvaan.
Väitän, että ei asia ole vain niin, että julkisuus nostaa näitä esille, vaan nämä teemat ovat esillä myös omassa viestinnässänne, muun muassa Sanansaattaja -lehdessä. Miksi olette tässä näin tiukkoja?
– Jos asian kytkee sanomaamme, niin se pohjautuu siihen, että armon avaruuden perusta on Jumalan sanassa. Haluamme olla uskollisia Raamatulle siten kuin me koemme, että Raamattua on oikein tulkita. Ymmärrän toki sen, että toisilla on erilainen näkemys asioista, sanoo Säilä.
Sen hän myöntää todeksi, että Sley voisi toiminnassaan ja puheissaan kuitenkin aktiivisemmin nostaa esille positiivisia asioita kirkosta.
Evankelisen liikkeen jakautuminen juuri naispappeuskysymyksen takia vuonna 2008 oli ikävä asia, mutta samalla se Säilän mukaan puhdisti ilmaa. Tässä asiassa eri tavalla ajattelevilla on nyt oma yhdistyksensä, Evankelinen lähetysyhdistys Ely, eikä asiasta tarvitse enää kiistellä Sleyn vuosikokouksissa.
– Minä suhtaudun tässä asiassa eri tavalla ajatteleviin evankelisiin hyvin positiivisesti, ei tässä ole mitään tiukkaa rajavyöhykettä. Osin kyse oli myös henkilöristiriidoista, Säilä pohtii.
Osa papeista hankkii vihkimyksensä muualta
Evankeliumijuhlassa ei yhdistyksen kannan mukaan kuitenkaan ole naispuolisia pappeja puhujina, vaikka heitä järjestävässä Meilahden seurakunnassa on naisia pappeina. Juhlapuhujaksi on pyydetty Helsingin emeritus-piispa Eero Huovinen, itse taustaltaan evankelinen, mutta ei nykyistä piispa Irja Askolaa.
– Naispappeja ei ole puhujina, mutta kaikki ovat tervetulleita juhlille. Kyllä naisia on ollut papinpaita päällä juhlilla ja Irja Askolan haluan kutsua tutustumaan juhliin. Tarjoan mielelläni kahvit ja keskustelen hänen kanssaan.
Erikoiselta Sleyn toiminnassa tuntuu, että Sley, joka on kirkon virallinen lähetysjärjestö, on viime vuosina hankkinut palvelukseensa pappeja naispappeutta vastustavien Inkerin kirkon piispan ja kenialaispiispan vihkimänä. Miksi näin tehdään?
– Sen vuoksi, että on ollut haastavaa saada erillisvihkimyksiä vain miespuolisille papeille Suomesta. Korostan sitä, että pappisvihkimyksen taustalla on kuitenkin aina ollut jokin tehtävä ja suhde siihen kirkkoon, joka papin vihkii.
On hyvä omatunto. Vihitty on sisarkirkon pappi, mutta Sleyssä töissä. Missä on ongelma?
– Toiminnanjohtaja Tom Säilä
Sen Säilä myöntää, että vuosien saatossa vihkivän kirkon työpanoksen edellytykset ovat saattaneet olla aika vähäiset. Tällä hetkellä Inkerin kirkko on asiassa hänen mukaansa kuitenkin tarkka.
Onko Sleyllä tässä hyvä omatunto ja onko tällainen toiminta asiallista kirkkoa kohtaan?
– On hyvä omatunto. Vihitty on sisarkirkon pappi, mutta Sleyssä töissä. Missä on ongelma? Jälkimmäiseen kysymykseen kannattaa varmaan kysyä vastausta kirkolta. Kirkon säännöt eivät kuitenkaan kiellä toimimasta näin, sanoo Säilä.
Entä jumalanpalvelusyhteisöt, joita olette perustaneet. Kilpailetteko seurakunnan omien jumalanpalvelusten kanssa tai onko ajatuksena valmistautua oman kirkon perustamiseen?
– Sellaista ajatusta meillä ei ole. Ajatus on seurakuntien messujen täydentämisestä, tarjonnan monipuolisuudesta. Meillä julistus on perinteisempää, mutta muodot voivat olla hyvin erilaisia. Luther-kirkon messu on rento ja nuorekas, Pyhän sydämen kappelin messu korkeakirkollisempi, perinteisempi. Muualla maassa meillä on aina ollut rukoushuoneita, Säilä selvittää.
Hän uskoo, että evankelisuudella ja Sleyllä on paljon positiivista annettavaa kirkolle.
– Tuemme kirkkoa evankeliumin julistamisessa ja raamattuopetuksessa. Ne ovat vahvuutemme.
Evankeliumijuhlan koko ohjelma löytyy netistä.
Jaa tämä artikkeli:
