– Nykyisen virsikirjan virret ottavat hienosti kantaa sorrettujen ja köyhien puolesta, virsirunoilija Pekka Kivekäs sanoo.
Pekka Kivekäs hätkähdytti virrellä nujerretuista lapsista – nyt virsirunoilija sai Kirkon kulttuuripalkinnon
– Usein virsitekstit ovat olleet vallanpitäjien palveluksessa. Joukosta löytyy kuitenkin myös terävää kritiikkiä, sanoo Kirkon kulttuuripalkinnon saanut Pekka Kivekäs.
Virret ovat olleet aina yhteiskunnallisia. Virsirunoilijat ovat joko puoltaneet vallanpitäjiä tai pistäneet hanttiin.
Näin sanoo Tikkurilassa asuva Pekka Kivekäs, 82, joka sai 28. tammikuuta Kirkon kulttuuripalkinnon laajasta työstään virsirunoilijana ja virsitekstien kääntäjänä. Arkkipiispa Tapio Luoma jakoi kulttuuripalkinnon myös kuvataiteilija Annukka Laineelle.
Kivekkäällä on parhaillaan työn alla 300–1500-luvuilla tehtyjen keskiaikaisten hymnien käännöstyö, jota hän viimeistelee yhdessä Samppa Asunnan ja työryhmän kanssa.
Kivekäs on suomentanut satoja virsitekstejä ja kirjoittanut uusia virsiä. Hänen työnsä jälki näkyy sekä nykyisessä vuoden 1986 virsikirjassa että sen vuonna 2015 hyväksytyssä lisävihkossa. Hän on myös sanoittanut messuja ja opettanut hymnologiaa Sibelius-Akatemiassa.
Luetteloa voisi jatkaa, mutta Kivekäs puhuu mieluummin pitkäaikaisesta kiinnostuksen kohteestaan: siitä, miten virsi on aina oman aikansa kuva.
Tuntematon uskalikko teki virren Ruotsin sotapolitiikan kauhuista
Keskiajalla vallanpitäjien intressit näkyivät esimerkiksi virsissä, joissa pirujen runsas esiintyminen piti yllä herranpelkoa. Vanhoihin joululauluihin ilmaantui juutalaisvastaisia sanontoja samoihin aikoihin, kun juutalaisten vainot yleistyivät.
Virsirunoilijoiden joukossa oli myös toisinajattelijoita. Vuonna 1686 tuntematon suomalainen uskalikko kirjoitti virren, joka teki Ruotsin hallitsijoiden julmasta sotapolitiikasta selvää jälkeä.
– Yhdessä säkeistössä kuvattiin yksityiskohtaisesti 1600-luvun sotien seurauksia: maakunnat autioituvat, lesket huutavat surusta, orpojen kyyneleet vuotavat ja sotavangit huokaavat – ja tämän kaiken saa aikaan oman kansansa tyranni. Jos Ruotsin viranomaiset olisivat ymmärtäneet suomea, tuon kirjoittaja olisi menettänyt päänsä, Kivekäs sanoo.
Vuoden 1938 virsikirjassa virsiin lisättiin viholliskuvia, ja sanontoja kärjistettiin.
– Pekka Kivekäs
Sotavuosien alla hyväksytty vuoden 1938 virsikirja tunnetaan asiantuntijapiireissä ”talvisodan virsikirjana”. Sille olivat Kivekkään mukaan luonteenomaisia lisätyt viholliskuvat, jotka kertoivat sodan aavistuksesta ja valmistivat mieliä siihen, mitä tuleman piti.
– Vanhojen virsien sanontoja kärjistettiin. Esimerkiksi virren 173 sanontaa muutettiin asuun: ”Kun vihamiehemme raivo on suurin, lyödä ne kaikki sä voit perin juurin.” Monikkomuoto kertoo siitä, että vastustajaksi ei ajateltu paholaista.
Pekka Kivekäs on ympärivuotinen pyöräilijä, jonka matkamittariin kertyy vuoden aikana 5000 kilometriä.
Kirkolliskokous ei kelpuuttanut itsekeskeisen hurskauden kritiikkiä
Nykyisen virsikirjan virsissä kuuluvat Pekka Kivekkään mukaan eräänlainen kansankotieetos sekä ymmärrys koko ihmiskuntaa koskevista maailmanlaajuisista uhkista.
– Virret ottavat hienosti kantaa sorrettujen ja köyhien puolesta. Jeesuksen, minun ja lähimmäisen kärsimykset liitetään yhteen, kuten jo keskiajan mystikot tekivät.
Usein kuulen päihdekuntoutujalta nujerretun lapsen tarinan.
– Pekka Kivekäs
Kivekäs tekee nykyisestä virsikirjasta myös kriittisiä huomioita. Esimerkiksi Jaakko Haavion alkuperäinen sanoitus virteen 440 sisälsi sisäänpäin kääntyneen ja itsekeskeisen hurskauden kritiikkiä, joka ei kelvannut vuoden 1963 kirkolliskokoukselle.
Vuonna 2006 pidettiin virsikirjauudistuksen juhlaseminaari. Kivekkäältä pyydettiin seminaariin virsi aiheesta, jota nykyinen virsikirja ei käsittele. Kivekäs tiesi heti, mistä kirjoittaisi. Hän on tehnyt huhtikuusta 1984 lähtien vapaaehtoistyötä Kalliolan kuntoutusklinikalla.
Lasten huonosta kohtelusta kertova virsi pelästytti kirkkoväen
Kurssikeskuksen yläkerrassa on hiljainen huone, jossa on kolme nojatuolia, pöytä ja vanhuuttaan repeilevät tapetit. Siellä Kivekäs kuuntelee, kun päihdekuntoutuja ottaa AA:n 12 askeleen ohjelman viidennen askeleen. Siinä tunnustetaan väärien tekojen todellinen luonne itselle, Jumalalle ja toiselle ihmiselle.
– Ilman tätä vapaaehtoistyötä en tietäisi hyvinvointiyhteiskunnan pinnan alaisesta kärsimyksestä mitään. Hyvin usein kuulen nujerretun lapsen tarinan, Kivekäs sanoo.
Kivekäs kirjoitti vanhaan koraaliin uudet sanat: ”Tule, Luoja, kulje kadullamme. Lyödyn lapsen kauhu jäsenissään moni täällä käy…” Voit lukea Kivekkään virren Tule, Luoja! sanat tämän jutun lopusta.
– Virsi päättyy rukoukseen, että Jumala antaisi armonsa meille, jotka olemme kohdelleet lapsia huonosti. Kun se esitettiin juhlaseminaarissa, porukka näytti pelästyneeltä. Moni hämmentyi siitä, että olin tehnyt virren sellaisesta aiheesta.
Tule, Luoja!
1.
Tule, Luoja, kulje kadullamme!
Lyödyn lapsen kauhu jäsenissään
moni täällä käy.
Armoa ei näy, ei kuulu missään.
2.
Joku töihin, joku kotiin kulkee
toivotonta tietä, vailla viittaa,
kadun viimoissa.
Yhden piinasta ei toinen piittaa.
3.
Lapsina jo heidät lannistettiin,
sairas hellyys saartoi yltä, alta,
päihde pahuuden,
häijyys hiljainen ja väkivalta.
4.
Luoja, lapsena myös leikit kerran,
tunsit riemun, naurun, nyyhkytyksen.
Kannoit ihmisten
iskut, kurjuuden ja kärsimyksen.
5.
Tule taas ja lapset syliin nosta!
Ole kadullamme lähimmäinen,
joka armahtaa.
Silloin hajoaa myös julmuus jäinen.
6.
Murra meissä vihan kylmä ketju,
jolla lasta lannistimme, löimme.
Tule oppaaksi.
Armahdustasi me ikävöimme.
Pekka Kivekäs Jyväskylässä 2006. Sävel: Saavu, Jeesus, suuri armontuoja (koraali 357). Julkaistu kokoelmassa Uusia virsiä 2008, Kirjapaja
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Enkeli on alkujaan kosminen voima, ei lasten söpö juttu – ”On paljon lässyn lässyn meininkiä”
HengellisyysSuosittu Suojelusenkeli-virsi päivittelee maailman pimeyttä ja jättää lastenhoidon taivaallisen siivekkään varaan. Virsirunoilija ja pappi Pekka Kivekäs pitää ajatusta suorastaan vaarallisena.
