null Glögi on melko tuore jouluperinne, mutta jo 1500-luvulla Katariina Jagellonican hovissa juotiin tiettävästi kaneliviiniä

Mantelit ja rusinat ovat kuuluneet glögiin 1930-luvulta lähtien. Ikuisuuskysymys kuuluu, pitääkö mantelien olla glögissä kokonaisina vai lastuina.

Mantelit ja rusinat ovat kuuluneet glögiin 1930-luvulta lähtien. Ikuisuuskysymys kuuluu, pitääkö mantelien olla glögissä kokonaisina vai lastuina.

Hyvä elämä

Glögi on melko tuore jouluperinne, mutta jo 1500-luvulla Katariina Jagellonican hovissa juotiin tiettävästi kaneliviiniä

Tänä vuonna trendikkäimmät glögit valmistetaan kotimaisista marjoista. Glögin valmistamista on vaikea mokata.

Vielä 1900-luvun alussa alkoholi­pitoista joulujuomaa ­nimeltä glögi nauttivat lähinnä kaupunkien varakkaat säätyläiset. 1930-luvulla juomaan keksittiin lisätä rusinoita ja manteleita.

Tavallisen kansan keskuuteen glögi alkoi levitä vasta 1960-luvulla. Vielä tuolloin glögi valmistettiin alusta lähtien kotona. 1980-luvulla glögin käyttö yleistyi nopeasti.

– Jouluperinteenä glögi on Suomessa suhteellisen tuore, joten se ei ole meille mikään pyhä tuote, Marttojen Maija Soljan­lahti kertoo.

Glögistä valmistetaan vuosittain erilaisia sesonkiversioita raparperiglögistä suolakaramellin makuiseen alkoholipitoiseen glögiin.

Tänä vuonna juomatrendien seuraajat valmistavat alkoholittoman glöginsä kotimaisista marjamehuista. Perinteistä tummaa väriä mehuun saa esimerkiksi puolukasta, karpalosta ja mustaherukasta.

Vaikka glögi-nimellä tunnettu juoma on suhteellisen uusi ilmiö, lämpimiä ja maustettuja viinijuomia on todennäköisesti juotu yhtä kauan kuin viiniäkin eli satojen jos ei tuhansien vuosien ajan.

Kun kahvi ja tee olivat vielä tuntemattomia nautintoaineita, kuumat maustejuomat olivat suosittuja Suomessakin. Turun linnassa, Katariina Jagellonican (1526–1583) hovissa, oli tiettävästi käytössä kaneliviinin lämmitysastia.

Glögi ei ole meille mikään pyhä tuote.

1700–1800-luvun säätyläisten kuumiin maustejuomiin makua toivat sitruunamehu, sokeri ja kaneli.

Nykyään erilaisia glögiohjeita löytyy ­helposti googlaamalla. Vuonna 1854 Oulun Wiikko-Sanomissa julkaistiin punaisen punssin ohje, johon tarvittiin 7 korttelia (1 kortteli on 3 desilitraa) teevettä, 4 korttelia arrakkia, 1 kortteli karviais- tai karpalomarjojen mehua ja 2 naulaa (yksi naula on 500 grammaa) sokeria.

Yksinkertainen ja vaivaton valmistusmenetelmä saattaa olla yksi glögin suosion salaisuuksista. Oikeastaan juoman voi pilata vain yhdellä tavalla: antamalla nesteen kiehua.

Maija Soljanlahti suosittelee kuumentamaan juoman mikroaaltouunissa. Näin säästyy energiaa, eikä juoma pääse unohtumaan liedelle liian pitkäksi aikaa.

Oikeaoppisesti glögi tulee juoda metallipidikkeellä varustetusta kuumajuomalasista tai pienestä kahvikupista – ei missään tapauksessa teemukista.

Glögipöytään kannattaa kattaa pikkulusikat, joilla kupista voi noukkia ylös mantelit ja rusinat.

Tästä päästäänkin ikuisuuskysymykseen eli siihen, pitääkö manteleiden olla glögin ­seas­sa kokonaisina vai lastuina. Mitä mieltä asiasta on Soljanlahti?

– Minusta niiden kuuluu olla kokonaisia.

Muut lähteet: Oulun yliopiston yliopistonlehtorin Ritva Kyllin teos Suomen ruokahistoria – Suolalihasta sushiin (Gaudeamus 2021) ja Kyllin sähköpostihaastattelu.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.