Gurun opissa: Käsillä tekeminen auttaa rauhoittumaan

Gurun opissa: Käsillä tekeminen auttaa rauhoittumaan

Verstas oli suutari Hjalmar Ekströmin mietiskelypaikka.

Hjalmar Ekström teki pitkää työpäivää suutarinverstaassaan Helsingborgissa. Päivät saattoivat venyä välillä kuusitoistatuntisiksi. Varsinkin kesäaikaan asiakkaita riitti. Kauempaa tulleita suutari ja hänen vaimonsa majoittivat kotiinsa.

Jotkut viipyivät heidän luonaan viikon tai parikin. He eivät tulleet kuuluisan suutarin luokse vain teettämään tai korjauttamaan kenkiä, vaan etsimään lepoa ja vastauksia elämänkysymyksiinsä.

Suutarin työhuoneesta oli tullut Ekströmille rukouskammio ja uskonasioita pohtivien ihmisten vastaanottohuone. Hän kirjoitti siellä myös tuhansia kirjeitä. Näissä kirjeissä hän neuvoi ihmisiä, jotka olivat ottaneet häneen yhteyttä saadakseen apua. 

Mitä ihmiset saivat mukaansa suutarin luota?

Ekströmin ystäviin kuulunut tullivirkailija kuvaili käyntiään tämän luona näin: "Hän oli enimmän aikaa vaiti. Enimmäkseen kuului vain minun ääneni. Silloin tällöin kuului lyhyt vastaus. Pitkän aikaa oli aivan hiljaista."

Ekströmin lähipiiriin kuulunut Ulrika Ljungman kävi usein tämän verstaassa lataamassa akkujaan: "Riitti, että istui hänen vieressään ja katseli, kun hän teki ja korjasi kenkiä. Oli aivan hiljaista. Mutta aina sai mukaansa jotakin."

Sisimmässäsi on hiljainen kammio, missä saa päästää irti kaikesta omasta paikkailusta ja antaa kaikki Jumalan hoitoon.



Ennen suutariksi ryhtymistään Ekström oli opiskellut diakoniksi ja toiminut seurakuntadiakonina. Hänellä olivat takanaan myös vuodet Tolstoi-henkisenä matkasaarnajana. Hän oli saanut mystisiä kokemuksia ja käynyt läpi vuosien hengellisen kriisin.

Käänteentekevää oli se, kun hän vuonna 1922 tutustui Tukholman vanhassa kaupungissa lyhdynsytyttäjänä työskennelleeseen Carl Flodbergiin ja hänen mystikkoystäviinsä. Tämän piirin kautta Ekström sai kosketuksen kristittyjen mystikkojen kirjoituksiin, joiden avulla hän alkoi tulkita omaa hengellistä tietään ja opastaa myös muita.

Itsekseen työskennellessään Ekström vaelteli mielessään ystäviensä luona ja kävi heidän kanssaan keskusteluja. Hän sanoi, että sisimmän hiljaisessa kammiossa, mihin mikään ulkoinen melu ei ulottunut ja missä saattoi tuntea vain Jumalan hiljaisen hengityksen, hän koki olevansa yhtä kaiken kanssa. "Aina kun sinne astuu, hämmästyy, miten sinne mahtuu kaikki", hän totesi

"Se on paikka, missä ei ole kiirettä. Jumalalla ei ole kiire. Se on paikka, missä saa päästää irti kaikesta omasta paikkailusta ja antaa kaikki Jumalan hoitoon", Ekström neuvoi erästä naista.

Se hiljainen kammio on avoinna meille jokaiselle hiljaisessa sisäisessä rukouksessa.

Rukous halkoja pinotessa

Jumala on syvin hiljaisuuden lähde. Kun hiljennyt hänen edessään, on kuin kylpisit hänen hiljaisuudessaan.

Seuraavan kerran, kun puuhailet jotakin käsilläsi, esimerkiksi kun pinoat halkoja, leivot, neulot tai vaikka putsaat sienisatoa, kokeile samalla hiljentymistä.

Hengittele rauhallisesti ja ole hetki omissa ajatuksissasi.

Rukoile sitten siinä hiljaisuudessa itsesi ja lähimpiesi puolesta.

Vaikka he olisivat kaukana, rukouksen hiljaisuudessa voit olla hetken heidän vierellään.

 

Ohjaajana Hjalmar Ekström

Hjalmar Ekström oli suutari, josta tuli mystikko ja sielunhoitaja. Hän luki paljon hengellistä kirjallisuutta ja vietti vuosikymmenet hiljaista elämää suutarinverstaassaan Helsingborgissa, Ruotsissa. Verstaasta tuli hänen hengellinen työpajansa, joka veti monenlaisia ihmisiä puoleensa.

Ekström syntyi vuonna 1885 Skånessa. Hänen isänsä oli suutari, joka oli opettanut ammatin myös vanhimmalle pojalleen. Ekström oli opiskellut myös diakoniksi ja toiminut jonkin aikaa seurakuntadiakonina. Hän oli naimisissa diakonissa Märta Bäfmanin kanssa, jonka kanssa hänellä oli kaksi tyttöä.

Ekström tunnetaan kirjeistään, joista osa on julkaistu. Hän kuoli Helsingborgissa vuonna 1962. Samana vuonna julkaistiin myös hänen ensimmäinen kirjekokoelmansa Den fördolda verkstaden.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi