Gurun opissa: Itsensä hukanneella on koti Jumalan luona

Gurun opissa: Itsensä hukanneella on koti Jumalan luona

Kun päästät irti levottomista ajatuksistasi, ne eivät pääse kasvamaan masentaviksi, syyllistäviksi ja itseä ylentäviksi tarinoiksi.

Mielen tietoisinta läsnäoloa on rukous, mikäli on uskominen Evagrios Pontoslaista, 300-luvulla elänyttä mystikkoa.

Evagrios oli Mustanmeren rannalta Pontoksesta kotoisin oleva piispanpoika. Hänestä oli jo tullut Konstantinopolin arkkidiakoni ja näkyvä hahmo siellä pidetyssä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Evagrioksen oli kuitenkin paettava kaupungista rakkausseikkailunsa vuoksi.

Pari vuotta myöhemmin hän löysi itsensä Egyptistä, jossa ryhtyi kuuluisan erämaaisän Makarios Egyptiläisen oppilaaksi. Erämaan koulussa Evagrioksesta tuli herkkä ja takkanäköinen ihmisen mielenliikkeiden tuntija ja rukouksen opettaja.

”Rukous on mielen ylentämistä Jumalan luokse.” Näin kuuluu yksi Evagrioksen tunnetuimmista rukouksen luonnehdinnoista. Hän korosti sitä, että tunnistamme Jumalan sisäisen intuition, emme niinkään loogisen päättelyn ja käsitteiden avulla.

Tämä sisäinen mieli on arvokkain ominaisuutemme. Siinä kommunikoimme Jumalan kanssa paljon sanoja syvemmällä tasolla.

”Häiriintymätön rukous on mielen korkein toiminto”, Evagrios sanoi. Siinä voit olla tietoisimmin läsnä, yhtä aikaa erossa kaikesta ja yhteydessä kaikkeen. Mielesi on silloin eniten kotonaan, Jumalan tykönä.

Miksi emme koe oloamme kotoisaksi? Mikä saa mielemme harhailemaan? Miksi olemme levottomia ja ahdistuneita?

Evagrios kutsui ”pahoiksi ajatuksiksi” niitä asioita, jotka saavat mielemme levottomaksi ja olomme ahdistuneeksi. Hän listasi kahdeksan pahaa ajatusta, jotka voivat olla kuin psyykkisiä pakkomielteitä, jos emme löydä keinoa niiden voittamiseksi.

Näiksi asioiksi Evagrios nimesi mässäilyn, himokkuuden, ahneuden, raskasmielisyyden, vihan, haluttomuuden, kunnianhimon ja ylpeyden. Niitä ja niiden takaa löytämiään demoneita ja niiden juonia Evagrios kuvasi eläytyvästi ja tarkasti.

Evagrios sanoisi ehkä, että eivät ajatukset ole ongelma, vaan se, miten reagoit niihin ja miten kommentoit niitä.

Keskipäivän aikaan erämaan kuumuudessa munkkia uhkasi helposti haluttomuuden, masennuksen, levottomuuden tai ikävystymisen demoni. Aurinko tuntui pysyvän paikallaan eikä mitään tapahtunut.

Oli vaikea keskittyä mihinkään. Paha olo yltyi. Oliko millään mitään merkitystä? Yhtenään piti nousta katsomaan, missä oli. Eikö kukaan, vaikka kuinka vähäinen veli tulisi käymään?

Miksi elämä tuntui koko ajan samalta? Miksi mikään ei muutu? Eikö pitäisi lähteä ja etsiä uusi paikka ja uusi yhteisö, jossa voisi olla paremmin hyödyksi?

Kun yrität hiljentyä, havahdut mielikuvien ja ajatusten tulvaan, joka mielessäsi liikkuu. Tuntuu kuin mielessäsi pyörisi ääninauha tai video, joka vangitsee sinut.

Evagrios sanoisi ehkä, että eivät ajatukset ole ongelma, vaan se, miten reagoit niihin ja miten kommentoit niitä. Ihminen muuttaa helposti ajatukset itseä syyllistäviksi, masentaviksi tai itseä ylentäviksi tarinoiksi.

Havainnoi ajatus, nimeä se, mutta älä takerru siihen. Anna sen tulla ja mennä, kadota hiljaisuuden mereen. Muista, että Jumala ottaa sinut vastaan juuri siellä, missä olet tarvitsevin ja murtunein ja juuri nyt hukassa.

Haavani ovat sinun haavojasi, Jumala

Kun hiljennyn, herään hengitys hengitykseltä sinun läsnäoloosi. Yhtä aikaa havahdun myös ajatusten tulvaan.

Mitä minun tulisi tehdä, mitä olen tehnyt, mitä minulle on tehty, mitä kenenkään ei pitäisi tehdä, millainen minun tulisi olla, miten haavoittunut olen?

Tästä kaikesta tahdon päästää irti hengitys hengitykseltä. Haavani ovat sinun haavojasi, sinun haavoissasi paranen. Tässä olen, paranna sinä minut.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi