Gurun opissa: Jumalan luona kaikki vertailu päättyy
Pappi ja kirjailija Henri Nouwen oli levoton sielu, joka löysi lopulta kotinsa kehitysvammaisten yhteisöstä.
Henri Nouwen oli 54-vuotias ja kokeillut elämässään kaikenlaista. Itseään etsiessään hän oli matkustanut kotimaastaan Hollannista Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Hän oli opiskellut ja opettanut yliopistossa teologiaa ja psykologiaa. Välillä hän oli viettänyt aikaa luostarissa. Latinalaisessa Amerikassa hän oli työskennellyt köyhien parissa ja harkinnut sinne jäämistä.
Nyt hän työskenteli professorina Yalen ja Harvardin yliopistoissa, mutta Ranskan-matkallaan hän oli kokenut jotakin ainutlaatuista. Hän oli tutustunut siellä Arkki-yhteisöihin, joissa kehitysvammaiset ja heidän avustajansa asuivat yhdessä. Tuo matka muutti hänen elämänsä suunnan.
Nouwen jätti yliopistot ja löysi paikkansa Daybreakin Arkki-yhteisöstä Kanadasta. Hänestä tuli yhteisön pappi. Nouwen koki olevansa tuhlaajapoika, joka oli löytänyt kodin. Hän sanoo olleensa siihen saakka levoton sielu, jonka oli vaikea jäädä sinne, missä kulloinkin oli. Nyt hän oli löytänyt paikan, johon tahtoi asettua.
Jumala avaa sylinsä yhtä lailla sille, joka on tuhlannut kaiken, kuin sille, joka kokee eläneensä oikein ja tarkkailee tuhlaria kaunaisena.
Kehitysvammaisten yhteisöstä tuli Henri Nouwenille paitsi koti myös hänen tärkein koulunsa ja sen 25-vuotiaasta asukkaasta Adamista hänen merkittävin opettajansa. Adam itse ei tosin tiennyt sitä. Hän ei osannut puhua, pukeutua, kävellä eikä syödä omin neuvoin. Hän myös sairasti vaikeaa epilepsiaa. Hän oli kaikessa riippuvainen toisten avusta. Jonkun piti olla aina paikalla häntä varten.
Nouwen tajusi, että hän oli rakentanut oman elämänsä sen varaan, mitä hän oli ja sai aikaan ja mitä hän merkitsi muille. Adam opetti aivan muuta. Adam ei itse voinut tehdä mitään. Hänen kanssaan saattoi vain olla.
Nouwen, jolle sanat olivat kaikki kaikessa, ymmärsi tulleensa paikkaan, jossa sanat olivat toissijaisia. Niitä ennen olivat syöttäminen, peseminen, halaaminen, syliin ottaminen, yhdessä tekeminen, sureminen ja iloitseminen.
Iltaisin Nouwen näki, miten levollinen rukous rauhoitti Adamin uneen. ”Siitä alkaen, kun olen rukoillut Adamin kanssa, olen entistä enemmän alkanut ymmärtää, että rukoileminen on olemista Jumalan kanssa, ajan haaskaamista hänen seurassaan”, Nouwen toteaa.
Arkki-yhteisössä Henri Nouwen kirjoitti kirjansa Tuhlaajapojan paluu. Sen aiheena on 1600-luvulla eläneen hollantilaisen Rembrandtin maalaama samanniminen teos. Kumpikin käsittelee Jeesuksen kertomusta tuhlaajapojasta, tämän hyväsydämisestä isästä ja omavoimaisesta isoveljestä.
Maalauksen kopiota Nouwen piti aina mukanaan. Hän löysi kertomuksesta itsensä. Hän näki, miten vaikea hänen oli lakata kontrolloimasta elämää ja ”yhä uudestaan antautua rakkaudelle, joka ei tunne mitään rajoja”.
Nouwen ihaili sirkustaiteilijoita. Kerran lomamatkallaan hän näki kuuluisan trapetsiryhmän esityksen ja tutustui näiden huimapäiden elämään. Ilmahyppyjen tekijä kertoi Nouwenille, ettei suurin tähti suinkaan ollut hyppääjä vaan hänen sieppaajansa. Hyppääjän piti vain luottaa siihen, että sieppaaja on paikalla juuri oikealla hetkellä ja ottaa hänet kiinni. Hänen piti vain lentää kädet ojennettuina ja luottaa, että toinen on häntä varten. Nämä ilmalennot kuvasivat Nouwenille uskon ihmettä.
Jumalan luona kaikki vertailu ja kilpailu päättyy, Henri Nouwen sanoo. Jumala avaa sylinsä yhtä lailla sille, joka on tuhlannut kaiken, kuin sille, joka kokee eläneensä oikein ja tarkkailee tuhlaria kaunaisena. ”Jumalalla on yhtä harras – ellei hartaampi – halu löytää minut kuin minulla on halu löytää hänet”, Nouwen kirjoittaa.
Samaa myötätuntoa Jumala odottaa meidän osoittavan toisillemme. Se on mahdollista, kun luottamuksemme on hänessä.
Myötätuntoisen sydämen rukous
Rakas Jumala,
sitä mukaa kun sinä vedät minua
yhä syvemmälle sydämeesi,
huomaan, että matkakumppanini
ovat ihmisiä, joita sinä rakastat
yhtä täydesti kuin minua.
Myötätuntoisessa sydämessäsi
on paikka meille jokaiselle.
Ketään ei jätetä ulkopuolelle.
Auta minua jakamaan myötätuntoasi niin,
että rajaton rakkautesi näkyisi siinä,
miten kohtelen veljiäni ja sisariani.
(Henri Nouwenia mukaillen)
Ohjaajana Henri Nouwen
Henri J. M. Nouwen on viime vuosisadan merkittävimpiä hengellisiä opettajia ja kirjoittajia. Hän eli vuosina 1932–1996. Hän syntyi ja kuoli Hollannissa, mutta asui monessa maassa. Hän teki työtä köyhien parissa ja toimi pastoraaliteologian ja -psykologian opettajana ja professorina Yalen ja Harvardin yliopistoissa. Ranskassa hän tutustui kehitysvammaisten Arkki-yhteisöihin. Hän innostui niistä ja eli elämänsä viimeiset kymmenen vuotta Kanadassa sijaitsevassa Arkki-yhteisössä toimien sen pappina.
Nouwenin suomennettuja kirjoja ovat mm. Erämaasta puutarhaan, Sydämen tie, Pelon talosta rakkauden taloon, Toivo kaaoksen maailmassa, Kutsumus ja Tuhlaajapojan paluu.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Gurun opissa: Pyhiinvaeltaja matkaa ennen kaikkea sisimpäänsä – kävely auttaa siinä
HengellisyysPyhiinvaeltajan kannattaa pitää kantamuksensa kevyinä, muistuttaa pyhiinvaeltajakonkari Gerard W. Hughes.
Gurun opissa: Jumalan rakkaus on kuin meren aava
Hengellisyys
