Gurun opissa: Lähde tutkimusmatkalle sisimpääsi
Jumalanpalvelusta voi viettää kuuntelemalla tunnin omaa sisintään. Kveekarit tekevät niin.
Kaikkein tärkein on sisälläsi. Siksi omaa sisintään kannattaa kuunnella. Ja minkä löydön sisintäsi kuunnellessasi teetkin, älä tee siitä opinkappaletta, neuvovat kveekarit.
Helluntaiviikolla vuonna 1652 eräässä pikkukaupungissa Englannissa vietettiin markkinoita. Paikalla oli paljon väkeä. Oli maatyöläisiä ja paimenia etsimässä töitä. Oli tilanomistajia ja kauppiaita vaimoineen, kokkeja ja palvelijoita.
Siellä liikkui myös nahkanuttuun ja nahkaisiin polvihousuihin pukeutunut mies. Hän oli suutari ja lammaspaimen. Kuuluvalla äänellä hän kutsui ihmisiä tornitalon pihalle. Tornitalolla hän tarkoitti läheistä kirkkoa. Pihalla hän kiipesi puuhun ja piti sieltä saarnan.
Uskon salaisuus alkoi avautua hänelle vähitellen hänen retkeillessään ja viettäessään öitä taivasalla.
Miehestä huokui sisäinen varmuus ja näkyi, että hän oli viettänyt paljon aikaa ulkoilmassa. Avoimen taivaan alla hän kehotti ihmisiä tulemaan ulos käsin tehdyistä temppeleistä ja odottamaan Jumalan henkeä. Hän sanoi, että jokainen ihminen on hengen temppeli. Kristusta hän kutsui tosi valoksi, joka valaisee jokaisen ihmisen. "Kristus on jokaisessa ihmisessä sisäisenä valona ja sisäisenä totuutena. Ihmisen tulee vain kääntyä sitä kohden", mies saarnasi.
Seuraavana sunnuntaina hän nousi parin mailin päässä olevalle kukkulalle ja piti siellä oman vuorisaarnansa tuhatpäiselle joukolle.
Mies oli George Fox, josta tuli kveekariliikkeen perustaja. Tuo helluntaiviikko merkitsi alkua hengelliselle liikkeelle, joka sai nopeasti kannattajia ympäri Englantia. Fox oli kulkenut monta vuotta paikasta toiseen ja papin luota toiselle löytämättä apua hengelliseen etsintäänsä. Uskon salaisuus alkoi avautua hänelle vähitellen hänen retkeillessään ja viettäessään öitä taivasalla. Hiljaisuudessa hän koki Jumalan läsnäolon. Oli ainakin yksi joka ymmärsi häntä.
Se, mitä tänään sanot uskostasi, kertoo siitä, missä kohtaa matkaa olet.
Nykyäänkin tämä on parinsadantuhannen kveekarin uskon ydin.
Kerran viikossa he kokoontuvat tunnin ajaksi ja ovat yhdessä hiljaa. Se on heidän jumalanpalveluksensa. He luottavat siihen, että Jumala on läsnä jokaisen sisimmässä ja puhuu sille, joka kuuntelee.
Aina silloin tällöin joku voi sanoa ääneen omasta sisimmästään nousseen sanan tai ajatuksen. Sitä ei kommentoida. Palataan vain hiljaisuuteen. Hiljaisuus saa johtaa. Kenelläkään ei ole omaa agendaa. On vain yhdessä tapahtuva sisäinen kuuntelu.
Kveekarien periaatteena on, että Jumalasta on hyvä puhua vähin sanoin. Yhtä niukasti ja kunnioittavasti on syytä puhua toisen ihmisen tiestä ja elämästä. Jokaisella on oma tiensä eikä kukaan voi olla toisen mestari. Voit kulkea toisen kanssa, mutta et hänen puolestaan.
Jokaisen matka on vielä kesken. Se, mitä tänään sanot uskostasi, kertoo siitä, missä kohtaa matkaa olet.
Tunti hiljaa
Kveekariyhteisöt ovat toimineet vuosisatoja kevyellä organisaatiolla hiljaisten tuntien varassa. Miten sellaista voisi harjoitella?
Kokeile viettää hiljaisuuden tuntia tai päivää parin ystäväsi kanssa kotona tai ulkona luonnossa. Tai miltä tuntuisi viettää yhteinen teehetki hiljaisuudessa?
Entä voisitko sopia puolisosi tai elämänkumppanisi kanssa, että silloin tällöin, vaikka kerran viikossa, viettäisitte yhteisen hiljaisen hetken?
Seurakunnat järjestävät hiljaisuuden päiviä ja retriittejä, joissa voi kokeilla pitempää hiljaisuutta yhdessä toisten kanssa.
Ohjaajana George Fox
Englantilainen suutari George Fox sai vuonna 1647 valaistumisen kokemuksen. Hän opetti, että jokaisen on mahdollista saada yhteys Jumalaan, koska hänen sisällään on siihen kosketuskohta. Fox organisoi vapaamuotoisen uskonnollisen liikkeen, joka sai nimekseen Religious Society of Friends. Toiset alkoivat kutsua heitä kveekareiksi. Fox ystävineen joutui alusta pitäen vaikeuksiin viranomaisten kanssa, sillä he kieltäytyivät maksamasta kymmenyksiä valtionkirkolle, vannomasta valaa oikeudessa ja tarttumasta aseisiin. Fox joutui moneen otteeseen vankilaan, kuten monet hänen ystävänsäkin.
Nykyään eri puolilla maailmaa on noin 250 000 kveekaria. Kveekareille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1947.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hiljaisuuden kosketukset tekivät Susanna Erätulesta etsijän – mitä sanottavaa hiljaisuudella on?
Hyvä elämäHyvän hiljaisuuden kosketus toistui lähes päivittäin Susanna Erätulen lapsuudessa. Kun entisestä lumilautailijasta tuli äiti, oli aika ottaa selvää, mitä sanottavaa pysähtymisen hetkillä on.
Gurun opissa: Mitä tosi ystävyys on?
Hengellisyys
Gurun opissa: Tiedätkö, mihin olet matkalla?
Hengellisyys
Gurun opissa: Yksikään ihminen ei ole saari
Hengellisyys