Gurun opissa: Sattumaa vai sallimusta?

Gurun opissa: Sattumaa vai sallimusta?

Tiede sulkee selityksistään Jumalan, ja niin sen pitääkin tehdä, sanoo yhdysvaltalainen teologi John F. Haught.

Pennsylvanialainen John F. Haught oli kutsuttu vuonna 2005 erikoiseen oikeudenistuntoon. Siinä käsiteltiin paikallisen koululautakunnan päätöstä ottaa Doverin koulupiirissä käyttöön oppikirja, jonka mukaan luonnon ilmiöiden takana on älykäs suunnittelu, ei evoluutio.

Lautakunta korosti, että oppilaiden tuli olla tietoisia evoluutioteorian puutteista ja ongelmista. Heille piti opettaa luomisoppia ja älykkään suunnitelman teoriaa. Osa vanhemmista ei hyväksynyt lautakunnan päätöstä, vaan vei sen oikeuteen. Haught oli siellä heidän kutsumanaan.

 

Oikeudenkäynnin aikoihin John F. Haught oli työskennellyt 35 vuotta teologian professorina katolisessa Georgetownin yliopistossa ja kirjoittanut lukuisia kirjoja tieteen ja uskonnon suhteista. Oikeudessa Haught todisti, että lautakunnan päätös voisi pakottaa opettajat välittämään oppilailleen biologian tunneilla tietoa, joka oli luonteeltaan läpeensä uskonnollista eikä tieteellistä. Samalla hän kuitenkin muistutti, ettei oppilaille tulisi antaa myöskään sellaista opetusta, että evoluutiota voi ymmärtää vain omaksumalla materialistisen maailmankatsomuksen.

Jumala ei ole tuhattaituri, suunnittelija eikä ensimmäinen liikuttaja. Hän on elämän ja olemisen syvyys ja perusta.

Hän painotti, että evoluution antama selitys monimuotoisen elämän synnystä ja kehittymisestä ei ole vaihtoehto tai kilpailija teologiselle selitykselle ja uskolle. Selitykset ovat rinnakkaisia. Joka tapauksessa jo universumin alkuhetkinä tapahtui jotain, mikä teki elämän synnyn mahdolliseksi, kun sen aika tuli, oli se sitten ”sattumaa” tai ”jumalallista sallimusta”.

Miksi kinastella, kun Haughtin mukaan voisimme nähdä erilaiset tavat yrittää ymmärtää elämää mahdollisuuksina syventää omaa ymmärrystämme?

 

Tiede sulkee selityksistään Jumalan. Niin sen pitääkin tehdä, John F. Haught muistuttaa. Kristitynkään ei tarvitse pitää Jumalaa luonnon tapahtumiin puuttuvana toimijana. ”Jumala ei ole tuhattaituri, suunnittelija eikä ensimmäinen liikuttaja. Hän on pikemmin elämän ja olemisen syvyys ja perusta”, Haught kirjoittaa teologi Paul Tillichia seuraten.

Universumilla on lähes neljäntoista miljardin vuoden menneisyys ja vielä mittaamattoman pitkä tulevaisuus. Elämä maapallolla syntyi nelisen miljardia vuotta sitten ja kestänee auringon sammumiseen saakka. Ihmisen ja meidän tuntemamme tietoisen elämän synnystä on tästä perspektiivistä katsottuna vasta vähän aikaa. Niinpä meidän kannattaisi olla melko nöyriä ja hitaita sanomaan mitään lopullista koko elämän mielestä ja päämäärästä.

 

Ja silloinkaan, kun yritämme sanoa jotakin Jumalasta, meidän ei tule tunkea häntä fysiikan, kemian tai biologian lakeihin. Jos Jumala on ja jos olemme hänen muistissaan, hän on paljon enemmän kuin ikinä osaamme aavistaa.

Aina, kun rukoilet vaikka jonkun sinulle läheisen puolesta, rukoilet Jumalaa, joka ei ole vain tässä päivässä vaan myös huomisessa kutsumassa kaikkia puoleensa. Et huokaa yksin, huokaat koko kärsivän luomakunnan kanssa, joka odottaa vapautusta.

Jos evoluutioon perehtyminen jotakin opettaa, niin kärsivällisyyttä ja keskeneräisyyden sietämistä. Käsityksemme Jumalastakaan ei ole vielä valmis, eikä se tässä elämässä valmiiksi tule.

Elämän draaman katseluharjoitus

Kuvittele, että olet maapallolla 3,8 miljardia vuotta sitten ja katselet ensimmäisten elämän merkkien ilmaantumista. Kuvittele, mitä kaikkea siellä näet.

Kulje sitten mielessäsi hitaasti kohti nykyhetkeä. Matkalla näet, miten solut kehittyvät organismeiksi. Organismit kehittyvät selkärankaisiksi. Hermosysteemit tulevat yhä monimutkaisemmiksi. Aivokudokset syntyvät. Tietoiset olennot levittäytyvät maapallolle. Alkaa ihmisen vaellus tähän päivään. Minkälainen vaellus se on? Mitä ihmettelet?

Katsele sitten vielä hetki omaa elämääsi. Mitä näet siinä juuri nyt? Mitä näet tästä eteenpäin?

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi