Monilla diakoniatyön asiakkailla varat eivät tahdo riittää edes ruokaan. Leikkaukset aiheuttavat paniikkia, vaikka eivät vielä olisi osuneet omalle kohdalle.
Hallituksen leikkausten seuraukset näkyvät jo diakoniatyössä – ”Se, että heikoimmista pidetään huolta, on kuulunut meidän yhteiskuntaamme”
Keikkatöitä tehnyt omaishoitaja, pitkäaikaistyötön, opiskelija ja kolme diakoniatyöntekijää kertoivat Kirkko ja kaupungille, miten leikkaukset näkyvät ihmisten arjessa.
Ahdistusta, huolta ja paniikkia. Tätä pääkaupunkiseudun seurakuntien diakoniatyöntekijät kuulevat nyt työssään. Hallituksen leikkaukset osuvat ihmisiin, jotka ovat olleet jo ennestään tiukoilla.
Huhtikuun alusta astui voimaan asumistuen uudistus. Yleisen asumistuen leikkaus koskee yli 400 000 ruokakuntaa Suomessa. Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalmeen mukaan asumistuen pienennykset näkyvät diakoniatyöntekijöiden vastaanotolla nopeasti, vaikka osa leikkauksista tuleekin voimaan vasta silloin, kun henkilön asumistukea tarkistetaan seuraavan kerran.
– Olemme seuranneet pääkaupunkiseudun korkeita asumiskustannuksia ja niiden vaikutuksia jo vuosia. Kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista on valtava pula. Niitä on nyt entistä vähemmän, kun Helsingin kaupungin asunnot Oy eli Heka toteutti isot vuokrankorotukset.
Myös työttömyysturvan muutokset, kuten lapsikorotuksen ja 300 euron suojaosan poisto, vaikuttavat diakonian asiakkaiden tilanteeseen.
– Osa asiakkaistamme olisi valmis ottamaan vastaan mitä työtä tahansa, mutta kaikilla ei ole työkykyä. Jotkut taas pystyisivät elämäntilanteensa vuoksi tekemään osa-aikatyötä. Kaikki ei ole joko–tai. Tulossa oleva ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus saattaa kannustaa osaa ihmisistä, mutta se ei auta niitä, joiden on jo nyt vaikea löytää työpaikkaa, Leppihalme sanoo.
Samoihin ihmisiin kohdistuu monenlaisia leikkauksia
Myös Espoossa esimerkiksi pienipalkkaiset, työttömät, yksinhuoltajat ja opiskelijat painiskelevat korkeiden asumiskulujen ja pienten tulojen kanssa.
– Monella on vaikeuksia jo ruoan riittävyydenkin suhteen. Asumismenot ovat suuret, monella jopa kohtuuttomat. Pitäisi muuttaa edullisempaan asuntoon, mutta edullisia vuokra-asuntoja ei yksinkertaisesti ole kaikille, Espoon tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Pauliina Alanko sanoo.
– Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat joutuneet elämään viime vuosina kriisistä kriisiin, on ollut muun muassa koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa.
Poliittisesta puheesta puuttuu nyt rohkaisu.
- Tiina László
Vantaankosken seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Tiina László luonnehtii kokonaisuutta palapeliksi, jossa samoihin ihmisiin kohdistuu monenlaisia leikkauksia. Niiden yhteisvaikutusta voi olla vaikea hahmottaa.
Leikkauksia on perusteltu muun muassa sillä, että ne kannustavat ottamaan työtä vastaan. Lászlón mielestä todellisuus on monimutkaisempi: ainakaan osa-aikatyön tekeminen ei välttämättä ole taloudellisesti kannattavaa.
– Poliittisesta puheesta puuttuu nyt rohkaisu. Se, että heikoimmista pidetään huolta, on kuitenkin kuulunut meidän yhteiskuntaamme, László muistuttaa.
Ongelmien kanssa ei kannata jäädä yksin
Diakoniatyöntekijät auttavat ihmisiä heidän ahdistuksessaan keskustelemalla ja tarjoamalla apua ja asiantuntemustaan.
– Toivo syntyy siitä, kun keskustellaan ja kartoitetaan tilannetta. Voidaan vaikka ottaa laskupino ja laittaa yhdessä laskut järjestykseen ja selvittää, saako asiakas kaikkia tukia, joihin hän on oikeutettu. Näitä asioita ei tarvitse yksin pohtia, Pauliina Alanko kertoo.
Diakoniatyöhön kohdistuu tällaisessa tilanteessa paljon painetta. Kuinka yksittäisten seurakuntien resurssit riittävät, jos diakonian asiakkaiden määrä kasvaa reilusti?
– Onhan se vähän kysymysmerkki. Meillä on onneksi myös paljon vapaaehtoistyöntekijöitä esimerkiksi tukihenkilöinä, yhteisöruokailussa ja keikka-avussa, ja paljon auttamisen henkeä myös muilla työaloilla, Tiina Lászlo sanoo.
– Se onkin iso kysymys. Diakoniatyöhön pitäisi olla riittävästi resursseja, jotta olisi aikaa kohdata ihmisiä ja selvittää heidän monimutkaisia tilanteitaan, Pauliina Alanko sanoo.
”Millaista säästöä suojaosan poistolla saadaan?”
Anni on 37-vuotias helsinkiläinen perheenäiti, jonka perheeseen kuuluvat puoliso ja kolme koulua käyvää lasta. Uusimmat sosiaaliturvan leikkaukset osuvat Annin perheeseen monin tavoin, erityisesti yleisen asumistuen 300 euron ansiotulovähennyksen poisto. Huhtikuun alusta alkaen pienikin ansiotulo vähentää asumistukea.
– Olen toiminut yli kymmenen vuotta kahden lapseni omaishoitajana ja saan omaishoidontukea. Vanhempi heistä kuntoutui, mutta nuorempi tarvitsee hoitoa, koska hän on autismin kirjolla ja hänellä on vaikea lukihäiriö, Anni kertoo.
– Korona-aikana opiskelin sote-alan ammatin ja olen tehnyt satunnaisesti työkeikkoja Seuren kautta. Töitä riittäisi, mutta nyt en enää voi tehdä keikkoja. Moni osa-aikainen jää varmasti kotiin tämän päätöksen takia. Millaista säästöä suojaosan poistolla saadaan aikaan? Anni ihmettelee.
Annin mies opiskelee. Nuorin lapsi ei vielä pärjää yksinään kotona, ja hänellä on lyhennetyt koulupäivät erityisluokalla. Autistiselle koululaiselle rutiinit ja selkeät aikataulut ovat tärkeitä. Jos koulutaksi myöhästyy, monesti puolikin tuntia, lapsi kieltäytyy lähtemästä ollenkaan. Silloin äiti vie hänet autolla. Koulussa taas lasta kiusataan välillä, ja hän kuormittuu helposti muutenkin ja jää jumittamaan tilanteisiin. Anni joutuu välillä hakemaan hänet kotiin kesken päivän.
Auto on menoerä, mutta Annin mukaan se on välttämätön. Kela hyväksyy sen ”juuri ja juuri”, lääkärintodistuksella.
Tällä hetkellä perheen tulot ovat 3 377 euroa kuussa. Se koostuu omaishoidon tuesta, 469 euroa kuussa, sekä aviomiehen opintolainasta ja -tuesta, 1 071 euroa kuussa, yleisestä asumistuesta, 1 127 euroa, sekä lapsilisistä, vammaistuesta ja elatustuesta.
Vuokra Hekan asunnossa on 1 386 euroa, ja sähkö maksaa 131 euroa. Heka nosti äskettäin vuokria 8,5 prosenttia. Asumistuen leikkaus puree onneksi vasta tammikuussa, kun tulee seuraava tuen tarkistus.
Perheen lukiolainen ei saa enää lapsilisää, mutta saa opintotukea. Siitä suuri osa kuluu matkakorttiin. Hän kävi töissä parina iltana viikossa ja tienasi satasen kuussa käteen, mutta se katsottiin perheen tuloksi eikä sitä voinut käyttää esimerkiksi elokuvissa käymiseen kavereiden kanssa. Vanhempien oli rajoitettava 18-vuotiaan työssäkäyntiä, tai muuten lapsen olisi pitänyt maksaa vanhemmilleen vuokra- tai ruokarahaa.
Ruoka kallistuu, lääkkeiden omavastuuosuus ja lääkärimaksut nousevat, samoin bensan ja vapaa-ajan harrastusten hinnat. Siitä huolimatta Annin perhe sinnittelee eteenpäin.
– Hyödynnämme ruokakauppojen tarjouksia. Nälkää ei tarvitse nähdä. Kirpputorilta löytyy vaatteita kaikille, jopa merkkivaatteita. Laskunmaksua pitää ennakoida ja sopia ajoissa laskuttajan kanssa eräpäivä, etteivät kaikki maksut tule kerralla. Luotamme siihen, että kun mies saa opintonsa valmiiksi tänä vuonna, hän saa töitä ja tilanne helpottaa.
– Eteenpäin on mentävä, kun taaksepäinkään ei pääse!
Annin nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojelemiseksi.
”Osa-aikatyötä ei kannata ottaa vastaan”
Tulevaisuus ja toimeentulo huolettavat Länsi-Vantaalla asuvaa 54-vuotiasta Saria. Ongelmat ovat kasaantuneet. Yo-merkonomiksi kouluttautunut, erilaisia toimisto- ja asiakaspalvelutöitä tehnyt Sari oli määräaikaisessa työsuhteessa vuonna 2019, minkä jälkeen hän jäi työttömäksi. Ollessaan yhä työttömänä vuonna 2022 Sari sairastui rintasyöpään. Työnhaku jäi tauolle.
Nyt sairaus alkaa olla voiton puolella, mutta käsissä on yhä ongelmia. Lääkäri on määrännyt Sarille sairauslomaa kesäkuun loppuun, mutta Keva ja Kela päättivät hiljattain lopettaa tuen toukokuun loppuun.
– En saa mistään rahaa kesäkuussa, Sari kertoo.
Sarin tulot ovat koostuneet viime vuosina tilanteesta riippuen peruspäivärahasta, työttömyyskorvauksesta, Kelan sairauspäivärahasta tai Kevan määräaikaisesta työkyvyttömyyseläkkeestä, josta käytetään myös nimitystä kuntoutustuki.
Selvitäkseen tavallisista elämisen kuluista, hoidoista ja lääkkeistä Sari on joutunut ottamaan vastaan taloudellista tukea iäkkäiltä vanhemmiltaan. Hänellä on heidän kanssaan onneksi läheiset välit, ja apua annetaan puolin ja toisin.
Sari on saanut myös pientä asumistukea, mutta asumistuki omistusasujille päättyy tämä vuoden lopussa.
– En minä maksa asunnolla laskuja. Minusta on väärin, että asunnon omistamisesta rangaistaan. En voi edes myydä asuntoa, sillä se ei mene kaupaksi, mikään täällä ei mene. Kyseessä on 1970-luvulla rakennettu talo, johon on tulossa putkiremontti.
Omia työllistymismahdollisuuksiaan Sari ei pidä hyvinä eikä oikein usko, että työttömyysturvaan tehdyt leikkaukset lisäävät työllisyyttä.
– Päinvastoin. Missä ne työpaikat oikein ovat? Esimerkiksi minun alani työt, sihteerien ja assistenttien paikat, ovat vähentyneet. Osa-aikatyötä ei kannata ottaa vastaan, ei ole koskaan kannattanut.
Toivottomalta Sari ei kuitenkaan vaikuta, vaan sanoo, että toivo kannattaa aina ja että asioilla on taipumus järjestyä.
– Toivo tulee siitä, että teen asioita ja liikun, oleskelen luonnossa. Joka päivä lähden johonkin enkä ole neljän seinän sisällä. En ole ollut edes sairauden aikana.
Sarin nimi on muutettu hänen yksityisyytensä suojelemiseksi.
”Leikkaukset kasaavat esteitä valmistumisen tielle”
Opiskelijan taloudessa pienikin vähennys tuloihin tai lisäys menoihin tuntuu. Huhtikuun alussa tuli voimaan yleisen asumistuen leikkaus, ja ensi vuonna opiskelijat halutaan palauttaa opintotuen asumislisän piiriin, joka on noin 260 euroa kuukaudessa. Joulukuussa eduskunta hyväksyi myös opintorahan indeksijäädytyksen vuosiksi 2024–2027.
– Tieto leikkauksista on herättänyt opiskelijoiden parissa suurta huolta, sillä jo yleisen asumistuen leikkaus oli iso isku. Yleinen asumistuki on kuitenkin ottanut huomioon paikallisen hintatason, mikä on erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla merkittävä juttu, sanoo Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen Wilma Branders.
Brandersin mukaan muutos lisää painetta tehdä töitä ja ottaa opintolainaa. Opintolainan nostaminen on yleistynyt.
– Opiskelun pitäisi olla opiskelijan työtä. Se huolettaa, miten tämä kaikki vaikuttaa opiskelijoiden jaksamiseen ja valmistumiseen.
Aalto-yliopiston ylioppilaskunta myös rakennuttaa ja omistaa opiskelija-asuntoja, joiden vuokrat ovat alle markkinahintojen. Branders ei osaa sanoa, ovatko leikkaukset jo synnyttäneet vilskettä asuntomarkkinoilla, koska edullisille opiskelija-asunnoille on muutoinkin kysyntää.
– Nytkin jonoa on kaikkiin asumismuotoihin. Vaikka lähtisi etsimään halvempaa asuntoa, ei ole mitään takeita, löytääkö sellaista, sillä ei ole olemassa mitään edullisten asuntojen reserviä.
Ylioppilaskunta laati huhtikuussa kaikille kansanedustajille kirjeen, jossa avattiin opiskelijoiden arkea ja leikkausten vaikutusta opiskelijoiden elämään.
– Opiskelijoihin panostaminen pitäisi nähdä investointina, koska me olemme ne tulevaisuuden työntekijät. Leikkaukset kasaavat esteitä valmistumisen tielle. Luulisi, että päättäjät haluavat, että opiskelijat valmistuvat aikataulussa ja hyvinvoivina.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Diakoniatyö myönsi alkuvuodesta avustuksia kolmanneksen enemmän kuin vuosi sitten – ”Tärkeä asia työssäni on etsiä asiakkaalle jokin toivonkipinä”
AjankohtaistaYllättävät ja vaikeat elämäntilanteet saavat ihmiset hakeutumaan diakoniatyöntekijän vastaanotolle. Tulevan syksyn tukimuutokset huolettavat sekä diakoniatyöntekijöitä että asiakkaita.
