Hannele Siro liittyi Tuomiokirkon vapaaehtoisten päivystäjien rinkiin vuonna 2000.
Hannele Siro on jahdannut rusakkoa öisessä Tuomiokirkossa ja kohdannut turisteja kaikista maailman kolkista – vapaaehtoiset päivystäjät mahdollistavat kirkon pitkät aukioloajat
Hannele Siro kokee, että akut latautuvat vapaaehtoisena päivystäjänä.
Olipa ulkomailta saapuva vieras Helsingissä sitten työmatkalla tai lomamatkalla, pitkään tai vain hetken, Helsingin tuomiokirkkoa hänen on vaikea ohittaa. Todennäköisesti hän näkee kirkon ainakin ulkoa, moni myös sisältä. Sisälle tullessaan hän saattaa hyvinkin kohdata vapaaehtoisen päivystäjän, esimerkiksi Hannele Siron.
Se, että Helsingin maamerkki on auki vilkkaimman turistisesongin aikana arkipäivisin aamuyhdeksästä iltayhdeksään, on osin vapaaehtoisten päivystäjien ansiota. Hannele Siro on ollut joukossa mukana parikymmentä vuotta. Vain koronavuodet pakottivat pitämään taukoa.
– Vuonna 2000 oli riemuvuosi ja Tuomiokirkko haluttiin pitää auki 365 päivänä, 24/7. Myös vapaaehtoisia Malmin seurakunnasta pyydettiin mukaan. Mieheni lähti mukaan heti tammikuussa, mutta totesi pian, että täällä yövuoroissa nukahtaa. Helmikuussa minä lähdin mukaan. Meillä oli kiva porukka ja lauloimme täällä yöllä esimerkiksi Nuoren seurakunnan veisukirjan lauluja.
Vapaaehtoiset innostuivat toiminnasta niin, että seurakunta päätti jatkaa pitkiä aukioloaikoja, ei tosin aivan ympärivuorokautisesti.
Nykyään vapaaehtoisia päivystäjiä on noin viitisenkymmentä. Vuoroja voi tehdä sen mukaan, miten omaan elämäntilanteeseen sopii. Kerrallaan päivystäjiä on paikalla kaksi tai kolme.
Hannele Siro tahtoo huomioida erityisesti lapsivieraat, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Espanjaa puhuva pieni kirkkovieras antoi Siron ihastella nukkeaan.
Pelkistetty tyyli ihastuttaa turisteja
Vapaaehtoisten tehtävänä on laskea kirkossa käyneiden ihmisten määrä. Kaikki muu riippuu vähän päivystäjästä itsestään ja myös siitä, millainen ihminen kirkon ovesta astuu sisään. Joku voi haluta jutella, joku olla ihan hiljaa – tämä pätee sekä vapaaehtoisiin että kirkossa vieraileviin.
– Ei me täällä turhaan istuta. Ihan uskomattoman hienoja kohtaamisia on joka kerta, Hannele Siro kertoo.
Jos kielitaitoa on, sitä pääsee varmasti hyödyntämään. Siro puhuu suomen lisäksi ruotsia ja englantia, ja se on riittänyt hyvin.
Siron omaa erikoisalaa ovat kohtaamiset lasten kanssa. Päivätyönään Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskentelevästä Sirosta on mukava huomioida lapset jollakin tavalla, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Lapsivieraalle voi vaikka antaa kirkkobingolapun, jonka avulla hän voi yrittää bongata erilaisia yksityiskohtia kirkosta.
Toisinaan päivystäjiltä kysytään jotakin. Yleisin kysymys on, saako kirkossa valokuvata. Myös se kiinnostaa turisteja, minkä uskontokunnan kirkko on kyseessä – luterilaisuus kun on monille vieras. Myös itse kirkkorakennusta kommentoidaan.
– Me suomalaiset ihastelemme muualla Euroopassa koristeellisia kirkkoja, mutta turisteja ihastuttaa ja ihmetyttää Tuomiokirkon pelkistetty tyyli.
Joskus juttu kääntyy hengellisiin kysymyksiin tai ihmisen elämään.
– Vapaaehtoisilta ei silti edellytetä mitään osaamista hengellisistä asioista, Siro sanoo.
Vapaaehtoiset laskevat, kuinka paljon väkeä kirkossa käy.
Pop up -tyylinen vapaaehtoistyö sopii monelle
Kahdenkymmenen vuoden aikana Hannele Siro on kokenut monenlaisia mieleenpainuvia hetkiä kirkossa.
– Kerran iso rusakko loikki käytävää pitkin kohti alttaria. Puoli tuntia juoksimme toisen päivystäjän kanssa ympäri kirkkoa, että saatiin se ulos täältä. Kello oli varmaan 11 yöllä. Jos joku olisi nähnyt, olisi varmaan ajatellut, että eivät nuo ihan viisaita ole.
Pulukin on käynyt kirkossa sisällä.
Välillä joku ihmettelee, kuinka Siro jaksaa lähteä vielä työpäivän jälkeen Tuomiokirkkoon päivystäjäksi.
– Eniten virtaa vaatii se, että ajan työpaikalta tänne. Muutoin minä voimaannun täällä ja sosiaalinen akkuni latautuu. Ja voihan täällä myös tarvittaessa olla hiljaa.
Hän näkee vapaaehtoistyössä paljon muitakin hyviä puolia: miljöö on mahtava, toiset päivystäjät mukavia. Vapaaehtoisena on päässyt käymään kirkon tornissa, ja syksyisin on vietetty kiitosateriaa Tuomiokirkon kryptassa.
– Tämä vapaaehtoistyö lisää henkistä ja psyykkistä hyvinvointia. Ja tämä on helppoa, pop up -tyylistä toimintaa. Kolme tuntia silloin kun itselle sopii.
Päivystäjillä on mukanaan esittelymateriaalia eri kielillä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsingin tuomiokirkon kryptaan avautui uusi kesäkahvila – holvikaarten suojassa vallitsee kotoisa tunnelma
AjankohtaistaCafe Kryptassa pääsee herkuttelemaan mielenkiintoisissa puitteissa.
