null Vanhat harput kiinnostavat taas: Helsingissä niistä saa nauttia jopa kahdessa konsertissa

Harpun soittaminen vaatii sormien koordinaation harjoittelua, koska sen kielet ovat kaukana toisistaan.

Harpun soittaminen vaatii sormien koordinaation harjoittelua, koska sen kielet ovat kaukana toisistaan.

Vanhat harput kiinnostavat taas: Helsingissä niistä saa nauttia jopa kahdessa konsertissa

Aikojen alussa ensimmäisinä harppuina toimivat jousipyssyt. Kun soitin otettiin keskiajalla käyttöön Euroopassa, oli se jo kehittynyt lähelle nykyistä muotoaan.

Harppu kuuluu maailman vanhimpiin soittimiin: sitä on soitettu jo muinaisessa Egyptissä ja Irakissa. Ensimmäisiä kuvia harpunsoittajista löytyy sumerilaisilta 3 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Näin kertoo harpun historiasta vanhan musiikin asiantuntija Anneliina Rif. Hänen mukaansa harppu otettiin huilun ja rumpujen tavoin käyttöön melko samoihin aikoihin eri maailmankolkissa.

– Alkeellisina harppuina toimivat aluksi metsästyksessä ja sodissa käytettyjen jousipyssyjen jouset. Yksikaarisesta soittimesta harppu alkoi vähitellen kehittyä nykyiseen muotoonsa, jossa on etukaari ja kiinteä kehikko.

Raamatussa harppua soitetaan jo Vanhan testamentin alusta alkaen. 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan harpunsoittaja Jubalista. Heprean kielellä hänen soittimensa on ­kinor.

Uudessa testamentissa puolestaan kerrotaan enkeleistä, jotka soittavat harppua. Siitä syntyi käsitys, että harppu olisi tärkeä soitin taivaassa. Keskiajalla saksalainen abbedissa ja kirkkomusiikin säveltäjä Hildegard Bingeniläinen kehuikin harppua soittimista taivaallisimmaksi.

Keskiajalla harppu oli kelttien suosima instrumentti

Britanniassa on esiintynyt harpusta kuvia 500-luvulta lähtien. Siellä erityisesti keltit ottivat soittimen omakseen. Keski-Eurooppaan sen soittaminen levisi 1100-lukuun mennessä.

Keskiajalla harppu oli pienikokoisempi kuin nykyisin, ja sitä pidettiin sylissä tai jalustalla. Myös sen kielten määrä vaihteli.

Konsertissa harpun taivaalliset murtosoinnut antavat esitykselle eräänlaisen fantasiakruunun.

– Kun soittimien rakennustekniikka kehittyi, harpuista tehtiin isompia ja niissä saattoi olla jopa 25 kieltä. Nykyisessä konserttiharpussa kieliä on 47, Anneliina Rif selvittää.

1700-luvun alussa tulivat harpuissa käyttöön pedaalit, joilla voitiin vaihtaa sävelkorkeutta.

Keskiaikaisessa ja vielä varhaisen barokinkin musiikissa määriteltiin harvoin soitinta, jolle teos oli sävelletty, joten näiltä aikakausilta on vaikea löytää juuri harpulle sävellettyä musiikkia. Sen sijaan 1800-luvulla saksalainen Louis Spohr teki sävellyksiä yksistään harpulle. Myöhemmin esimerkiksi Claude Debussy ja Maurice Ravel sävelsivät soolo-ohjelmistoa myös harpulle.

Pehmeä-ääninen säestyssoitin

Huomiota herättävää harppua arvostetaan Anneliina Rifin mielestä edelleen muusikkopiireissä. Sitä ei kuitenkaan ole mukana läheskään joka orkesterissa.

– Ajattelen, että konsertissa harpun taivaalliset murtosoinnut antavat esitykselle eräänlaisen fantasiakruunun.

Kun muun muassa erilaisia huiluja soittava Rif alkoi tutustua harppuun lähemmin, hän huomasi, että se on erinomainen säestyssoitin, koska se ei ole liian kovaääninen.

– Harppua on ihana soittaa. Sen ääni on niin vapaa ja resonoiva. Toisaalta se on haastava soitin. Sen kielet ovat kaukana toisistaan, joten soittaminen vaatii sormien koordinaation harjoittelua.

Lokakuussa pääkaupunkiseutulaisia hellitään harpun soitolla, kun Temppeliaukion kirkossa esiintyy amerikkalainen harpisti Mary Lattimore ja Sacred Music Festivalilla Kulttuurikeskus Caisassa englantilainen harpisti Vanessa Paloma Elbaz.

Elbaz soittaa läntisen Välimeren ja Marokon sefardijuutalaisten perinteistä musiikkia. Hänen soittimenaan on keskiaikainen harppu.

– Keskiaikana harppuja oli monenlaisia. Nykyään niiden valmistuksessa käytetään lähteinä varhaisia maalauksia ja piirustuksia ja vanhaa tietotaitoa, Rif ­kertoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: