Leena Valmu uppoutuu mielellään kirjeen kirjoittamiseen varhain aamulla, kun muut perheenjäsenet vielä nukkuvat.
Harras hetki: Teknologiapäällikkö Leena Valmu rentoutuu kirjoittamalla kirjeitä käsin
Valmun mielestä hidas viestittely on hyvää vastapainoa nykyiselle hektiselle maailmalle. Kirjeen matka Amerikkaan kestää lähes viikon.
Leena Valmun mielestä paras ajankohta kirjeen kirjoittamiseen on varhainen aamu. Hän herää yleensä jo viiden jälkeen, jolloin muut perheenjäsenet vielä nukkuvat ja koirakin vasta heräilee. Laitettuaan kahvin tippumaan Valmu aloittaa kirjoittamisen keittiön pöydän ääressä. Kesällä hän siirtyy usein kirjoituspuuhaan kotinsa terassille ja nauttii siitä, kun linnut laulavat eikä ketään näy missään.
Tämä hetki merkitsee Valmulle täydellistä rentoutumista. Koko muu maailma sulkeutuu silloin ympäriltä, vähän samoin kuin päiväkirjaa kirjoittaessa tai virkatessa.
Kirjeitä kahdelle amerikkalaiselle
Leena Valmu on teknologiapäällikkö, joka kirjoittaa myös lasten- ja nuortenkirjoja. Hän sai sysäyksen kirjeiden kirjoittamiseen käsin keväällä Ateenassa, kun hän työskenteli siellä Kirjailijaliiton residenssissä. Kerran hän törmäsi kaupungilla pieneen kauppaan, jossa myytiin pelkästään kaikkea kirjeiden kirjoittamiseen liittyvää, kuten kirjepapereita, kyniä ja kirjekuoria.
Valmu alkoi muistella, miten hänellä oli nuorena kirjekavereita, esimerkiksi vuosien ajan portugalilainen tyttö, joka kävi Valmun häissäkin. Samana iltana Valmu löysi googlen avulla amerikkalaisen kirjeenkirjoittajien allianssin, joka välittää kirjeenvaihtokavereita ympäri maailmaa. Hän on nyt kirjeenvaihdossa kahden eri-ikäisen amerikkalaisnaisen kanssa.
Muistoja olisi hyvä jäädä muussakin muodossa kuin elektronisesti.
Valmu kokee, että kirjeiden kirjoittaminen on hyvää vastapainoa nykyiselle hektiselle maailmalle, jossa viestit sinkoilevat nopeaan tahtiin. Hän on toisaalta ollut yllättynyt siitä, miten hidasta viestittely tällä tavoin onkaan, sillä kirjeen matka Amerikkaan kestää lähes viikon.
Ensimmäisiä kirjeitä kirjoittaessaan Valmu pohti käsialansa selkeyttä. Hän oli aikoinaan lähettänyt tyttärelleen kesäleirille kirjeitä, mutta tämä ei ollut saanut selvää hänen käsialastaan, koska koulussa oli opetettu erilaista kaunokirjoitusta. Nyt kaunokirjoitusta ei enää ole koulujen opetusohjelmassa. Valmu pitää sitä kirjoituskulttuurin väheksymisenä.
Kirjeestä jää konkreettinen jälki
Somepäivityksen ja kirjeen ero on Leena Valmun mukaan siinä, että sosiaalisessa mediassa ihminen avaa itsensä koko maailmalle, mutta kirjeessä vain yhdelle ihmiselle. Kirjettä kirjoittaessaan voi samalla syvällisemmin analysoida itseään ja elämäänsä.
Valmu uskoo, että ihmiskunta menettää jotain, kun se luottaa sinisilmäisesti tietotekniseen kehitykseen. Hänestä muistoja olisi hyvä jäädä muussakin muodossa kuin elektronisesti pilven reunalle. Erityisesti häntä huolestuttaa se, miten voi vanhana muistella asioita, kun jäljellä ei ole valokuvia ja kirjeitä.
Valmu on myös biotieteen dosentti, ja hän työskentelee ThermoFisherillä teknologiapäällikkönä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Terhi Varjoranta nauttii mandalan kauneudesta ja epätäydellisyydestä
HengellisyysTehdessään mandalaa Terhi Varjoranta ei ajattele elämänsä asioita. Silti hänen sisimmässään tapahtuu jotakin.
