Harras hetki: Terhi Varjoranta nauttii mandalan kauneudesta ja epätäydellisyydestä
Mandala syntyy syksyn kukista, marjoista, lehdistä ja oksista. Terhi Varjoranta nauttii sen kauneudesta, mutta jättää tilaa myös epätäydellisyydelle.

Mandala syntyy syksyn kukista, marjoista, lehdistä ja oksista. Terhi Varjoranta nauttii sen kauneudesta, mutta jättää tilaa myös epätäydellisyydelle.

Harras hetki: Terhi Varjoranta nauttii mandalan kauneudesta ja epätäydellisyydestä

Tehdessään mandalaa Terhi Varjoranta ei ajattele elämänsä asioita. Silti hänen sisimmässään tapahtuu jotakin.

Kadulta löytyneet ruskeat puunlehdet, Torkkelinpuiston puista kerätyt punaiset marjat ja mustat ruusunmarjat asettuvat ympyrän muotoon. Ympyrän keskellä on kukkia.

Terhi Varjorannan kädet pysähtyvät, kun vihreä pensaan oksa ei taivu sellaiseen muotoon kuin hän haluaisi. Hetken pohdinnan jälkeen oksalle löytyy kehältä sopiva paikka.

Syksy on Varjorannan mielestä paras vuodenaika mandalan tekemiseen. Luonnosta löytyy nyt paljon kiehtovia värejä ja muotoja.

Talvella mandala syntyy esimerkiksi kävyistä, kuivuneista oksista ja sisäkukkien pudottamista lehdistä. Keväisin mandaloiden tekeminen jää, kun Varjoranta ei raaski poimia kevään ensimmäisiä kukkia.

Varjoranta tunnistaa pyhän ympyrän muodon myös keskiaikaisten kirkkojen ruusuikkunoissa, ikonitaiteessa ja ehtoollispöydän kaaressa.

Useimmiten Varjoranta aloittaa mandalan tekemisen keskuksesta, jonka ympärille rakentuu pyöreä kehä. Ympyrä on Varjorannan mukaan täydellinen muoto, jossa on jotakin sisäisesti tyydyttävää. Sen kehä jäsentää maailmaa: sisäpuolella on jotakin, samoin ulkopuolella.

Mandala liitetään yleisesti buddhalaisuuteen, mutta Terhi Varjoranta tunnistaa pyhän ympyrän muodon myös keskiaikaisten kirkkojen ruusuikkunoissa, ikonitaiteessa ja ehtoollispöydän kaaressa. Usein Varjorannan tekemän mandalan keskelle syntyy ristin muoto.

Jotkut suhtautuvat mandalan tekemiseen pieteetillä ja viimeistelevät asetelman millimetrintarkasti. Varjoranta luottaa mieluummin silmämäärään.

Kun luonto ympärillä kukkii kauniina, myös mandalasta tulee kaunis ja tasapainoinen. Varjoranta nauttii kauneudesta, mutta se ei ole mandalan päätarkoitus. Mandalan tekeminen on hänelle henkinen harjoitus ja tapa rukoilla ilman sanoja.

Usein Terhi Varjorannan tekemän mandalan keskelle syntyy ristin muoto.

Usein Terhi Varjorannan tekemän mandalan keskelle syntyy ristin muoto.

Tehdessään mandalaa Terhi Varjoranta ei ajattele tietoisesti elämänsä asioita. Silti jotakin tapahtuu, kun hän hiljenee ja kiinnittää huomion luonnon pieniin muotoihin. Levottomuus, kiire ja väsymys väistyvät, ja mieleen jää keskittynyt ja hyvä olo.

Nyt kehkeytyvässä mandalassa on jotakin, mikä häiritsee Varjorantaa. Hän tasapainottaa kokonaisuutta lisäämällä muutaman punaisen marjan. Joskus tuntuu paremmalta olla muuttamatta tai vaihtamatta mitään. Lopputulos saa jäädä epätäydelliseksi.

Kun Varjoranta tuntee, että mandala on valmis, hän pysähtyy katsomaan sitä. Hän ei yritä analysoida ja tulkita näkemäänsä. Vastaanottaminen ja ihmetteleminen riittävät. Jos tuuli ei ehdi hajottaa mandalaa, hän valokuvaa sen.

Sitten hän kävelee pois ja jättää mandalan toisten luonnossa liikkujien ihmeteltäväksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi