Mika K. T. Pajunen aloittaa jokaisen aamunsa hiljentymällä.
Harras hetki: Mika K. T. Pajunen aloittaa aamunsa hiljentymällä mobiililaitteen edessä
Säännöllinen hiljentyminen muuttaa arkisen todellisuuden niin läpinäkyväksi, että siinä voi aistia toisen maailman valon.
Mika K. T. Pajunen aloittaa aamunsa keittämällä kupillisen espressoa. Sitten hän sytyttää kynttilän ja istuu lattialle. Pajusen edessä on tabletti, josta löytyy anglikaanikirkon hetkipalvelus jokaiselle aamulle.
Jos aamu on erityisen aikainen työmatkan vuoksi, Pajunen lukee tekstit mobiililaitteelta vasta junassa.
Pajunen sai ratkaisevan kosketuksen hetkipalveluksiin vieraillessaan lontoolaisessa anglikaaniseurakunnassa kirkkohistorian tutkijana vuonna 2000. Kuukauden ajan Pajunen aloitti jokaisen aamun osallistumalla hetkipalveluksiin – ja kasvoi niihin kiinni.
Sytytän edessäsi kynttilän ja rukoilen: valaise minua, Kristus. Valaise minua, kun aamu vasta sarastaa. Valaise minua, kun päivä kääntyy iltaan. Valaise minua, kun yö synkkä ahdistaa. Valaise minua, Kristus.
– Mika K. T. Pajunen
Onnea ei voi luvata
Istuutuessaan lattialle Pajunen rauhoittuu. Säännöllinen hiljentyminen tekee valppaaksi ja avaa mielen pyhälle. Arkinen todellisuus muuttuu läpinäkyväksi niin, että siinä voi aistia toisen maailman valon.
Raamatun tekstit ja niihin sovitetut rukoukset kantavat mukanaan arkaaista, perinteistä aikakäsitystä. Päivien, viikkojen, vuoden ja ihmiselämän kierto liittyvät kiinteästi toisiinsa: "Valaise minua, Kristus. Valaise minua, kun aamu vasta sarastaa. Valaise minua, kun päivä kääntyy iltaan."
Pajunen uskoo, että pysähtymisellä ja hiljentymisellä on tilausta nykyajan kiireen ja stressin keskellä. Pajunen muistuttaa kuitenkin, että kyse on asioista, joita kukaan ei voi luvata toiselle ihmiselle. Onnellisuus on Pajusen mielestä tälle ajalle tyypillinen valhelupaus.
Hetkipalvelukset eivät ole oikotie onneen tai pikakorjaus elämän murheisiin. Siksi niistä ei ole kulutushyödykkeeksi. Niiden avulla voi kuitenkin tavoittaa merkityksellisyyttä ja syvyyttä elämän keskellä.
Mika K. T. Pajunen jäi kiinni anglikaanisiin hetkipalveluksiin asuessaan lontoolaisessa pappilassa vuonna 2000.
Tilaa vuoropuhelulle
Nuoruudessaan Pajunen osallistui kristillisiin nuorteniltoihin. Ilmapiiri oli salliva, mutta vapaamuotoisiin rukouksiin tuntui liittyvän vallankäytön elementti.
Yhteinen rukoileminen edellytti välillä tiukkaa uskontulkintaa ja eettisiä näkemyksiä, jotka olivat kaukana tavallisesta suomalaisesta elämänmenosta.
Pajusta viehättää se, että hetkipalvelukseen osallistuminen ei vaadi samanmielisyyttä eikä sido tietynlaiseen raamatuntulkintaan. Yhteisten rukousten ja tekstien lukeminen jättää tilaa vapaalle vuoropuhelulle Jumalan kanssa.
Jos tekstien lukeminen jää aamulla väliin, se on Pajuselle merkki liiallisesta kiireestä ja stressistä. Päivästä uhkaa tulla ärtynyt ja väsynyt. Seuraavana päivänä on entistä tärkeämpää palata tekstien pariin.
Kahden kirkon pappi
Pastori ja teologian tohtori Mika K. T. Pajunen, 40, on Hiljaisuuden ystävät ry:n toiminnanjohtaja. Hän aloitti tehtävässään syyskuun alussa.
Toijalassa asuva Pajunen on sekä luterilaisen kirkon että anglikaanikirkon pappi. Hän saarnaa kaksikielisessä (suomi-englanti) Matinmessussa su 1.10. klo 17 Matinkappelissa, Liisankuja 3, Espoo.
Hiljaisuuden ystävät ry. vaalii kristillistä spiritualiteettia muun muassa kouluttamalla hiljaisuuden retriittien ohjaajia sekä tukemalla hengellistä ohjausta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Yhteisvastuun Tapio Pajunen kertoo syövästään ja ruotii yhteiskuntaa: ”Nykyajan suvaitsevuus on nöyryyttävää”
HengellisyysTapio Pajusen mielestä koronaviruksen toinen aalto voi sysätä Suomen 1990-luvun lamaa muistuttavaan talouskriisiin.
