Harras hetki: Espoon piispa Tapio Luoma käyttää työmatkansa rukoilemiseen
Tapio Luoma hiljentyy E-junassa matkalla Espoosta Helsinkiin.

Tapio Luoma hiljentyy E-junassa matkalla Espoosta Helsinkiin.

Harras hetki: Espoon piispa Tapio Luoma käyttää työmatkansa rukoilemiseen

Rukous tuo Tapio Luoman elämään ilmavuutta.

Puoliltapäivin E-junassa on hyvin istumapaikkoja. Kokoukseen matkalla oleva Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma nousee junaan Espoon asemalta.

Matka Helsinkiin kestää 25 minuuttia, ja yhtä kauan kestää piispan rukous. Se noudattaa useimmiten samaa kaavaa. Alkuun uskontunnustus, spontaaneja rukoushuokauksia mielen päällä olevista asioista ja Isä meidän -rukous. Itselleen Luoma pyytää viisautta, voimaa ja rauhaa. Esirukouksessa hän muistaa perhettään, sukulaisiaan ja ystäviään, sitten hiippakuntansa seurakuntia ja ihmisiä ja vielä koko kirkkoa ja päättäjiä. Kirkon yhtenäisyys ja maailmantilanne askarruttavat Luomaa, joten niistäkin hänellä on tapana mainita Jumalalle.

Saattaa vaikuttaa siltä, että siinä on melkoinen lista asioita muistettavaksi ja mielessä lausuttavaksi, mutta loppujen lopuksi sanat ovat toisarvoisia. Olennaisempaa Luomalle on taju siitä, että hän on Jumalan seurassa.

Hiljentyminen pitää kaaoksen loitolla

Kesäinen maisema vilistää ohi. Pysähdellään pienillä asemilla. Välillä radanvartta värittävät graffitit. Piispa istuu hiljaa. Toisin kuin monella kanssamatkustajalla, hänellä puhelin pysyy taskussa. No, toisinaan hiljentyminen on hankalaa, ja puhelintakin tulee vilkuiltua, kunnes hän vähän tuskastuu ja tajuaa, että hänen ei ole juuri nyt pakko tehdä niin.

Jos hiljentyminen jää väliin, Luoma huomaa sen aika nopeasti. Asiat muuttuvat kaoottisemmiksi. Tila omassa mielessä kapenee. Kun on kovat paineet tai huolia, ahtauden tuntee koko ruumiissa. Silloin hiljentyminen vie ulottuvuuteen, jossa ei ole mitään rajoja – ja sellainen tilan tuntu on todellisempi kuin hetkellinen ahtaus. Rukous tuo elämään ilmavuutta. Sen avulla pystyy hengittämään ja näkemään yksittäiset hetket osana laajempaa kokonaisuutta.

Piispa pyytää herätystä

Junalla tai bussilla matkustaminen on Luomalle yksi tapa ihastella ihmisten ainutlaatuisuutta ja elämän monimuotoisuutta. Jokainen matkalainen kantaa mukanaan omaa historiaansa ja kokemuksiaan. Ryhmän kokoonpano vaihtuu jokaisella pysäkillä. Juuri samat ihmiset eivät luultavasti enää koskaan tule olemaan samassa paikassa koolla. Yhdessä kuljetaan palanen matkaa.

Mitä tapahtuisi, jos Luoma itse ja kaikki kanssamatkustajat kokisivat herätyksen? Herätystä piispa nimittäin on viime aikoina usein rukoillut. Ei tarvitse säikähtää: ei hän odota kaatuilua, kielilläpuhumista tai kovaäänisiä palopuheita.

Se herätys, jota hän toivoisi, on havahtumista Jumalan todellisuuteen, siihen, että aistein hahmotettavan maailman rinnalla ja sisällä on toinen todellisuus, joka antaa meille mahdollisuuden kokea yhä syvemmin elämän merkityksen ja rikkauden. Sellainen havahtuminen näkyisi ja tuntuisi. Kovuuden ja itsekeskeisyyden kupla puhkeaisi, tilalle tulisi nöyryyttä ja empatiaa.

Twaarnaava piispa

55-vuotias Tapio Luoma on ollut Espoon hiippakunnan piispa helmikuusta 2012 lähtien. Sitä ennen hän työskenteli pappina Pohjanmaalla, viimeisimmäksi Seinäjoen kirkkoherrana.

Luoma on teologian tohtori, jonka väitöskirja käsittelee teologian ja luonnontieteiden suhdetta.

Ennen papin töitä Luoma oli kuuluttajana Yleisradiossa. Hän on myös opiskellut yksinlaulua.

Luoma tunnetaan twaarnojen eli twiitattujen saarnojen taitajana. Niistä on julkaistu tänä keväänä kirja Ytimessä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi