Kalevi Korhonen kuuntelee pyhäisin virsiä kotinsa tietokoneen ääressä.
Harras hetki: Virret vievät talonmies Kalevi Korhosen lapsuuteen
Helsinkiläinen talonmies rauhoittaa sunnuntait hartaan musiikin kuuntelulle. Hänen lempivirtensä liittyvät tiettyihin ihmisiin ja tapahtumiin.
Kalevi Korhoselle on tullut tavaksi pysähtyä sunnuntaisin jumalanpalveluksen ja virsien ääreen. Hän kuuntelee niitä netin kautta Ylen Radio1:ltä tai Järviradiosta. Jälkimmäisessä alkaa jumalanpalveluksen jälkeen puhelintoivekonsertti, jossa soitetaan virsiä ja muuta harrasta musiikkia. Usein Korhonen yhtyy lauluun.
Hengellinen musiikki antaa hänelle lohtua ja tietynlaisen turvallisuuden tunteen.
Muutaman rajun kokemuksen myötä Kalevi Korhonen on vakuuttunut siitä, että hän on saanut elää jonkun varjeluksessa. Näitä kokemuksia ovat olleet muun muassa selviytyminen tuberkuloosista, kovasta myrskystä ja polkupyöräonnettomuudesta.
Virsien kuuntelu ja laulaminen ovat kuhmolaistaustaisella Korhosella lapsuuden perintöä, sillä hänen äitinsä ja mummonsa olivat kovia veisaamaan. Koko perhe myös kävi kesäisin Herättäjäjuhlilla.
Ison sysäyksen virsien pariin antoi seurakunnan poikakuoro. Pojat lauloivat Kuhmon kirkossa innolla virsiä ja kilpailivat siitä, kuka saa kerätä kolehdin. Kuoroajoilta hänen mieleensä jäi erityisesti virsi Oi Kaanaanmaa.
Lempivirret liittyvät Korhosella tiettyihin ihmisiin ja tapahtumiin. Korhonen oli yhdeksänvuotias, kun hänen enonsa kuoli pudottuaan jäihin. Poikaan teki ison vaikutuksen enon hautajaisissa laulettu Oi Herra, jos mä matkamies maan.
Korhosen lapsuudenperheessä laulettiin innokkaasti virttä Joka aamu on armo uus.
Tuossa iässä Korhonen kävi myös auttelemassa iäkästä Piilolan Lyytiä. Hänen kanssaan syötiin lihasylttyä ja sitten veisattiin Mä silmät luon ylös taivaaseen.
Korhosen lapsuudenperheessä laulettiin innokkaasti virttä Joka aamu on armo uus. Sitä on laulettu erityisesti syntymä- ja nimipäivinä. Korhosen sisar onnittelee yhä veljeään tällä virrellä.
Erityisen koskettava tilanne oli se, kun Korhonen hyräili Oi Herra, jos mä matkamies maan -virttä äidilleen tämän viime hetkillä sairaalassa. Yllättäen äidin silmistä alkoi virrata kyyneleitä. Korhonen arvelee, että äiti ehkä vielä kuuli hänen äänensä.
Järviradion puhelintoivekonsertin toivotuimpiin kappaleisiin kuuluu Tuure Kilpeläisen Jäähyväiset. Se on myös yksi Kalevi Korhosen suosikkilauluja. Talonmiehen työnsä kautta Korhonen on jopa tutustunut Kilpeläiseen ja ollut mukana tämän järjestämissä juhlissa.
Korhosen sanoin hänet tuntee puolet Katajanokasta, jossa hän on toiminut vuosikymmeniä talonmiehenä. Musiikki soi päässä myös työaikana, mikä saa hänet hyräilemään ja viheltelemään.
Takavuosina Korhonen järjesti haitaristi Teuvo Ihanuksen kanssa Katajanokan sisäpihoilla yhteislauluiltoja. Silloin pihoilla kaikuivat Satumaa ja muut ikivihreät iskelmät.
Kalevi Korhonen, 71, asuu Helsingin Katajanokalla. Hän on toiminut siellä talonmiehenä lähes 30 vuotta.
Korhosen elämänohjeena on ollut lause: ”Kun hyvin taaplaa eikä kovin paljon kiroile, odottaa sinua taivasten valtakunta.”
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Suntio Carla Ihatsu tuntee kirkon alttarikukkia asetellessaan yhteyttä Jumalaan
HengellisyysKukkasymboliikkaa opiskelleen Carla Ihatsun mielestä kukat saavat kuolla alttarille, sillä katoavaisuus on kaunista.
