Heikki Aittokosken mukaan kansanjoukkojen epävarmuus on pysyvä tekijä lähitulevaisuudessa.
Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski: Epävarmuuksien cocktail ruokkii populismia
Paras tapa käsitellä pelkoja on pitäytyä tosiasioissa, sanoo Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja ja tietokirjailija Heikki Aittokoski.
Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski on miettinyt paljon, miten tunnelma Euroopassa vaihtui rajojen avaamisesta ja toivon ilmapiiristä epävarmuuteen, ristiriitoihin ja populismin nousuun. Varmaa vastausta hänellä ei ole. Hän kuitenkin arvioi, että taustalla on ilmiö, jota hän kutsuu epävarmuuksien cocktailiksi.
– Samaan aikaan on tapahtunut monta isoa asiaa ja ilmiötä, jotka aiheuttavat ihmisissä epävarmuutta. Näitä ovat esimerkiksi globalisaation ja teknologisen murroksen kiihtyminen ja finanssikriisin jälkeiset ankeat vuodet. Muutokset pelottavat monia. Silloin haetaan helppoja ratkaisuja, joita populistit tarjoavat, Aittokoski kiteyttää Kirkko ja kaupungille.
Aittokoski osallistui torstaina Kirkon viestintäpäiville Espoossa. Hän puhui aiheesta Euroopan epävarmuuden aika. Puheenvuorossaan hän muisteli 1990-luvun tunnelmia. Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton luhistuminen, Itä-Euroopan maiden vapautuminen – asiat näyttivät kehittyvän hyvään suuntaan. Francis Fukuyama julkaisi teesinsä historian lopusta.
– Sitä on myöhemmin pilkattu, mutta ymmärrän ajatuksen sen ajan ilmapiiriä vasten. Näytti siltä, että liberaaliin demokratiaan, markkinatalouteen ja vapaaseen toimeliaisuuteen perustuvalle yhteiskuntamallille ei ole enää haastajaa, sanoi Aittokoski.
Heikki Aittokosken mukaan Marine Le Penin tapaiset äärinationalistit korostavat globalisaation varjopuolia ja pyrkivät kaappaamaan isänmaallisuuden.
Populismi yrittää kaapata isänmaallisuuden
Euroopan 1990-luvun kehityksessä oli kyse rajojen avaamisesta. Suomi liittyi Euroopan Unioniin, solmittiin Schengen-sopimus, joka takasi ihmisten vapaan liikkuvuuden EU:n sisällä. Yhteisen valuutan piti yhdistää kansoja.
Toisin kävi. Rajojen avaamisen sijasta on alettu vaatia rajoja kiinni. EU:sta on tullut yhtenäisen perheen sijasta riitaisa. EU:n ulkorajoilta ja maailmasta tulee lisää haasteita, kuten Trump ja Putin. Arabikevään muuttuminen Syyrian kauhistuttavaksi sodaksi heijastuu Eurooppaan pakolaisuutena ja myös terrorismina, josta on tullut krooninen ilmiö.
Aittokosken mukaan olisi kuitenkin tekopyhää sanoa, että Euroopan ongelmat ovat tuontitavaraa. Ei, sillä Euroopan omissa yhteiskunnissa on paljon asioita, jotka aiheuttavat ristiriitoja. Aittokoski on käsitellyt Euroopan historiaa toimittajana ja myös viime vuonna julkaistussa kirjassaan Kuolemantanssi – Askeleita nationalismin Euroopassa. Hän on kuunnellut Marine Le Peniä Kansallisen rintaman tilaisuuksissa.
– Vastaavia hahmoja löytyy melkein jokaisesta EU-maasta. Le Penin teesi on, että vasemmisto–oikeisto-jakolinjalla ei ole enää merkitystä, vaan kyse on siitä, ketkä ovat isänmaallisia ja ketkä maailmanhalaajia. Sillä haetaan jyrkkää polarisaatiota.
Koska populistit hokevat isänmaallisuutta jatkuvasti, voi syntyä mielikuva, ettei asia ole muille tärkeä. Tämä on tietysti puppua.
– Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski
Aittokosken mukaan tämä johtaa harhaan, jossa ei enää nähdä, että ihminen voi olla yhtä aikaa isänmaallinen ja kansainvälinen.
– Populistit ovat vasta yrittäneet kaapata isänmaallisuuden. Osittain mielikuva johtuu siitä, että populisteille isänmaallisuus – tai se mitä he isänmaallisuudeksi kutsuvat – on heidän ajattelunsa kova ydin. Ehkä jopa ainoa. Koska he hokevat isänmaallisuutta jatkuvasti, voi syntyä mielikuva, ettei asia ole muille tärkeä. Tämä on tietysti puppua. Meille muille isänmaallisuus on yhtä lailla tärkeää, mutta se on vain yksi osa maailmankuvan rakennuspalikoista, vastaa Aittokoski.
Se on kuitenkin totta, että globalisaatiossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Jälkimmäisistä esimerkkinä on perinteisen teollisuuden alasajo, joka aiheuttaa työttömyyttä ja epävarmuutta. Vaikka Aittokosken mielestä maahanmuutossa on enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia, se kuitenkin myös muuttaa yhteiskuntaa ja muutokset aiheuttavat epävarmuutta.
– Viime vuosikymmenen aikana epävarmuus ja voimakas tyytymättömyyden ja turhautumisen tunne on saanut kasvualustaa. Tämä näkyy änkyränationalististen populististen liikkeiden esiinmarssina.
Paras tapa käsitellä pelkoja
Aittokosken mukaan kansanjoukkojen epävarmuus on pysyvä tekijä lähitulevaisuudessa. Se on myös syytä ottaa vakavasti, olipa töissä toimittajana tai kirkossa. Ilmiötä pitää yrittää ymmärtää ja käsitellä ja keskustella asioista.
Hän ei kuitenkaan ajattele, että tulevaisuus olisi synkkä. Mahdollisuudet ovat suuremmat kuin ongelmat. Vuonna 1917 Suomessa syötiin pettuleipää, sadan vuoden kehitys on ollut valtava.
Kun populismin käyttövoima on ihmisten epävarmuus ja pelot, niin miten näihin asioihin voidaan tarttua?
– Paras tapa käsitellä pelkoja on pitäytyä tosiasioissa. Tosiasia on se, että vaikka ajassamme on paljon epävarmuuksia, niin on myös paljon hyvää kehitystä.
– Lähimenneisyyskin tukee väitettä: jos suomalaiset tai muut eurooppalaiset olisivat viime vuosikymmeninä vain tarrautuneet pelkoihinsa, me emme eläisi niin hyvässä yhteiskunnassa kuin nyt elämme.
Aittokosken mukaan kirkolla on oma tärkeä tehtävänsä turbulentissa ajassa.
– Toivon kirkon jatkavan sitä mitä se tekee: ihmisyyden sanomaa ja ihmisyyden tekoja tarvitaan meidän aikanamme kipeästi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski etsi onnellisen yhteiskunnan reseptiä – hän kiersi maailmaa, tutustui bruttokansanonneen ja päätyi Pirkkalaan
Hyvä elämäKoronapandemian vuoksi Heikki Aittokoski oivalsi, että juuri se, miten yhteiskunta toimii kriiseissä, testaa niiden onnellisuuden.
