Helsingin kirkkovaltuuston Lehtisaari-päätös hämmentää – mitä oikein päätettiin?
Yhteisen kirkkovaltuuston kokousta seuraamaan saapui yli sata lehtisaarelaista.

Yhteisen kirkkovaltuuston kokousta seuraamaan saapui yli sata lehtisaarelaista.

Helsingin kirkkovaltuuston Lehtisaari-päätös hämmentää – mitä oikein päätettiin?

Helsingin seurakuntien kirkkovaltuuston torstai-iltana tekemä päätös hämmensi sekä valtuutettuja että lehtisaarelaisia. Mitä oikein päätettiin, miten päätös syntyi ja mitä asiasta seuraa?

Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto ratkaisi kolme- ja puolituntisen keskustelun ja noin 60 puheenvuoron jälkeen Lehtisaaren maanvuokra-asian. Kokouksessa oli niin monia käänteitä palautus-, pöydällepano- ja vastaehdotuksineen, että ainakin osalle kirkkovaltuutetuista jäi epäselväksi, mitä oikein päätettiin.

Kohtuullistiko puheenjohtaja Kaisa Raittilan kompromissiesitys vuokria? Mikä on sen vaikutus asuntojen hintoihin ja myyntiin alueella? Miten seurakuntien vuokratuottojen kävi? Päätöstä tehtäessä valtuutetuilla ei ollut käytössään konkreettisia laskelmia päätöksen seurauksesta toisin kuin yhteisen kirkkoneuvoston perusteellisessa pohjaehdotuksessa.

Hämmennyksestä kertoo se, että kirkkovaltuutettu Ville Jalovaara otti aamulla yhteyttä Kirkko ja kaupunkiin ja kertoi jättäneensä päätökseen eriävän mielipiteen. Jalovaaran mukaan kokous oli varsin kaoottinen, eikä hän pitkään kaupunginvaltuustossa istuneena ole tottunut tällaiseen, vaan selkeään asioiden hoitoon.

– Jätin siksi äsken yhtymän kirjaamoon eriävän mielipiteen asiasta. Kokouksessa hyväksytyksi tulleeseen, puheenjohtajan kokouksessa tuomaan esitykseen ei annettu asian pöydälle jättämisellä aikaa tutustua. Siksi en voi osaltani kantaa vastuuta tällaisesta päätöksestä. Kun näin kauaskantoisia päätöksiä tehdään, pitää tietää tarkoin mistä päätetään ja mitkä ovat päätöksen seuraukset. Asian käsittelyä olisi aivan hyvin voitu jatkaa seuraavassa kokouksessa ilman sen suurempaa draamaa, perustelee Jalovaara.

Useita äänestyksiä eri asioista

Jalovaaran viesti kertoo kokouksen kulusta. Siellä keskusteltiin ensin pitkään kirkkoneuvoston ehdotuksesta ja tehtiin sitten ehdotus asian palauttamisesta uuteen valmisteluun. Tämä valtuutettu Laura Rissasen tekemä esitys hävisi äänin 46–34. Tässä vaiheessa oli käytetty nelisenkymmentä puheenvuoroa.

Sen jälkeen kokouksessa alettiin keskustella Hanna Mithikun tekemästä vastaehdotuksesta. Sen idea oli se, että Lehtisaaren tonttivuokra olisi käytännössä vastannut kaupungin vuokratasoa eli ollut noin 2,4 prosenttia tontin arvosta. Yhteisen kirkkoneuvoston ehdotuksen vuosivuokra oli 4 prosenttia.

Valtuutetut valmistautuivat jo äänestämään, mutta puheenjohtaja Kaisa Raittila ei kopauttanut keskustelua päättyneeksi, vaan teki oman kompromissiehdotuksensa. Siinä vuokrataso oli viisi prosenttia miinus 40 prosentin kohtuullistus eli käytännössä 3 prosenttia.

Siirtymäaika lyheni kirkkoneuvoston esittämästä 15 vuodesta maksimissaan kolmeen vuoteen.

Osallistujia ehdotus hämmensi, sillä päätöksenteon tukena ei ollut laskelmia sen seurauksista, vaikka valtuutettu Lauri Kopponen kävikin laskimellaan tilannetta nopeasti läpi. Siksi kokouksessa ehdotettiin pöydällepanoa ja päädyttiin lopulta äänestämään tästä.

Pöydällepano hylättiin äänin 41–40 eli yhden äänen enemmistöllä. Pöydällepano olisi merkinnyt asian käsittelyn jatkamista kuukauden päästä saman kirkkoneuvoston pohjaesityksen pohjalta, mutta käytännössä siihen olisi voitu hankkia tietoa myös muista laskelmista.

Pöydällepanon jälkeen vastakkain asetettiin ensin Mithikun ja Raittilan esitykset ja lopulta yhteisen kirkkoneuvoston pohjaesitys ja Raittilan esitys. Raittilan esitys voitti ääni 56–24.

Päätös oli siis lopulta se, että vuosivuokra on 5 prosenttia, mutta sitä kohtuullistetaan 40 prosentin alennuksella.

 

Mikä päätöksessä muuttui?

Yhteisen kirkkoneuvoston esityksen mukaan maanvuokrasopimukset Lehtisaaressa olisi tehty joko 20 tai 50 vuoden mittaisina. Vuosivuokra olisi ollut 5 prosenttia tontin arvosta, käytännössä kuitenkin prosentin alempi. Vuokria olisi nimittäin kohtuullistettu 20 %:lla käyttäen hinnanmäärityksessä seurakuntien konsulttien alinta arviota alueen tonttien rakennusoikeuksista.

Korotukset olisi porrastettu 15 vuodelle, jos vuokra-aika on 50 vuotta ja viidelle vuodelle, jos se on 20 vuotta. Koska uudet sopimukset alkavat vasta vuoden 2020 alusta, siirtymäaika olisi ollut yli 17 vuotta.

Tämä alennus ja pitkä siirtymäaika ei lehtisaarelaisia tyydyttänyt, vaan he toivat omia näkemyksiään esille niin blogissaan, viesteissään päätöksentekijöille kuin medialle. Myös osa valtuutetuista piti korotustasoa eli neljää prosenttia vieläkin liian suurena. Osa katsoi, että seurakuntayhtymä oli jo tullut paljon vastaan.

Päätös oli siis lopulta se, että vuosivuokra on 5 prosenttia, mutta sitä kohtuullistetaan 40 prosentin alennuksella. Käytännössä vuokrataso on siis kolme prosenttia. Samaan aikaan siirtymäaika kuitenkin lyheni eli taso on matalampi, mutta nousu nopeampi. Vuokra-aika lyheni samalla 20 vuoteen.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila teki esityksen, jonka pohjalta päätös syntyi,

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kaisa Raittila teki esityksen, jonka pohjalta päätös syntyi,

Raittila oli miettinyt ehdotustaan

Raittila kertoo, että hänen muutosehdotuksensa sisältö ei syntynyt vasta kokouksessa, vaan malli on yksi vaihtoehdoista, joista on keskusteltu ja joiden vaikutuksia on arvioitu muutaman valtuutetun kanssa. Päätös ehdotuksen esittämisestä kuitenkin syntyi spontaanisti kokouksessa.

Hänen mukaansa muutosehdotus tarjosi lehtisaarelaisille nyt sen, mitä he palautteen perusteella pitivät tärkeimpänä eli alennuksen seurakuntien tuotto-odotukseen maanvuokrista. Hänen mielestään 15 vuoden siirtymäaika olisi ollut asukasystävällinen. Lehtisaarelaiset kuitenkin moittivat palautteessaan sitä asuntoloukuksi, koska he arvioivat hitaasti muuttuvan tilanteen jumiuttavan asuntokaupan.

– Tässä varsin vaikeassa tilanteessa tuntui tärkeältä etsiä kompromissia, koska pidän perusteltuna, että Lehtisaaren maan arvon kohoamisesta koituva taloudellinen hyöty koituu Helsingin seurakunnille, eikä alueen asukkaille. Asian käsittelyä ja kokonaisuuden hahmottamista vaikeuttivat keskustelun kaksi kärkeä eli lehtisaarelaisten asuntojen arvon kehitys ja tavallisten lehtisaarelaisten asumiskustannukset, taustoittaa Raittila.

Idea siis oli, että lehtisaarelaisten vuokrien tasoa kohtuullistetaan ja asuntokauppa ei pysähdy, koska siirtymäaika lyhenee, mutta seurakuntayhtymä saa alueelta haluamansa tuoton. Tätä vuokrista saatavaa rahaa muistutettiin useassa puheenvuorossa tarvittavan, sillä seurakunnissa on menossa raju säästökuuri.

Vuokrataso laskee, mutta tuotto hieman kasvaa

Helsingin seurakuntien kiinteistöjohtaja Kai Heinonen vahvistaa Kirkko ja kaupungille, että seurakunnille kompromissiesitys tuottaa hieman alkuperäistä enemmän, koska vuokrat nousevan sitä nopeammin.

– Vuokralaiset saivat sen 3 prosentin tuottotason, jota he tavoittelivat. Seuraavien 15 vuoden aikana vuokranantajan vuokratulot ovat vähän korkeammat kuin kirkkoneuvoston pohjaesityksen perusteella olisivat olleet. Sen jälkeen vuokrat ovat vähän edullisemmat vuokralaisille kuin ne olisivat olleet pohjaesityksen perusteella, Heinonen selventää.

Jatkosopimus tehdään nyt tehdyn päätöksen mukaan 20 vuodeksi. Helsingin ja Vantaan seurakunnilla on Lehtisaaressa myös kaavoitettua tonttimaata 10 000 kerrosneliön edestä. Parinkymmenen vuoden päästä niillä seisoo uusia asuntoja, joten silloin tonttien hintaa on helpompi vertailla kuin nyt.

Heinonen uskoo nyt tehdyn päätöksen helpottavan asunnon myyntiä, kun vuokrasopimusten todellinen hintataso on tiedossa.

Lehtisaaren asukkaat -yhdistyksen puheenjohtaja Matti sadeniemi selasi kokouspapereita.

Lehtisaaren asukkaat -yhdistyksen puheenjohtaja Matti sadeniemi selasi kokouspapereita.

Lehtisaarelaiset seurasivat kokousta

Kokousta seuraamaan oli saapunut yli sata Lehtisaaren asukasta, suurin osa kahdella tilausbussilla. He eivät mahtuneet kokoussaliin, vaan seurasivat tilaisuutta salin ulkopuolelta isolta valkokankaalta. Välissä oli lasiseinä ja ovi oli auki. Kun päätös oli tehty, he poistuivat paikalta hämmentyneinä.

Lehtisaaren asukkaat -yhdistyksen puheenjohtaja Matti Sadeniemi pohtii nyt tehdyn päätöksen seurauksia. Hänen mukaansa asia on "aika kimurantti". Ensimmäiset 20 vuotta tulevat vuokralaiselle kalliimmaksi kuin alkuperäinen esitys ja kun vuokra-aika lyheni 20 vuoteen, ratkaisu on ongelmallinen.

– Matalampi taso vaikuttaisi alun kalleutta kompensoivasti kunnolla vasta pidemmässä sopimuksessa. Hyvää päätöksessä on se, että lopullisen vuokran matalampi taso on liike oikeaan suuntaan. Ero kaupungin tasoon jää suureksi, mutta pienenee, toteaa Sadeniemi.

Sadeniemi kritisoi itse Kirkko ja kaupungin aiemmassa haastattelussa 15 vuoden siirtymäaikaa sellaiseksi, että se vain viivästyttää vääryyttä. Hän arvioi silloin, että lopullinen taso tulee asuntojen hintoihin välittömästi eikä silloin kauheasti lohduta, että on enemmän aikaa myydä koti alihintaan.

Onhan tämä todella erikoista, että näin isosta asiasta päätetään ilman mitään laskelmia päätöksen vaikutuksista.

– Matti Sadeniemi, Lehtisaaren asukkaat ry

Olisiko tuo pitkä siirtymäaika ollut sittenkin parempi kuin tämä lyhyt?

– Eri malleissa eri yhtiöt ja yksilöt joutuvat eri tavalla maksumiehiksi. Varmaan riippuu siitä, kuinka pitkään on suunnitellut nykyisessä asunnossaan asuvan. Eri mallien vaikutukset mahdollisiin myyntihintoihin, jos haluaa muuttaa nousevia yhtiövastikkeita pakoon, vaativat tarkemman analyysin. On vaikea arvioida sitä, miten tämä vaikuttaa asuntokauppoihin, miettii Sadeniemi.

Hän ihmettelee päätöksen syntytapaa.

– Onhan tämä todella erikoista, että näin isosta asiasta päätetään ilman mitään laskelmia päätöksen vaikutuksista. Suurin osa valtuutetuista ei tiennyt, mistä päättivät, kun painoivat nappia.

Hän kuitenkin haluaa kiittää lehtisaarelaisia puolustaneita valtuutettuja.

– Siellä pidettiin monta hienoa puheenvuoroa, jotka lämmittävät lehtisaarelaisten sydäntä. Monen puheenvuoron jälkeen teki mieli hurrata ja taputtaa, mutta se oli meiltä kielletty.

Sadeniemi ei osaa vielä vastata siihen, tyydytäänkö päätökseen vai ryhtyvät Helsingin seurakuntayhtymän vuokralaisina olevat kymmenen taloyhtiötä jatkotoimiin.

Vantaan seurakuntien tonteilla vuokrataso on isompi

Toiset kymmenen taloyhtiötä ovat Vantaan seurakuntien vuokralaisia. Vantaan kirkkovaltuusto nuiji viime vuoden kesäkuussa pöytään päätöksen, joka on helsinkiläisten päätöstä paljon tiukempi. Sen mukaan tontin vuosivuokra on viisi prosenttia tontin käyvästä. Korotuksia kohtuullistetaan 1-3 vuoden porrastuksella, kuten Helsingissä, mutta alennusprosenttia ei ole. Sopimus on voimassa 50 vuotta.

Päätös Vantaalla syntyi ilman äänestyksiä. Sadeniemen mukaan Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen sanoi hänelle, että Vantaa harkitsee omia päätöksiään vain, jos Helsingin seurakuntayhtymä tekee toisenlaisen päätöksen. Hän kysyy sitä, mikä on Vantaan seurakuntien reaktio nyt, kun Helsinki teki toisenlaisen päätöksen.

Kun Helsinki ja Vantaa ovat tähän asti vuokranneet maitaan samoilla ehdoilla, Helsingin päätös mietityttää myös Vantaan päättäjiä.

Vantaan seurakuntayhtymän johtaja Juha Tuohimäki toteaa, että hän voi nyt vain todeta, että Vantaan voimassa oleva päätös eroaa joiltain osin Helsingin päätöksestä. Vantaan vuokra-aika on pidempi ja tuottoprosentti on sama kuin Vantaan vuokrakohteissa normaalisti.

Se on Vantaalla tuo viisi prosenttia, mikä siis taso Helsingissäkin muodollisesti yhä on, vaikka sitä käytännössä kohtuullistettiin kolmeen. Kun Helsinki ja Vantaa ovat tähän asti vuokranneet maitaan samoilla ehdoilla, Helsingin valtuuston päätös mietityttää myös Vantaan päättäjiä.

Vantaan seurakunnilta maitaan vuokranneista taloyhtiöistä asuntoyhtiöistä yhdeksän kymmenestä teki yhteisen kirkkovaltuuston päätöksestä kirkollisvalituksen Helsingin hallinto-oikeudelle. Sieltä tuli 26.4. päivätty päätös, jonka mukaan valitus on jätetty tutkimatta.

Syynä on se, että kirkkovaltuuston päätös ei sisällä asiaratkaisua, vaan on vasta asian valmistelua. Päätös tehdään, kun syntyy vuokrasopimus. Ne puolestaan käsitellään erikseen valtuustossa ja päätökset vahvistaa Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli. Saattaa siis olla, että Lehtisaaren asia näkyy päätöksentekoelimissä ja julkisuudessa vielä pitkään.

Asian ydin on vuokrien tasossa, mutta sitä eivät lehtisaarelaisetkaan kiistä, että nykyiset vuokrat ovat jälkeenjääneitä. Alkuperäiset maanvuokrasopimukset on tehty vuosina 1964–1971. Ne on laskettu silloisen vuokratason mukaan ja sidottu elinkustannusindeksiin siten, että lähtötaso on lokakuu 1951. Tonttien vuokraa nostettiin 25 prosenttia vuonna 1984, mutta hintataso on jäänyt sen jälkeenkin selkeästi jälkeen rakennusmaan arvon kehityksestä.

Kiinteistöveroa Lehtisaaren asunto-osakeyhtiöt eivät vuonna 1993 suostuneet ottamaan kontolleen, joten ne ovat jääneet seurakuntayhtymien maksettaviksi. Nyt kiinteistöverot siirtyvät sekä Helsingin että Vantaan seurakuntien tonteilla taloyhtiöiden eli viime kädessä asukkaiden maksettavaksi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi