Helsingissä saarnataan viroksi, kiinaksi ja vaikka miksi
Pastori Paulos Huang pitää Alppilan kirkolla joka sunnuntai kiinankielisen messun.

Pastori Paulos Huang pitää Alppilan kirkolla joka sunnuntai kiinankielisen messun.

Helsingissä saarnataan viroksi, kiinaksi ja vaikka miksi

Kirkko Helsingissä järjestää toimintaa monella kielellä. Silti suomenkielisistä helsinkiläisistä kirkkoon kuuluu selvästi suurempi osuus kuin muunkielisistä.

Kun suomalainen pappi saarnaa, kiinalainen pettyy helposti. Ei siksi, että saarnan sisällössä olisi mitään vikaa, vaan koska saarnat ovat liian lyhyitä.

– Jos saarnaan 15 minuuttia, suurin osa seurakuntalaisista on pettyneitä. Onko pappi laiska, kun puhui niin vähän? Paulos Huang nauraa.

Huang on kiinankielisen seurakuntatyön pastori Kallion seurakunnassa. Hän on tuplatohtori, teologiasta ja filosofiasta, uskontotieteen dosentti Helsingin yliopistossa ja innokas Luther-fani. Hän on kääntänyt kiinaksi kokoelman Lutherin saarnoja, ja seuraava käännös on työn alla.

Alppilan kirkolla kokoontuu säännöllisesti parin sadan luterilaisen kiinalaisen porukka. Lähes kaikki ovat ensimmäisen sukupolven kristittyjä, ja suurin osa on Huangin kastamia. Keski-ikä on matala, alle 40 vuotta. Uusia kastettavia tulee vuosittain kolmisenkymmentä.

Nyt arabiaa ja venäjää, kohta ehkä somalia ja kurdia

Luterilainen kirkko järjestää Helsingissä toimintaa kiinan, arabian, viron, venäjän ja englannin kielellä. Myös ainakin somalin-, kurdin- ja espanjankielistä työtä suunnitellaan.

– Valinta perustuu pitkälti siihen, että Helsingissä on paljon tämänkielistä väkeä, jolla on kiinnostusta olla kirkon yhteydessä, kertoo Helsingin seurakuntien vastaava kansanvälisen työn sihteeri Heidi Rautionmaa.

– Erikielisen seurakuntatyön vakiintuminen alkaa yleensä toimintapiiristä, joka lähtee kehittymään.

Helsingin, Espoon ja Vantaan seurakuntayhtymät hoitavat erikielistä seurakuntatyötä kimpassa. Pääkaupunkiseudun kiinalainen ja virolainen työ sijaitsee Kalliossa, arabiankielinen Herttoniemessä.

Ulkomaalaistaustaiset seurakuntalaiset edustavat usein vähemmistöä maanmiehistään. Esimerkiksi Paulos Huangin arvion mukaan Helsingin noin 10 000 kiinalaisesta vain pari prosenttia kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toisaalta vieraskieliseen seurakuntatyöhön osallistuu paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Maahanmuuttajien määrä vaikuttaa myös kirkon kokonaisjäsenprosenttiin Helsingissä: kaikkiaan kirkkoon kuuluu noin 55 prosenttia helsinkiläisistä, mutta suomenkielisistä noin 65 prosenttia.

Kristinusko on kiinalaisille vaikea pala

Kiinankielisillä seurakuntalaisilla ei juuri ole kristillistä taustaa, joten Paulos Huang pääsee keskustelemaan perusasioista. Hänen mukaansa kristinusko on vaikea pala keskivertokiinalaiselle.

– Perinteisen kiinalaisen kulttuuri-isänmaallisuuden näkökulmasta kristinusko on ulkomaalainen, länsimainen uskonto. Kiinalainen on pitkästä kulttuuriperinteestään yleensä ylpeä, Huang selittää.

On muutakin. Kiinalainen on usein valistusajattelija, joka kysyy, voiko Jumalan todistaa, ja pragmaatikko, joka tahtoo tietää, mitä hyötyä uskosta on.

Jos saarnaan 15 minuuttia, suurin osa seurakuntalaisista on pettyneitä. Onko pappi laiska, kun puhui niin vähän?
– Kiinankielisen työn pastori Paulos Huang

Kiinalainen on kuitenkin myös rajallisuutensa äärellä oleva ihminen, jolle voi käydä kuten Pekingissä nuorena opiskelleelle Huangille.

– Minulle tuli ajatusmaailman kriisi ja elämän paradoksin kohtaaminen, enkä tiennyt miten ratkaisisin sen, Huang kertoo.

Sitten hän tutustui kristittyihin, ja hänelle avautui uusi tapa nähdä maailma.

Kiinankielisiin messuihin osallistuu paljon lapsiperheitä.

Kiinankielisiin messuihin osallistuu paljon lapsiperheitä.

Lapsenomaiset kysymykset voivat olla syvällisiä

Eräänä kesänä vuosia sitten teologian opiskelija Mira Salmelaisella oli ylimääräistä aikaa. Hän etsi huvikseen Yleltä viron kielen opetusvideoita, innostui ja ilmoittautui syksyllä alkeiskurssille yliopistolla. Seurasi Lähetysseuran työharjoittelu Virossa, ja nyt Salmelainen työskentelee vironkielisen seurakuntatyön pappina Alppilan kirkolla.

Virolaisia ja kiinalaisia kristittyjä yhdistää se, että kristinusko on molemmille usein uusi asia.

– Esimerkiksi kun pidän rippikoulua, en voi lähteä siitä, että kaikki tietävät, kuka Jeesus on, Salmelainen selittää.

Vironkieliseen messuun osallistuu yleensä kolmisenkymmentä ihmistä, perhekerhoon vähän enemmän. Seurakunta on monille paikka, jossa tapaa tuttuja, voi puhua äidinkieltään ja tarjota lapsille kosketusta virolaiseen kulttuuriin. Kaikkia ei hengellinen puoli kiinnosta, mutta se ei Salmelaista haittaa.

En voi lähteä siitä, että kaikki tietävät, kuka Jeesus on.
– Vironkielisen työn pastori Mira Salmelainen

– Olemme kaikilta lähtökohdiltamme hengellinen yhteisö, mutta varmasti poikakerho on vähemmän hengellinen kuin raamattupiiri.

Koska kristillinen perinne on monille virolaisille vierasta, Salmelaiselle esitetyt teologiset kysymykset tuntuvat toisinaan pinnallisilta.

– Toisaalta usein ne asiat, jotka tuntuvat pinnallisilta, ovatkin syvää teologiaa. Virolaisilta tulee usein huomioita, jotka eivät ole lapsellisia, mutta lapsenomaisen tarkkoja. Sellaisia, joita ei itse osaa edes ajatella, Salmelainen kertoo.

Tiloja myös muille kristityille

Luterilainen kirkko antaa tilojaan myös ulkomaalaistaustaisille kristityille, jotka eivät ole luterilaisia.

– Esimerkiksi Alppilan kirkossa kokoontuu kamerunilainen presbyteeriporukka, joka haluaa pitää kiinni presbyteerikaavasta, Heidi Rautionmaa kertoo.

Suomalaisten ja ulkomaalaistaustaisten kristittyjen kulttuurissa ja ajattelussa voi Rautionmaan mukaan olla huomattavia eroja. Kirkolla on vain väljä virallinen ohjeistus siitä, ketkä saavat käyttää kirkon tiloja, ja käytännössä asiasta päättää yleensä kirkkoherra.

– Vuoropuhelu ja yhteistyö ovat tärkeitä. Emme anna kenellekään avaimia käteen ilman että tiedämme, mitä siellä tehdään, Rautionmaa sanoo.

Uusia kontakteja syntyy jatkuvasti. Viimeksi luterilaiseen kirkkoon otti yhteyttä armenialainen ryhmä, joka etsi kokoontumistiloja. Keskustelut yhteistyöstä ovat kesken.

Kieliä jos jonkinlaisia

Jos kotimaisia kieliä ei lasketa, Helsingin seurakuntien jäsenet puhuvat äidinkielenään eniten seuraavaa kymmentä kieltä:

1. venäjä, 1189 puhujaa

2. viro, 567 puhujaa

3. englanti, 428 puhujaa

4. kiina, 142 puhujaa

5. saksa, 124 puhujaa

6. espanja, 101 puhujaa

7. ranska, 75 puhujaa

8. thai, 47 puhujaa

9. portugali, 25 puhujaa

10. lingala, 23 puhujaa

Lähde: Helsingin seurakuntayhtymän keskusrekisteri

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: