Venäjänkielisen seurakunnan kotipesä on Matteuksenkirkossa Itäkeskuksessa
Venäjänkielinen messu pidettiin Matteuksenkirkossa 5.2. Anna Lewing jakoi ehtoollisleivän ja viinin kaatoi Maria Blaginina.

Venäjänkielinen messu pidettiin Matteuksenkirkossa 5.2. Anna Lewing jakoi ehtoollisleivän ja viinin kaatoi Maria Blaginina.

Venäjänkielisen seurakunnan kotipesä on Matteuksenkirkossa Itäkeskuksessa

Pappi Anna Lewing sanoo, että syvälle menevistä asioista puhutaan mieluiten itselle tutuimmalla kielellä.

Jos satut asumaan Helsingissä eikä äidinkielesi ole suomi tai ruotsi, se on hyvin todennäköisesti venäjä. Helsingissä asui vuoden 2016 alussa 17176 ihmistä, joille venäjä on sydämen kieli.

Yksi heistä on Anna Lewing, joka muutti Pietarin seudulta Suomeen heti Neuvostoliiton romahdettua, suuressa paluumuuttaja-aallossa vuonna 1992. 11-vuotias tyttö oli ehtinyt kuulla suomen kielen alkeita inkeriläiseltä isoäidiltään.

Isoskoulutuksen ja lukion kautta Lewing päätyi opiskelemaan teologiaa. Nyt hän palvelee venäjänkielisenä pappina Helsingissä. Venäjän lisäksi Helsingin seurakunnissa on säännöllistä toimintaa kiinan, viron, englannin ja arabian kielillä.

Porukkaan päädytään puskaradion välityksellä

Kun Anna Lewing kertoo, mitä kaikkea venäjänkielinen seurakuntayhteisö tekee, alkaa väkisinkin hengästyttää. Kaikkea kannattelee messu, jota vietetään Itäkeskuksessa Matteuksenkirkossa joka sunnuntai kello 12. Sen päälle tulevat raamattupiirit, rukouspiirit, pyhäkoulut, kuorot, rippikoulut, toimitukset ja sielunhoitotyö.

Lewingin lisäksi venäjänkielisiä ihmisiä palvelee toinenkin pappi ja seurakuntatyöntekijä. Aktiivisten seurakuntalaisten lukumäärä vaihtelee, tavallisesti toiminnassa on mukana noin 50–60 henkilöä.

Seurakuntalaisia tuovat Suomeen ne perinteiset syyt: työ ja rakkaus. Mukana on myös Anna Lewingin kaltaisia paluumuuttajia jo monessa polvessa.

Porukkaan päädytään pitkälti puskaradion välityksellä. Osalle kirkko on tuttu jo entuudestaan, mutta läheskään kaikille ei.

– Minulla on sellainen mielikuva, että tänne muuttaneet venäjänkieliset eivät mene paljon mihinkään kirkkoon. Meno on aika maallistunutta. Pyrimme palvelemaan myös heitä, jotka etsivät vielä paikkaansa kirkossa, Lewing sanoo.

Venäjänkielinen seurakuntayhteisö onkin ikään kuin sisäänheittäjä: leireille on matala kynnys tulla, ja niiden kautta voi päätyä messuun ja aikuisille tarkoitettuun rippikouluopetukseen.

– Meillä on muutama, joilla on ollut muslimitausta venäläisessä kulttuurissa, mutta Suomeen muutettuaan he ovat tutustuneet luterilaiseen kirkkoon ja halunneet liittyä siihen.

Ei lähtökohtaista luottamusta viranomaiseen

Venäjänkielisten maahanmuuttajien haasteet eivät juuri eroa muiden kohtalotoverien kokemuksista. Vaikeinta on löytää luonteva, omantuntuinen paikka yhteiskunnassa.

– Yhtä aikaa pitäisi arvostaa siteitä vanhaan kulttuuriin ja silti kokea, ettei ole ulkopuolinen Suomessa, Anna Lewing pohtii.

Venäjältä tulleita voi hämmentää Suomen rauhallinen elämänrytmi. Eivätkä kaikki yhteiskunnan tukirakenteet, kuten Kela ja sosiaalitoimi, ole välttämättä tuttuja.

– Kaikilla ei ole riittävästi tietoa eikä lähtökohtaista luottamusta viranomaiseen, Lewing toteaa.

Toisaalta seurakuntayhteisön ihmisistä on vaikea sanoa mitään yleispätevää, sillä Venäjä on jo itsessään iso maa ja venäjänkielinen alue vieläkin isompi. Matteuksenkirkon messuunkin kokoontuu väkeä, joilla on Venäjän lisäksi juuria muun muassa Ukrainassa, Latviassa, Virossa ja Uzbekistanissa.

– Kieli on meillä yhdistävä tekijä, Lewing sanoo.

Suomenkielisiä ei kirkossa juuri näy, mitä nyt joskus puolisonsa kanssa. Ei Lewing sitäkään pahakseen pistäisi, jos messuun ilmestyisi joskus suomea äidinkielenään puhuvia, jotka voisivat parhaimmillaan toimia kummeina kahden kielen välissä.

Miksi äidinkieli on niin tärkeä juuri kirkossa?

– Vaikka osaisikin suomen kieltä, näistä asioista, jotka menevät syvälle, puhutaan mielellään tutuimmalla kielellä.

Lewing on kohdannut heitäkin, jotka ovat käyneet suomenkielisen aikuisriparin, mutta tulleet sitten kertaamaan omankieliseen porukkaan, koska eivät ole ymmärtäneet kaikkea.

– Kieli tuo rohkeutta osallistua keskusteluun. Omalla äidinkielellään puhuessa ei tarvitse miettiä, miten sanat taipuvat. Saa oikean sanan sanottua, Lewing summaa.

Jaa tämä artikkeli:


Minuutissa mystikoksi

Villi city